Meidän TG pääsi hinaajaksi. Jaakon kaverin veneen moottori hyytyi ensimatkallaan ja se oli vartonut siirtoa satamaan yksityisessä poijussa. Solmimme köydet yhteen hinausköydeksi ja Jaakko peruutteli navakoituneessa tuulessa kohti hinattavaa venettä, jonne minun piti heittää köysi. Ohjeita tuli enemmän kuin ehdin toteuttaa kun köysi piti heittää takaa, eikun keulasta ja samaan aikaan Jaakko painoa kaasua ja jarrua niin, että piti pitää veneestä kiinni tai olisi saatu harjoitella myös meripelastusta. ”Heitä se köysi, heitä jo”, huutaa Jaakko, kun roikun veneen laidalla aivan tuhottoman kaukana toisesta veneestä ilman pienintäkään mahdollisuutta heittää mitään mihinkään.
Olen aika äkkipikainen luonne ja ehdin jo huutaa tuuleen kaikenlaista siitä, että miten kapteeni voi ihan itse heittää köytensä ihan mihin haluaa ja minä voin vaikka siirtyä facebookkiin ja että jos kerran herra kapteeni ei osaa ajaa sitä venettä niin, että manöövereitä on mahdollista tehdä, niin… Tähän en tainnut keksiä jatkoa, koska tiesin, että pienellä lisäsuunsoitolla olisin itse päässyt kuskiksi. Saimme kuitenkin veneen nätisti hinaukseen ja satamaan, jossa se odottaa jatkokorjausta.
Illalla meillä oli jäätelöhetki. Runsaasti suklaajädeä ja lisäksi mustikkapirtelöä. Yllättävä sumu laskeutui saaren ympärille siinä iltapalalla. Kaikki muut saaret ja maisemat hävisivät täysin harmaaseen sumuun. 
