Maalissa

saaressa Atlantti, Purjehdus 2 Comments

”ARC Finishing line, ARC Finishing line, Defyr calling. We are now approaching pigeon island and our estimated time of arrival to the finishing line is 26 minutes.”

Kutsuin VHF:llä ARC:n komitea-alusta, joka oli parkkeerattuna maalilinjan toisessa päässä. Kutsuja tehdään kaksi, ensimmäisen kerran kun lähestymme Pigeon Islandia, jonka jylhät kalliot tervehtivät meitä St Lucian luoteis-osassa. Toinen siinä vaiheessa, kun näemme maalilinjan valot.

Loppusuoralta on vähän kuvia. Keli vaati keskittymistä ajoon ja kuski-Tiksi kommentoi ensimmäisen salamaräpsyn jälkeen, että: "Olisi kiva nähdäkin jotain!" Okei, ei sitten! Niinpä meillä on tämä yksi kuva silminnähden innostuneista purjehtiijoista.

Loppusuoralta on vähän kuvia. Keli vaati keskittymistä ajoon ja kuski-Tiksi kommentoi ensimmäisen salamaräpsyn jälkeen, että: “Olisi kiva nähdäkin jotain!” Okei, ei sitten! Niinpä meillä on tämä yksi kuva silminnähden innostuneista purjehtiijoista.

VIIMEINEN PÄIVÄ MERILLÄ

Viimeinen päivä merellä oli ollut jopa vähän pitkästyttävä. Kaikki odottivat maalilinjan ylittämistä ja pääsyä maihin. Siinä vaiheessa, kun seitsemän seiloria istuU sitloodassa ja kysyy toisiltaan arvoituksia, ollaan aika syvissä vesissä. Ratkoimme myös tulitikku-pulmatehtäviä, jotka saimme läksiäislahjaksi. Sitten jännitimme ehdimmekö nähdä St Lucian silhuetin ennen kuin tulee pimeää. Ei ehditty. Itse asiassa meni yllättävän pitkään, ennen kuin saimme minkäänlaista valohavaintoa koko saaresta. Idästä lähestyttäessä se oli pimeä ja asumattoman näköinen, kaikki kaupunkien valot ovat saaren länsipuolella. Vitsailimme jo siitä, että jenkit ovat laittaneet gps-dataan vähän häiriötä ja olemme jossain aivan eri suunnalla. Well, that was not the case ja saarikin ilmestyi ensin tutkaan ja sitten näkökenttään.

"Lisää neljä tikkua näihin neljään tikkuun ja saat kulkuneuvon!"

“Lisää neljä tikkua näihin neljään tikkuun ja saat kulkuneuvon!”

MAALISSA

Ylitimme maalilinjan 00:33:51 paikallista aikaa. Pieni dinghy kävi kuvaamassa meitä ja poseerasimme parhaamme mukaan. Juttelimme vhf:llä maihin ARC-officen kanssa, joka osoitti meille oikean laituripaikan. Defyr lipui laiturien ohi kohti paikkaamme, kun jostain kaikui ruotsiksi hurjia kannustushuutoja veneellemme ja erityisesti Axelille! Huolimatta myöhäisestä ajasta, oli Petter Stark-veneen miehistö tullut meitä vastaan laiturille. Axelin tädin mies purjehti tässä veneessä ARC+:n, joka ulkee Las Palmasista Cape Verden kautta St Luciaan. Tuntui niin hienolta saada hurraa-huutoja pitkän matkan jälkeen, eikä se kuohuvakaan pahaa ollut! Ja saimme vieläpä onnittelut voittajalta, sillä Petter Stark voitti ARC+:n!

Minuutti veneen parkkeerauksen jälkeen.

Minuutti veneen parkkeerauksen jälkeen.

