Anguilla on pienehkö saari Sint Maartenin pohjois-puolella. Purjehtijoita Anguillassa on maltillisesti, mahdollisesti sen vuoksi, että maan cruising permitit maksavat maltaita. Sandy Bayssa saa yöpyä maksamatta ekstraa, mutta liikuitpa sieltä mihin tahansa, joudut ostamaan cruising permitin, joka maksaa 60 usd per päivä. Anguillalla on upeita pikkusaaria, jotka muodostavat marine parkin, joten ostimme purjehdusluvan muutamalle päivälle, jotta pääsemme tutkimaan saaria.
Purjehdus alkaa sujua, kukaan ei halaile enää kaiteita, vaan nyt tehdään kevyen tuulen nopeusennätyksiä.
Aina valmiina skuuttiköydessä.
VIDEO TIIVISTÄÄ KAIKEN
Oikeastaan olisin voinut jättää koko kiteviikkojen blogit kirjoittamatta, sillä Juuso on tiivistänyt kaiken parin minuutin videoon. Mukana on kitehommat, mutta myös kaikkea muuta, mitä kahteen viikkoon mahtuu. Video alkaa peruskuviolla. Defyr on ankkuroitu ja ensin tsekataan ankkurin pito. Tällä kertaa Jussi on sukeltamassa.
SANDY ISLAND – PIKKUINEN HIEKKAKAISTALE
Yövyttyömme Sandy Baylla, ajoimme koralliriutan ympäröimälle Sandy Islandille. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut vielä muita veneitä. Olimme aika yllättyneitä siitä, että saarella oli ravintola! Testasimme ensin leijan lennättänmistä. Oli rajakeli, mikä tarkoittaa, että välillä tuuli tarpeeksi ja välillä tuuli loppui, niin ettei leijoja saanut kunnolla vetoon.
Ravintola sijaitsi toisessa päässä saarta.
PRICKLY PEAR
Lähdimme kohti toista Anguillan marine parkin saarta, Prickly Pearia, joka sijaitsee alle 10 mailin päässä Sandy Islandilta. Sovimme, että Sami ja Samuli menevät sinne leijalla ja me muut menemme purkkarilla. Matkalla ei ollut matalia, joten jos leijoilla tulisi jokin ongelma, pystyisimme hakemaan heidät purjeveneen ja ribin avulla.
Kohti Prickly Pearia. Leijat kulkevat paljon kovempaa kuin purkkari, joten niillä ajettiin vähän edes takaisin, että pysyimme pakassa.
Prickly Pear oli suurempi saari ja näytti ankkurointipaikan puolelta katsottuna todella karulta paikalta. Lähdimme maihin ja mitä ihmettä, saaren toiselle puolelle aukesi todella upea ranta ja kaksi ravintolaa!
Hinasimme Jaakon mastoon ottamaan kuvia. Saaren toisen puolen ranta pilkottaa kuvista.
Moro kaikille! Laudat esiin ja poseeraus!
Pelleilyä leijalla. Jaakko ajaa leijaa vetoon ja nousee parin metrin korkeuteen samalla kun pojat kiskovat häntä taaksepäin.
Prickly Pearin päivän jälkeen leijakelit ovat lopullisesti ohi, joten täytyi keksiä muuta tekemistä. Soitimme saaren lähes ainoalle lainelautavuokraajalle ja saimme kaksi lautaa Juusolle ja Jussille. Sami ja Samuli jäivät veneeseen ja lupasivat tehdä meille pastaa illaksi. Surffipaikka oli aika outo. Aalto ei todellakaan ollut kovin hyvä, mutta pojat lähtivät mereen. Olimme suoraan hotellin ulkopuolella ja rannalla soitettiin kunnon volyymillä diskoa hotellivieraiden iloksi.
Olimme todella hotellin rannalla.
Jaakko sai aallon.
Surffien jälkeen päätämme ottaa rannalla hyvin ansaitut gt:t. Sen jälkeen siirrymme rantaravintolaan ja katselemme menuta. Voisi nimittäin syödä jotain. Paikan keittiö oli kuitenkin jo mennyt kiinni ja jouduimme vain tyytymään toisiin gin & toniceihin. Sitä paitsi veneellä odotti avocado-pasta. Aurinko alkoi laskea ja rantapaikka meni kiinni. Rantaravintola kuului hotelliketjuun ja kysyimme piruuttamme kuinka paljon siellä maksaisi yöpyä. Hotelli oli todella upean näköinen. Työntekijä alkoi nauramaan ja sanoi vain, että meillä ei olisi huoneeseen varaa ja ehdotti, että sen sijaan voisimme ottaa kymmenen rantapyyhettä ja mennä rannalle nukkumaan. Vitsinsä kunniaksi hän tarjosi meille ilmaiset gt:t ja sulki paikan ovet. (Myöhemmin selvisi, että yö hotellissa maksoi 700 usd.)
