Terveisiä espoolaisesta parkkihallista, olen istunut täällä kaksi tuntia!
Jaa että miksi? Osallistuin työpaikan kautta yhteen iltapäivätilaisuuteen. Kun tulin tilaisuudesta pois ja menin hakemaan takkia, huomasin, että se oli varastettu! Eikä siinä mitään, että takki lähti. Minulla ei ollut käsilaukkua mukana, joten olin jättänyt auton avaimet takin taskuun. Voinko olla näin pöljä ihminen?
Kävimme vartijan kanssa läpi valvontakameran nauhoja, valitettavasti niitä ei oltu suunnattu suoraan narikoille. Kamerassa kuitenkin näkyy, kun yksi henkilö kävelee narikoiden ohi ja näkee narikoilla jotain kiinnostavaa. Hän pälyilee ensin ympärilleen ja sitten käy narikoilla isojen kangaskassiensa kanssa. Hän kiertää vielä kulttuuritalon ja löyttäytyy lopuksi jonkun hemmon seuraan juuri ennen kuin lähtevät ulos talosta. Ehkä siinä meni pari konnaa, tai sitten voro oli joku muu, jota kameroissa ei näy.
Tästä kehkeytyi pikkudilemma, koska auto oli parkissa suoraan rakennuksen vieressä parkkihallissa. Ajattelin että fiksumpi voro kävelisi avaimen huomatessaan lähiparkkikset läpi ja koittaisi aina oikean automerkin kohdalla josko ovet avautuisivat. Autossa oli minun työläppäri, lompakko, kotiavaimet, työpaikan avaimet… Niinpä päädyin päivystämään auton vieressä. No mikäs siinä, haetaan vain vara-avain, niin helppoa se on! No joo, tavallaan. Paitsi jos avaimen on nähnyt viimeksi vuosi sitten edellisen asunnon lipaston alalaatikossa. Jaakko lähti töistä ja kävi ensin saaressa etsimässä avainta, mutta sieltä tuli vesiperä. Sain kuitenkin vaatelähetyksen ja söimme yhdessä ostamaani pullaa Jaakon autossa. Sen jälkeen Jaakko lähti varastolle, josta avain löytyi vähän yli puolen tunnin etsimisen jälkeen! Huippujuttu, lukkoseppä olisi kustantanut 220e, joten tämä meni sittenkin tilanteeseen nähden hyvin! Nyt ajaisin kyllä enemmän pyörällä töihin, kun autosta on näin paljon harmia! (Eikun hetkinen, pyörä varastettiin eilen työpaikan pyöräparkista…)
Kaunis loppuilta
Päätin unohtaa tylsän tapahtumakäänteen ja keskittyä muihin juttuihin. Lähdimme koirien kanssa iltakävelylle ja päätin yrittää ikuistaa kameraan kivoja juttuja!
Onkohan tämä sama tohelo hanhipariskunta, jonka päälle melkein ajoin veneellä? Ajelin hiljaa meidän laituria kohden, kun jostain takaa alkoi kuulua hirveä kaakatus. Ennen kuin ehdin kunnolla nähdä mitä tapahtui, vilahtivat hanhet veneen nokan edestä ja laskeutuivat parin metrin päähän. Okei, ne tulivat kyllä oikealta, mutta joku roti!
Lokkisota hävitty! Emme jaksaneet käydä näyttämässä naamaamme kovin aktiivisesti saaressa noin viikkoon ja sinne on ilmestynyt kolme lokin pesää. Jaakon mielestä lokeilta puuttuu täysin strateginen suunnittelu. ”Helppo se on itse lehahtaa lentoon, kun ihmiset ja koirat tulevat saareen, mutta eikö ne yhtään ajatellut mitä tehdä munille ennen kuin asettuivat tänne pesimään? Aikovatko ne ottaa munat kainaloon ja lähteä taivaalle aina kun me käydään täällä?” Toistaiseksi ovat tyytyneet ilmahyökkäyksiin.
Ja oli strategista ajattelua tai ei, niin tästä kodista on kyllä aika hyvät merinäköalat kolmeen eri ilmansuuntaan!