Siirryimme saarierakkoilusta Rukalle mökille uuden vuoden vaihteessa. Etelän sysisynkkä pimeys ja jatkuva tuuli oli jo alkanut mennä ihon alle. Pihamme on rakentamisen jäljiltä plussakeleillä kurainen, eikä pihalla huvittanut hirveästi tehdä mitään. Jo muutama päivä pohjoisen valkeudessa on ollut tosi rentouttavaa. Olemme käyneet skinnailemassa metsäsuksilla ja lenkkeilemässä koirien kanssa lumen narskuessa.
Leijuvat tunturit
Jaakko teki vielä maanantaina töitä ja minä kävin Sompan kanssa kävelemässä Valtavaaran wintertrailin. Kuutisen kilometriä meni aika rivakasti ja ensimmäistä kertaa pidin Sompan vyöllä flexissä. Opetin sille käskyjä, jotka sen pitäisi jo osata, kuten Mene, odota ja tule. Melko hyvin pelasi. Tarkoitus on lähteä Sompan kanssa hiihtämään ja siinä näitä opastuksia tarvitaan. Pipo ei päässyt mukaan, sillä kovilla pakkasilla se ei nauti pitkistä lenkeistä ja osallistuu mielummin jälkisaunaan.
Lenkin jälkeen olin jo aivan valmis hengailemaan mökillä loppupäivän, mutta Jaakko houkutteli katsomaan auringonlaskua Rukan päälle. Minä valittelin, että auringonlasku on taatusti ehtinyt mennä jo, että ei maksa vaivaa. Jaakko jatkoi houkuttelia ja viime hetkellä päätin ottaa kamerankin mukaan. Onneksi.
Sumu oli peittänyt alavammat maat ja tunturit nousivat esiin kuin saaret kaukana horisontissa.
Rukan huipun ”mökkien” näköalat ovat aivan huikeat!
Miten voi olla näin kaunista! Valokuvien ottamisen kannalta Rukalla on otolliset auringon nousut ja laskut. Ne tuntuvat kestävän huomattavasti pidempään kuin etelässä, jossa kauniit värit ovat hetkessä ohi. Täällä ne värjäävät taivaan upeasti pitkäksi aikaa.
Meillä alkoi kesälomat suht myöhään ja elokuun alussa, loman toisella viikolla, suuntasimme Rukalle. Treffasimme siellä ystävämme Sallan ja Makun, jotka ovat aikamoisia urheilijoita. He vitsailivatkin, että olivat ajatelleet ostaa vanhan kunnon lukujärjestyksen ja laittaa siihen meille reissuohjelmaa. Jälkikäteen ajatelleen, jos lukujärjestystä olisi käytetty, olisi se ollut suht täynnä…
Riisin Rietas
Ensimmäisenä päivänä lähdimme Riisitunturille. Joku muu saattoi haluta jollekin toiselle lenkille, mutta ajoin vahvasti Riisitunturia. Ja myönnän, en ehkä niinkään 11 kilometrin lenkin vuoksi, vaan lähellä olevan Korpihilla-kahvilan vohveleiden vuoksi. Vohvelit mielessä on aika helppo kiertää minkälainen lenkki tahansa.
Lähtöpaikalla oli vielä aika hyvin tilaa, kun saavuimme tunturiin, mutta parkkipaikka täyttyi kovasti päivän edetessä. Korona-kesä oli tuonut pohjoiseen paljon kotimaanmatkailijoita ja se näkyi koko reissun ajan. Kovimmat ruuhkat olivat jo takanapäin, mutta ihmisiä näkyi ilahduttavissa määrin. Toivottavasti kotimaan elämykset kiinnostavat pidempään kuin vain yhden kesän!
Riisin Riettaalla kiivetään ensin ylös laakean tunturin laelle, mistä on upeat järvimaisemat pitkälle horisonttiin. Tässä kohtaa voi vielä valita lyhyemmän ja pidemmän reitin välillä. Kiersin pari talvea sitten lyhyemmän reitin suksilla ja Riisitunturin upeat talvimaiseman jättivät kauniin muistijäljen. Nyt oli vuorossa pidempi reitti.
Riisitunturin laelta kannattaa kävellä huippua pitkin järville päin, jossa upea maisema avautuu kunnolla.
Uusilammen rannalla on laavu ja wc. Pidimme siellä lyhyen tauon.
Reitillä solisi useampi tunturipuro, joten koirien juomahuolto pelasi raikkaasti tunturin tarjoamana.
Upea käkkärämänty ja vielä paksu sellainen. Reitillä on myös kauniita kelopuita ja hiljalleen keloontuvia puita.
Reitillä on pari kaunista suopätkää. Jokin näissä pohjoisen suomaisemissa on taianomaista ja rauhallista.
Riisinsuon kaksi latoa näkyivät loppulenkillä korkealta ylhäältä pitkän kapuamisen jälkeen. Oikeanpuoleinen lato on edellisessä kuvassa.
Oliko hyttysiä tai paarmoja? No ehkä ihan muutama, mutta ei tosiaan montaa. Jos vertaa siihen minkälaisia verenhimoisia saalistajia meillä on ollut saaressa jo muutaman viikon ajan, niin tunturin pikku ininät eivät olleet mitään. Hyttysmyrkyt oli toki pakattu mukaan retkelle.
Meillä meni ruokataukoineen aikaa noin 3h 15min. Kävelimme suht reippaasti ja tauot eivät olleet kovin pitkiä. Toki pidettiin muutamia kuvaustaukoja. Autiotuvalle on tehty uusi, suojainen laavu, josta on upeat näköalat. Autiotupa on Riisin Riettaan loppuosassa, mutta se on myös monen muun Riisitunturin reitin varrella.
Riisitunturi pääsi vähän yllättämäänkin, emme ehkä odottaneet ihan näin kaunista kesäreittiä. Kannattaa ehdottomasti antaa sille mahdollisuus sekä kesällä että talvella!
Korpihilla – kahvila Riisitunturin tuntumassa
Korpihilla on näkemisen arvoinen kartanokahvila matkalla Riisitunturilta Rukalle. Se oli meille ilman muuta sopiva pysähdyspaikka pitkän kävelyn jälkeen. Vohvelit sulivat suuhun ja kuusenkerkkäkuohuvat sammuttivat janoa.
Kotimatkalla käytiin keskustelua siitä, että pitäisikö käydä kiertämässä vielä Kanjonin kurkkaus -lenkki Oulangan kanssallispuistossa. Koska eihän hieman yli 3 tuntia kävelyä tunturimaastossa ole vielä suoritus eikä mikään. Onneksi sadepisarat alkoivat tipahdella auton ikkunoihin ja me saimme Jaakon kanssa armahduksen lisäurheilusta. Hyvä niin, sillä sitä oli tulossa lisää seuraavina päivinä!
PS. Jaakko ja Maku kävivät kyllä kiipeämässä Rukan huipulle Juhannuskallioiden vierestä. Sallan kanssa menimme vain puoleen väliin. Juuri kierretty lenkki ja Irsih Coffee saivat reitin pari kohtaa näyttämään turhan jyrkiltä minulle. Mutta olihan siinäkin jo kiipeämistä!
