Barbadoksen laukkakisavuoden ensimmäisen kauden kolmas kilpailupäivä oli ehtinyt alkaa, kun pääsimme Jaakon kanssa radalle. Barbadoksella vierailevat ystävämme Niila ja Katja olivat jo paikan päällä käsiohjelman kanssa. Missasimme kaksi ensimmäistä starttia, mutta kolmas lähtö ehdittiin juuri katsoa radan reunalta. Neljännessä lähdössä päästiin asiaan, eli uhkapeleihin.
Kyselin havaiji-paitaiselta mieheltä miten vedonlyönti toimii ja hommahan oli hyvin yksinkertaista! Vedonlyöntiluukulle mentiin kertomaan mitä heppaa veikkaa voittajaksi ja kuinka paljon dollareita pistää voittoon kiinni. Minä päädyin hevoseen numero 10, joka oli juossut edes vähän rahaa. Muuta kolme-vuotiaat olivat vielä aika tuoreita. Jaakko oli käynyt katsomassa polleja ja hänellä oli sama lempihevonen. Niinpä laitoimme 5 dollaria Mousetrapille ja toiset 5 paikalliselta saamallemme kuumalle vinkille, Bandit-nimiselle hevoselle. Banditilla on kyllä hienon väriset suitset (pääkuvassa), mutta pelkästään kuuman vinkin ja pinkkiin väriin emme luota.
Tiukka tsekki.
Hevoset juoksevat mailin mittaisen radan ja me parkkeerasimme itsemme suoraan maalilinjan eteen. Olimme ostaneet halvimmat liput, ”General entryn”, joilla pääsee seisomokatsomoon. Mutta todella hyville paikoille kuitenkin!
Awesome!! Niila, Katja ja Jaakko radan reunalla.
Kyllä laukkakisoissa hattu pitää olla! Ostin matkalla radalle hatun katukauppiaalta.
Hepat lähtivät ja meidän Mousetrap oli aivan kärkikahinoissa, sen sijaan Bandit sai vähän huonon lähdön. Kun hevoset kurvasivat takakaarteelle, alkoi tunnelma katsomossa sähköistyä, jengi nousi seisomaan ja kannusti hurjana omia suosikkejaan. Kamppailu voitosta oli viimeisen päälle tiukka ja Mousetrap vei voiton ehkä turvan mitalla! Bandit oli myös kirinyt ja ylitti maalilinjan kolmantena.
Jengi nousi seisomaan aina, kun hevoset lähestyivät etusuoraa ja kannustivat omia hevosiaan.
Turvan mitalla voittoon!
Voitosta innostuneena päätän tuplata panokset seuraavaan lähtöön. Meillä on Jaakon kanssa selvästi golden touch näihin hevoshommiin, koska ”tiesimme” myös lähdön 3 hepan oikein, vaikkemme sitä ehtineet veikatakaan. Taas tutkittiin käsiohjelmaa. Tämä oli nuorten hevosten lähtö, joten dataa ei ollut paljoa. Kävimme notkumassa aidalla katsomassa hevosia, jotka talutettiin radalle ennen lähtöä. Heti huomasi, että hevoset olivat kokemattomia, osa oli kisatouhuista aika säikkynä. Valkkasimme voittajaksi sen ainoan, joka oli juossut vähän enemmän kisoja, se asteli rennosti radalle, eikä tuhlannut voimiaan säikähtelyyn tai hötkyilyyn. Sitten valitsimme toisen hepan ulkonäön perusteella ja jockeyn painon (KYLLÄ!) perusteella. Juoksin laittamaan vedot kiinni pari minuuttia ennen lähtöä ja jäimme aidalle notkumaan lähtöä odotellen.
Meidän rento suorittajamme jää lähdössä suppuun kärjen taakse, eikä meinaa oikein saada juoksua kulkemaan ja villi veikkauksemme on sakin hännillä. Takakaarteen kohdalla yleisö nousee seisomaan ja kuulemme kuinka he huutelevat suorittajaheppamme nimeä. Menikö se kärkeen? Hevoset rynnistävät etusuoralle järjettömällä vauhdilla ja kaksi hevosta lähtee vetämään kaulaa. Toinen niistä on numero neljä, eli meidän hevosemme. Ne kiitävät maalilinjan yli jäätävää vauhtia ja meidän hevonen voittaa taas!!!
Jee, heppamme voittaa TAAS!!!
Yksi voittohevosista kunniakierroksella hieman epämukavalta olonsa tuntevan omistajan kanssa.
Emme ole koskaan aiemmin olleet laukkakisoissa, mutta enstiselle heppatytölle tämä oli superhauska stoppi. Myös aamusurffista väsynyt Jaakko oli aivan tohkeissaan, vaikka taisi lähteä mukaan lähinnä kohteliaisuudesta. Radalla oli rento ja jännittävä tunnelma ja saihan sieltä vähän kaljaa ja hampurilaisiakin. Ja lisäksi vedonlyönti. Panostimme vetoihin yhteensä 30 bbd ja saimme takaisin 64 bbd. Aika todella hyvä tuottoprosentti. Pohdimmekin Jaakon kanssa, että taidamme rahoittaa loppupurjehduksen laukkaradoilla, koska tämä on selvästi meidän laji!