Oli jo pimeä, kun lähdimme kävelemään rantaravintolasta pois. Yritimme löytää hotellin respan, josta voisimme tilata taksin. Kysyimme apua työntekijältä, joka pyysi meitä hyppäämään golf-kärrynsä kyytiin ja ajoi meidät respan eteen. Huomasimme, että siellä oli myös ravintola. Bileet olivat jo täysin käynnissä, joten marssimme sisään. Täytyy sanoa, että olimme ehkä hieman hanttapulia jengiä muihin verrattuna. Paikka oli ladattu täyteen hienon hotellin ykkösiin pukeutuneita vieraita. Jaakko käveli sisään surffilauta kainalossa ja pojilla oli kaikilla surffivaatteet päällä. Minä olin kiepauttanut rantahuivista ”mekon”. Juuson videolla näkyykin kohta, jossa olemme baarissa. Unohdimme täysin ajankulun ja avokadopastan, sillä me menimme bailaamaan! Voitteko muuten uskoa, kun baari meni jossain vaiheessa kiinni ja lähdimme kotiin päin taksilla, emme unohtaneet Jaakon surffilautaa ravintolan nurkkaan! Lähdimme veneelle ja soitimme Samulin hakemaan meidät ribillä rannasta. Huolimatta hieman muuttuneista aikatauluista ja herättämisestä keskellä yötä, niin saimme aivan hemmetin hyvää avokadopastaa, jota söimme suoraan kattilasta veneen sitloodassa. Oli kyllä todella hauska ilta!
SUKELLUSTA
Porukastamme vain kaksi oli sukeltanut aikaisemmin. Täällä tarjoutui hyvä mahdollisuus tutustua veden alaiseen elämään kohtuullisella hinnalla. Minä jättäydyin pois, mutta kaikki pojat lähtivät messiin. Ensin oli lyhyt turvallisuuskoulutus ja laitteiden testaus rannalla. Sen jälkeen lähdimme veneellä sukelluspaikalle. On ilmeisesti aika ihmeellistä, että pojat päästettiin käytännössä suoraan sukeltamaan 12 metriin niin lyhyen koulutuksen jälkeen ja taisi muutamista ilmeistä huomata, että aika jännittävää oli.
Jengi melkein kasassa, vain Sami puuttuu.
Vakavana ennen sukellusta.
Sukelluksen jälkeen hymy on herkässä!
Pinnan alta on upeaa videota Juuson pätkässä. Täytyy sanoa, että sukelluspaikka oli aivan upea! Pojat olivat pinnan alla yli puoli tuntia ja takaisin tuli erittäin iloista jengiä! Taisi sukelluskärpänen puraista vähän kaikkia.
ÄN –YY – TEE – NYT!
Joskus on paikallaan vain hörskötellä! Teimme veneellä slingshotteja. Niissä laitetaan tyyppi kiipeilyvaljailla falliin kiinni ja venettä lähdetään ajamaan ympyrää. Samalla falliin kiinnitetty tyyppi hyppää veneestä ulos ja saa Linnanmäkikyytiä. Sairaan hauskaa!
Kohta Samuli hyppää!
Juuso taivaalla.
Sandy Bayssa kokeilimme supin vetämistä pikkuribillä. Samulin taidonnäyte. Takanamme ankkurissa oleva norjalaisvene sai taas katsoa kannelta, että mitä ihmettä nuo puuhaavat. Tavoitteena oli tietenkin kaataa supi-ajelija mereen.
KOTIA KOHTI
Lopulta jouduimme jättämään Anguillan taaksemme ja lähtemään takaisin Sint Maartenille, josta poikien lennot lähtivät kotiin. Oli kyllä niin täydellinen reissu, että oksat pois. Ainoastaan minä ja Jaakko jäimme vähän huonoon kuntoon kite-leirin jäljiltä. Jaakko joutui ottamaan toisen antibioottikuurin angiinan jälkioireisiin ja minulla oli otsassa iso naarmu hiekkaan mätkähtämisestä. Niipä lepäsimme pari päivää veneellä ihan vain paikallaan ja keräsimme voimia uusiin seikkailuihin.
Vene pestään aina kun pääsemme satamaan vesihanan ääreen. Käytämme tietenkin mahdollisuuksien mukaan orjatyövoimaa.
Nyt ne lähtee!