Olen päässyt/ehtinyt/jaksanut suppailla vain kaksi kertaa kotiinpaluun jälkeen. Tosin saimme sup-laudankin kotiin vasta vähän aikaa sitten, kun Defyr palasi Suomeen. Lauta matkasi sen kannella koko reissun Grenadalta kotiin. Vain viimeinen pätkä auton katolla. Perjantaina päätin kokeilla, mitä pikkukoira tykkäisi suppailusta ja kävimme tekemässä sen kanssa ihan lyhyen tutustumislenkin.
Ensin lähdettiin liikenteeseen istumalla ja pidin Pipoa jalkojen välissä. Se oli heti lähdössä liikkeelle tutkimaan lautaa.
Pipo oli todella kiinnostunut melan liikkeistä ja sen tekemistä kuohusta veteen.
Seuraavaksi piti kurkkia laidan yli.
Lopulta kiinnosti jo katsella ympärilleenkin.
Päästiin melomaankin pieni pätkä, mutta menin takaisin rantaan aika nopeasti, ettei tule liikaa kerralla.
Oli aika lämmin ilta, mutta heti kun aurinko alkoi laskea ja tultiin vesiltä, oli pakko heittää untsikka niskaan!! Syksy todellakin lähenee…
Olen miettinyt, että olisi aika hauska suppailla koiran kanssa lenkille mantereelle. Ja todennäköisesti koirakin oppisi nopeasti tykkäämään suppailusta, kun kohteena olisi kiva pistäytyminen metsässä. Täytyy hiljalleen opetella lautailua Pipon kanssa. Tosin kelejä ei tämän vuoden puolella ole enää välttämättä liiaksi asti. Esikuvani on ystävämme Katja, joka on joskus vienyt lapsenkin hoitopaikkaan suppailemalla. Aika mieletön aamutreeni ja alkaa päiväkin varmaan aika kivasti, kun lipuu merta pitkin ensin päivähoitopaikkaan ja sitten töihin. Asennetta!
Toinen esikuva voisikin olla meidän paikan ohi tänään suppaillut mies, jolla oli laudan kyydissä spanielin näköinen koira. He etenivät rauhallisesti ja koira istui nenä rantaan päin tsekkaillen ohimeneviä maisemia. Oli kyllä hauskan näköinen parivaljakko!