Kaksi konkelokaulaa

Kahdeksan aamuista on jotain hyötyäkin, näkee nimittäin aivan eri asioita aamulla kuin normaaliaikaan herätessä. Tallustelin viljelylaatikoille päin aikomuksenani avata kasvikuution luukut kunnolla, jotta taimet ei tukehtuisi päivän aikana. Kun lähestyin rantaa, nousi kaksi kaulaa kaislikosta. Kaksi joutsenta nukkui toistensa viekkusissa kaislapatjalla noin 15 metrin päässä rannasta.

Komensin koirat kauemmas ja hiivin lähemmäs ottamaan kuvaa. Joutsenot katsoivat minua ensin epäluuloisesti, mutta toinen niistä oli niin väsynyt, että laittoi pian pään takaisin tyynylle. Mietin, että olisko siinä ihan pesä, koska illalla näytti, että kohdassa oli vähän pesän tynkää. Mutta toisaalta, jos se on pesä, niin yllättävän vähän ne siellä hengaavat. No, kohtahan sen näkee!

WP_20140522_07_37_38_Pro

Hanhi härnää

Törmäsimme iltakävelyllä pikkusaaressa hanheen, joka ei ollenkaan ymmärtänyt häipyä. Lokit oli jo ajettu tiehensä, mutta hanhi uiskenteli muutamien metrien päässä härnäämässä meitä.

WP_20140414_18_47_18_Pro

Pikkukoira tuijottaa tiukasti hanhea, joka ui edes takaisin meidän edessä (puhkipalaneessa, valkoisessa meressä. Kyllä, osaan valottaa kuvia tosi hienosti.)

WP_20140414_18_50_13_Pro

”Kuules herra Hanhi!”

WP_20140414_18_48_20_Pro

”Kohta minä tulen sinne ja nappaan sinut!”, uhosi pikkukoira…

WP_20140414_18_48_24_Pro

…kunnes tylsä omistaja komensi pikkukoiran pois jahtiretkeltä.

WP_20140414_18_48_31_Pro

Pettynyt koira tuli kuuliaisesti pois vedestä.

Myöhemmin selvisi, että hanhella oli puoliso muualla ja se ilmeisesti harhautti meitä hengailemaan eri paikassa. Nykyiset piskini ovat onneksi sellaisia, että ne tottelevat, eivätkä lähde uimaan lintujen perään (okei, vaatii välillä vähän kovempaa äänijänteiden käyttöä). Ensimmäistä koiraani on haettu sorsien perästä soutuveneellä ja vieheen koukkuja on irrotettu pihdeillä poskestä. Se ymmärsi kalastuksen ja kalojen päälle vähän turhankin hyvin…

WP_20140414_20_30_30_Pro

Kuu möllötti taivaalla ja…

WP_20140414_20_47_14_Pro

…aurinko laski, ennen kuin pääsin hakemaan Jaakon rannasta kotiin.

WP_20140414_013

Kotimatkalla joutsen ohitti meidät muutaman metrin päästä. Se vähät välitti moottoriveneestä, vaan lipui ohitsemme edes kaartamatta omaa reittiään. Veneet väistäköön, se taisi tuumia. (Kuva on suttua, lintu ei enää ollut parin metrin päässä kun sain kameran esiin.)

 

Tavara liikkuu ja jää heikkenee

Kävimme sunnuntaina hakemassa laatikkokauppa Ikeasta pienen hyllyn makuuhuoneeseen. Kirjat ja muut tarvitsevat oman paikan, mutta sunnuntain myrskytuuli ja sen jään päälle nostama vesi esti suunnitelmat viedä pikkuhylly saareen. Yöllä oli ilmeisesti pikkupakkasia ja aamulla pääsimme roudaus-hommiin ennen töihin menoa. Talven aikana ykköskulkuvälineeksi on noussut potkukelkka. Se on vikkelä ja jakaa painoa isommalle alueelle. Pulkka on tavaran liikuttamiseen aivan ehdoton, eipä käynyt mielessä vuosi sitten, että tulen käyttämään pulkkaa muuhun kuin laskiaisriehaan…

WP_20140310_016

 

Joutsenia oli tullut lisää mestoille ja myöskin avovettä. Oli pakko käydä kuvaamassa kevään ekat megalinnut, vaikka itse asiassa en ole mikään niin hurjan innokas joutsen-fani. Ne ovat aika ilkeitä lintuja. Mutta kauniita ja onhan siinä sellaista kansallisromantiikkaa, jota saaristossa ”kuuluu” kuvata…!

WP_20140310_024

Kovin Lähelle ei voinut mennä kuvaamaan, kivien ympärillä on virtaa, joka avaa vedet.

WP_20140310_003

 

Jäät vähenee

Illalla kotiintulo olikin asteen hankalampaa. Mantereen puolen rannasta oli jäät aika heikossa kunnossa ja tässä joutuu kyllä kohta miettimään, että miten täältä tullaan töihin ja kotiin. Tuo lautakasa kuvassa on siis helpottamassa menoa laiturille. Toimi jäällä, ei toimi enää.
WP_20140310_008

Ja kulkua taitaa joutua miettimään heti, ei kohta. Mulla on loppuviikosta reissuhommia ja tulen vasta lauantaina takaisin. Mutta jotenkin pitäisi vielä kahtena päivänä päästä töihin. Täytyy pitää iltapohdinta ja miettiä pitäisikö mennä kelirikon ajaksi evakkoon maihin. Peliliikkeet pitää tosin päättää heti, koska koirien roudaaminen pitää tapahtua turvallisesti. Tuolla rannassa on kuitenkin niin matalaa, että jos jää ei kestä, niin koirat voi kuljettaa sylissä maihin. Sitten kun jää ei kestä siellä missä jalat ei ylety pohjaan, niin koirien liikuttelu ei enää onnistu. Tai sitten Jaakko jää saareen koirien kanssa ja liikkuu maihin miten liikkuu tai tekee etätöitä.

Hmm… Täytyy ottaa pienet neuvoa antavat lakritsijäätelöt!

WP_20140310_018

Nopein ratkaisu turvalliseen ylitykseen löytyi takapihalta. Ruuvattiin pari finnfoamia yhteen ja kappas, meillä on ihmisen pitävä lautta! (Huom. ei koirien kuljetukseen, jos joku koiraystävä ehti huolestua!)