Oli synkkä ja myrskyinen yö… Paitsi että ei ollut! Satoi vettä ja tuuli melkein 10m/s ja pilvet väänsivät ilta-yhdeksän kelin hyvin harmaaksi. Olimme juuri purkaneet auton ja pakkasimme venettä Parattulassa kohti Turun saaristoa ja mökkiä. Isä oli tullut hakemaan meitä ja sisartani Kaijaa viikonlopun viettoon. Tavaraa oli taas kuin oltaisiin menossa uudestaan Karibian reissuun. Pitäisi opetella pakkaamaan ajoissa, niin ehkä sitä harkitsisi vähän tarkemmin mitä tarvitsee mukaan? Esimerkiksi kolme hupparia? Oikeastiko, pe-su väliselle reissulle? No, piruuttani pidin niitä kyllä kaikkia. Sunnuntaina piti vaihtaa kesken päivän, että saisin kaikkia käytettyä.
Telvan mahonkipaatti on palvellut uskollisesti niin kauan kuin muistan ja ilmeisesti jonkun verran jo ennen sitäkin. Illalla mökille saapuminen tarkoittaa ehdottomasti herkullista iltapalaa. Sitten nukkumaan!
PIKKURETKI INIÖÖN
Lähdimme lauantaina isän ja Jaakon kanssa kaupalle Iniöön. Täytyy sanoa, että kylä on kehittynyt valtavasti muutaman vuoden aikana. Satama on kasvanut ja siitä löytyy aika hyvin erilaisia palveluita. Kaupalta sai kaiken mitä tarvitsi ja en olisi uskonut, että esimerkiksi Oatlyn kaurajugurtti kuuluisi pienen saaristokaupan valikoimiin. Kalastaja oli ehtinyt lähteä, hän oli myynyt saaliinsa loppuun jo paria tuntia aiemmin. Kalastaja on myymässä tuoretta kalaa ke-la aamupäivällä, jos joku on sillä suunnalla kalaa vailla.
Satamassa oli myös pienet markkinakojut. Sieltä ostimme minulle ihanan huivin ja yhden kojunpitäjän äidin kutomat villasukat Jaakolle. Olin lähtenyt liikenteeseen tietenkin ilman yhtäkään niistä kolmesta hupparista ja meinasin jäätyä avoveneen kyydissä. Koppi sen olla pitää. Mutta sainpahan syyn ostaa ihanan huivin!
The huivi!
Villasukkia matkalaukku täynnä!
Pysähdyimme vielä Iniön toiseen satamaan, Björklunds Båtslipille, jossa on myös erittäin viihtyisä ravintola ja kahvila. Täytyy sanoa, että käynti Turun saaristossa oli kuin venenäyttelyssä. Kaikki haaveilemamme veneet ja vähän päälle löytyivät joko laitureilta tai tulivat vastaan vesillä. Taitaa välimatkat olla täällä niin paljon pääkaupunkiseutua pidemmät, että porukoilla alkaa olla isompia ja kopillisia veneitä. Terassilla istuessa ensin ohi ajoi TG 6.9, jota joskus ihastelin, heti perään Axopar ja muutaman minuutin päästä Targa. Näimme myös Anytecin koppiversion, Arronetin sekä liudan muita upeita alumiinipaatteja. Kun kotona on vain Sun Buster (okei ja muita sekalaisia romuja + lauttaa ei lasketa veneeksi), niin käynti Turun saaristossa ei tosiaan vähennä venekuumetta!
Herkulliset kahvipullat!
Terdellä veneitä katsomassa!
VAUHTIA SAAREEN
Lauantaina mökille haettiin siskoni Eeva & tyttärensä Milla sekä Leija-koiranpentu ja illalla vielä isän puoliso Kirsi. Voisi sanoa, että 9 viikon ikäinen koiranpentu sekä iloinen siskontyttö pistivät vipinää saareen! Jaakko ja Kaija rakensivat Millalle köysiradan, samanlaisen, mitä meillä oli pienenä.
Täältä tullaan!
Pentu vetää köysiradan köyttä aivan eri suuntaan kuin Milla.
Vihdoinkin kaveri, joka jaksaa leikkiä, tuumi Sompa.
Varokaa, hurja belggarinpentu on takana ja aikoo viedä minun tennispalloni!
Pikkupentu pärjäsi aika hyvin uudenlaisessa maastossa. Siitä kasvaa varmaankin aika lahjakas liikkuja!
SUNNUNTAINA LÄTTYJÄ JA LEIJAILUA
Mökki ja letut. Ne vain kuuluvat saumattomasti yhteen! Ensin suolaisella täytteellä ja sitten makealla. Love it! Lettujen jälkeen lähdimme Jaakon ja Kaijan kanssa läheiseen saareen koittamaan, jos leijalautailu onnistuisi. Aivan ihana paikka! Isot kalliot ja toisaalta kallioiden takana suojaisa paikka, jossa aurinko paahtoi niin todella kovaa.
Laakeilta kallioilta oli helppo nostaa leija ja vieressä oli tarpeeksi syvää vettä ajeluun.
Pikku-alumiinivene meni täydellisesti parkkiin luonnon venevalkamaan.
Lopuksi pääsin vielä kuvaamaan Karibian kiertäjät Defyrin kannella lehteä varten. Isän kotikaupungin paikallislehti teki isästä ja Kaijasta jutun, kun he lähtivät pitkälle purjehdusreissulleen ja halusivat tehdä nyt seurantajutun. No ainakin hyvin tulevat juttuun vieläkin, vaikka moni on ajatellut, että yli vuoden isä-tytär -reissu purjeveneessä saattaisi raastaa hermoja. Loput pitää sitten lukea paikallislehdestä, milloin ikinä ja missä lehdessä se sitten julkaistaankin!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa