Olen oppinut huomaamaan aivan eri tavalla auringonlaskun eri vaiheet kuin aikaisemmin. Ja reagoimaan niihin salamannopeasti. Jos nimittäin jokin hetki näyttää valojen puolesta erityisen kauniilta ja siitä haluaa ottaa kuvan, täytyy ulos rynnätä heti. Olen menettänyt kauniiden valojen ikuistamisia, koska ”minä nyt äkkiä tässä pesen hampaat ja laitan piilarit” tai ”nopeasti vain käyn face.. siis luen uutiset Ylen nettisivuilta”. Tänään koko meri kylpi muutaman minuutin ajan vaalenpunaisena, upean näköistä!
0
Comments
Upea kuva! Ihanan hempeät värisävyt. Tuo kaikki kuulostaa niiin tutulta. Kuinka monet kymmenet kerrat olen ajatellut, että kohta menen ikuistamaan tuon upean taivaanrannan, hah. Aiemmin myös erehdyin ajattelemaan että mitäs näitä nyt jatkuvasti kuvaamaan, mutta en ole toistaiseksi onnistunut kahta täysin samanlaista auringonlaskua ikuistamaan 🙂 Auringonnousut tulevat varmaan siinä vaiheessa kyseeseen kun vanhenen vielä hieman lisää ja tulen aamuvirkuksi, jos tulen 😉
-ansku-
Ihanaa kun joku muukin jaksaa käydä ravaamassa auringonlaskua kuvaamassa vähän väliä. Mutta totta, niissä on valtavasti eri sävyjä! Ja auringonnousu, viimeksi nähty lopputalvesta.. 😉
Upea valokuva ! Kaikki kohdallaan, tykkään niin noista rantalepistä.
Kiitos! Jaakko on ristinyt nuo lepät saariston bonzai-puiksi, kun ne on tuollaisia koristeellisia väkkäröitä… 🙂
Pingback: Viidakko ja aavistussaaristo | Saaressa