…kun myrkkymaalaa veneen pohjaa ja huomaa, että toinen on edellisenä päivänä vapaaehtoisesti maalannut paljon hankalamman puolen ja itse sain helpomman. TG on nostettu maihin kelkkakiskolla ja se on pikkuisen kallellaan juuri siihen suuntaan, jossa kallio on korkeammalla. Niinpä sekä pohjan myrkkymaalaus ja vahaaminen on siltä puolelta huomattavasti hankalampaa. Olinkin edellisenä päivänä ihmetellyt, miksi Jaakko makasi hankalan näköisesti veneen alla, kun hän maalasi omaa puoltaan. Minun puolellani piti vain vähän kyykkiä. Asia selvisi seuraavana päivänä, kun olin luvannut maalata toisen kerroksen kokonaan ja makasin veneen alla toivoen, ettei se keikahda päälleni. Naama täynnä pieniä maalipisaroita ja pää myrkkymaalin hajusta pyörällään sain homman tehtyä.
Soutuhommia. ”Muistitko eilen käydä tankkaamassa Busterin”, kysyin Jaakolta. Puoli minuuttia sen jälkeen Busteri hyytyi kesken matkan. Ensin aloin soutelemaan bensistä kohti, mutta sitten Jaakko muisti, että keulassa oli säilössä tilkka varabensaa, jee! Kohta ajeltaisiin TG:llä, jonka bensamittaria tulee vilkuiltua vähän useammin, kun se ei ole penkin alla piilossa.
Annoimme TG:n kyljille sellaisen hoidon, että oksat pois. Meillä oli pari Hempelin vahaa kotona ja päätimme sitten jatkaa saman merkkisillä purkeilla. Ensin irroiteltiin pinttynyttä likaa jollain super-aineella, jonka jälkeen laitoin vahaa. Ei toimi. Vaha jurttasi kylkeen kiinni ja oli karmean näköinen. No, sitten irrotin vahan pois pre-cleanerilla ja laitettiin aivan mahtavaa hankausnestettä, joka on tarkoitettu vanhempiin veneisiin, joiden kyljistä on jo kiilto lähtenyt. Nyt toimi. Törkeän hieno ja kiiltävä tulos. Ja lopuksi vielä polishit ja vahat päälle. Kyllä, olen käsitellyt nyt veneen kyljet VIISI kertaa! Onneksi ei ollut Defyr kyseessä, vaan pinta-alaltaan huomattavasti pienemmästä moottoripaatista. Samalla tuli taas katsottua tarkemmin veneen kylkiä ja muisteltua lämmöllä jotain edellistää omistajaa, joka on paikannut jonkin hitin ruskealla pakkelilla. Oikeasti, ruskealla!! Meillä oli vähän kiire saada TG vesille helpottamaan kulkua sateisessa kelissä, joten vahasin vasta kyljet. Loputhan voi sitten tehdä vaikka vene olisi vesilläkin, right?
ENSIMMÄINEN VENERETKI
Meidän vesillelaskuprosessi on paperilla tosi helppo. Sen kuin päästetään kelkka kiskoja pitkin veteen ja vene lipuu kauniisti laituriin. Ainoa vain, että kelkka ei oikeasti todellakaan liiku siinä kiskoilla. Onneksi saimme supersiskokset Annan ja Ninan jeesaamaan laskussa ja nelistään vene saatiin vesille todella nätisti!
Kesän eka veneretki! Kivenlahden Essolle hakemaan uutuus-limmparia ja minttu-Daimia.