Myös ARCin keltapaidat ja St Lucian edustaja olivat vastassa. Heiltä saimme rommipunssit ja hedelmäkorin. Olimme itse säästäneet yhden pullon shampanjaa, jonka joimme yhdessä Petter Starkin miehistön kanssa sitloodassa. Kello riensi ja miehistö oli jo kovasti odottamassa pääsyä rantaan ja baariin. Vene oli kunnossa, olimme jopa löytäneet kahden ja puolen viikon jälkeen kiinnitysköydet sekä fenderit. Kuulemani mukaan, jokaisena vuonna joku vene tulee laituriin ilman köysiä ja fendereitä, kun ovat niin tohkeissaan pääsystä rantaan. Koska kaikki oli valmiina, niin baariin sitten vaan!

ST LUCIAN YÖSSÄ

Löysimme vielä yhden avoinna olevan rantabaarin, josta ehdimme juuri tilata oluet ennen kuin se sulkeutui. St Lucia osoittautui nopeasti paikaksi, jossa asioita järjestellään kovasti. Kyselimme vähän, onko muita paikkoja auki ja vesitaksin kuljettaja lupaili meille, että juhlat järjestyy kyllä, eräässä erittäin hyvässä paikassa, Happy Dayssä. Ja ihan meitä varten avaavat paikan. Sitten alkoi sellainen kyytien järjestely, että tuli kyllä vähän ikävä suomalaista taksia, joka otetaan tolpalta ja jossa on mittari. Nämä taksit olivat lähinnä tuttujen tuttuja, jotka ajelivat muiden hommien seassa iltaisin ”taksia”. Mutta pääsimme Happy Dayhin, joka osoittautui lähinnä kioskiksi, jossa myytiin alkoholia. Tunnelma oli suorastaan huippuhyvä! Olimme sopineet paikalle treffit myös Monster Projectin purjehtijoiden kanssa, joten juttua ylityksestä riitti!

Jiihaa, maalissa ollaan!

Jiihaa, maalissa ollaan!

Olimme ehtineet olla 10 minuuttia Happy Dayssä, kun meille kerrottiin, että paikka meneekin kiinni. Mutta ei se mitään, ihan meitä varten on avattu toinen, huippuyökerho! Tällä kertaa emme heti uskoneet ja näinhän se meni, että kapakka oli auki vielä hyvän aikaa ennen kuin siirryimme seuraavaan paikkaan. Illan isäntä ja emäntä, tyypit joiden kanssa sovimme ensimmäiset taksit, seurasivat meitä joka paikkaan ja järjestelivät kyytejä. He vakuuttelivat, että heidän kanssaan ollaan turvassa. Vähän jäi mielikuva, että jos kävelisin baarista ulos ja kaksi metriä katua yksin, niin hukka veisi. Seuraavana päivänä valoisan aikaan, At Lucia ei tuntunut ehkä ihan niin hurjalta paikalta.

PAPERIN PYÖRITTELYÄ

Torstai-aamuna raahustin väsyneenä tulliin ilmoittamaan paattimme tulosta. St Lucialla on käytössä Sailclear-systeemi, jolla veneen tiedot on pystynyt ilmoittamaan etukäteen tullille. Tullista minut käännytettiin heti ovelta ja käskettiin menemään ensin Health-officeen. Siellä kirjoitettiin kaikki veneen tiedot paperille sekä luovutin jokaisen miehistön täyttämän kyselyn sairauksista sekä kapteenin selvityksen veneessä ilmenneistä sairauksista tms. Jokainen miehistön jäsen oli toki täyttänyt saman kyselyn sähköisesti jo Suomessa, mutta se oli pitänyt täyttää vielä paperilla uudestaan.

