Airojen hankain

In Arki saaressa by saaressa

Eilen olimme lähdössä ystävän syntymäpäiväjuhlille. Päätimme olla ajoissa paikalla, ennen alkumaljojen nostoa. Ei nimittäin ole ihan harvinaista, että emme ole siellä missä pitäisi, ainakaan ihan minuutilleen.

Niinpä teimme valmistelut hyvissä ajoin ja lähdimme matkaan. Paitsi että emme lähteneet. Buster on huollossa, siinä on moottori aika huonossa hapessa. Samalla kun kävelimme ulos ovesta, Jaakko tajusi, että Busterin avaimen mukana huoltoon meni myös samassa nipussa oleva sataman laiturin avain. Niin että vaikka ottaisimme Huskyn ja menisimme satamaan, niin emme pääsisi laiturilta pois. (Trust me, emme ole ekaa kertaa ilman avain liikenteessä ja sataman laiturin oven alalaiden läpi ei mahdu. On testattu. Jään kiinni.) Veneiden nostohommat ovat menossa nyt niin aktiivisesti, että venettä ei oikein voisi jättää muuallekaan satamassa, joten jouduimme hylkäämään Huskyn.

Jaakko oli sitä mieltä, että otamme Sirmet-lautan ja ajamme sen vastarannalle kaislikkoon. Tähän minä en suostunut. Vastarannalla on ollut sen verran ilkivaltaa, joten lauttaa en sinne jätä lauantai-illaksi. ”Sitä paitsi onhan meillä soutuvene”, tokaisin.

Alufish – the soutuvene

Alufish on meidän ensimmäinen yhteinen veneemme, joka siirtyi saarikaupoissa meille. Silloin siinä oli pikkuruinen perämoottori, joka ei ole ollut paikallaan enää pitkään aikaan.

Jaakko ei tykännyt soutuajatuksesta ollenkaan ja marisi siitä kuinka kauan kestäisi ja hänen mielestään ei ollut airojakaan. Tiuskaisin, että minä kyllä soudan ja varmana löytyy airotkin. Kävin kääntämässä rantakalliolla olevan veneen ympäri, tulppa löytyi ja airot olivat tallessa siististi veneen vieressä. Oli vain yksi mutta, jonka huomasin hyvin pian… Toisen airon hankain oli poikki.

Katselin vähän ympärilleni ja löysin taljan liinan. Kiukuspäissäni vetelin airon sillä kiinni ja totesin, että se on siinä. Tämä on muuten varmaan ainoa hyvä asia raksapihassa, että sieltä löytää kaikkia tarpeellisia tarvikkeita, eikä tarvitse hakea varastolta.

Nonni, voi kuinka hienosti on airo paikallaan!
En väitä, että soutaminen oli suorastaan rattoisaa, mutta pääsimme rantaan. Hah, mitäs sanoin!
Mutta oli se kyllä aika hauskaa ja sopivasti oli myötätuultakin! Kuvat ovat kännykällä räpsäisty ja aika rakeiset…
Ai tämä tyyli vai? No tietenkin minulla oli hame valmiina päällä. Tuulihousut ja tuulitakki lämmön vuoksi ja kumissaappaat nyt vaan on parasta. Housut pois, korkkarit jalkaan ja menoksi. En ollut laskenut tähän mukaan taksia, joka katsoi ehkä vähän pitkään tyylilyyli-menoani.

Yöllä soudin takaisin saareen ja tyynessä yössä liina-viritys toimi vaikka kuinka hyvin. Oli upea pimeä yö ja niin tunnelmallista. Käyn ostamassa hankaimen ja tästä soutamisesta voisi tulla vaikka tapa!

Ps. Niin ja ehdimme juhliin ajoissa!

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

0