Sain yhden kopion terveystoimiston papereista, joka minun piti viedä mukanani tulliin arkistoitavaksi. Tullissa katsottiin veneen tiedot Sailclear-järjestelmästä. Virkailija tulosti neljä kopiota papereista, jotka kaikki allekirjoitin. Tämän jälkeen menin immigrationiin. Tullista saaduista papereista kaksi piti viedä immigrationiin, kahdelle eri ihmiselle. He tarkistivat passit ja viisumit. Tämän jälkeen menin satamatoimistoon ilmoittamaan veneen tulosta ja siellä kirjoitettiin taas uudestaan joka ikinen tieto veneestä. Huh, paperihommiin on ilmeisesti syytä tottua, sillä ymmärtääkseni St Luciassa kirjautumisprosessi on vielä kohtuullisen helppo!

TULOKSET

Tämän shown jälkeen menin ARC-kilpailutoimistoon viemään sailingdeclarationin, jossa oli meidän moottoritunnit. Tämä oli aamun jännittävin tehtävä, sillä samalla saisin tietää, miten paljon pahin kilpailijamme Arietta tai Kings Legend olivat ajaneet moottorilla. Moottorilla ajamisesta tulee aina ”sakkoa”, eli jos on ajanut yhden tunnin moottorilla, lisätään suoritusaikaan 1-2 tuntia lisää aikaa. Kerrointa ei ole paljastettu, mutta se on tuolla välillä.

Olimme tasoitusajassa jonkin verran Ariettaa ja Kings Legendia hitaampia, joten moottoritunnit olivat ainoa toivomme. Meillä niitä oli alle neljä. Kuten vähän arvelimmekin, Arietta XP44, joka on todellinen kisavene, ei ollut käyttänyt moottoria ollenkaan. Ei myöskään voittaja Peter Von Seestermühe. Mutta… Kings Kakadu oli ajanut 16 tuntia!!

Siinä vaiheessa kun Kings Legend oli ohittanut meidät ensimmäisen kerran siinä ensimmäisen viikon jälkeen, rupesi heille löytymään lempinimiä. Kings of Leon ja King Lear olivat käytössä, mutta lopulta nimeksi vakiintui entinen helsinkiläinen gentlemans klubi, Kings Kakadu. Pikaiset laskutoimitukset osoittivat, että saatoimme sittenkin voittaa kolmannen sijan koko cruising fleetissä! Mutta tosiaan, sijoitukset kerrotaan vasta palkintojen jaossa 21.12. Joten eipä pidä vielä innostua liikaa.

Oman luokkamme voitimme kuitenkin kirkkaasti, sen uskaltaa jo sanoa ääneen! Seuraava vene omasta luokastamme saapui St Lucialle vasta yli vuorokausi meidän jälkeen. Seilasimme kyllä todella hienosti. Meillä oli supermiehistö, kaikki probleemit hoidettiin upeasti, mutta myös itse purjehdus sujui tyylillä ja vauhdilla!

FIILIKSET

Täällä siis ollaan, toisella puolella Atlanttia. Kaikki voivat hyvin ja kenellekään ei sattunut mitään ensiapua vaativaa, ei ylityksellä eikä satamassakaan. On aika mieletön fiilis olla täällä oman miehistön ja koko ARC-fleetin kanssa! Kaikki olemme juuri ylittäneet saman meren, joten yhteisiä kokemuksia riittää jaettavaksi.

Kiitokset edelleen koko jengin puolesta kotijoukoille, jotka lähettivät väsymättä säädataa, muiden veneiden sijaintitietoja, taktiikkaa ja tervehdyksiä. Erityisesti Heikki ja Alf lähettivät dataa, niin ettei varmasti eksytty huonoihin tuuliin. Kiitos! Odotetuimpia hetkiä päivässä oli saada viestit luettavaksi. Joten superia ja tackar!!!

St Lucian sataman ympärillä on nätit maisemat

St Lucian sataman ympärillä on nätit maisemat

 


Kerro kavereille!

Comments 2

  1. Upeasti purjehdittu ja hienoja tunnelmia olette koonneet blogiin. Onnittelut koko miehistölle jo tässä vaiheessa, lopullisia tuloksia vielä odotellessa 🙂

    1. Post
      Author

Jätä terveiset saareen!