Kävimme ensimmäisen kerran Düsseldorfin venemessuilla ennen Karibian purjehdusta ja siitä jäi pieni kipinä. Jaakko on halunnut joka vuosi lähteä uudelleen näille jättimessuille. Jouluna avasimme lahjoja ja olimme toisista tietämättämme ostaneet saman lahjan toisillemme, lennot Düsseldorfiin. Jaakko oli ihan ostanut lentoliput ja minä taas arvoin, että kannattaako ostaa liput, jos ajankohta ei sovikaan. Onneksi en ostanut, vaan sujautin joululahjasukkiin vain lappusen lahjaan kuuluvasta matkasta. Teimme pitkän viikonlopun pituisen reissun messujen päättäjäisviikonlopulle.
HUH HALLEJA!
Boot Düsseldorf on jättimäinen tapahtuma. Kaiken kaikkiaan 17 hallia on täynnä purjeveneitä, moottoriveneitä, katteja, tarvikkeita, vaatteita ja erilaisia vesiurheiluvälienitä. Jopa meri-aiheiselle taiteelle on oma hallinsa! Nähtävää on siis tajuttoman paljon. Lensimme perjantai-aamuna Düsseldorfiin, nappasimme hotellin ja aloitimme kolmen päivän messu-urakan. Koska kuvia ja kerrottavaa on niin paljon, niin päätin aloittaa messujen purjeveneistä. Sitten mennään moottoriveneisiin seuraavalla kerralla.
BAVARIAN UUTUUDET
Purjeveneitä messuilla oli kahden hallin verran, eli riittävästi. Oli isompaa ja pienempää. Me bongasimme ensin oman merkkimme ja kävimme katsomassa Bavarian julkaiseman 57 jalkaisen uutukaisen. Jännä juttu, miten eri silmällä sitä katsoo veneitä nykyään, kaikki tulee ajateltua pitkien purjehdusten kautta ja niiden vaatimien tilaratkaisujen kautta. No, 57 ja 51-jalkaisissa Bavarioissa oli kyllä tilaa! 57 jalkainen oli niin hieno, että kun kyykin kannella katsomassa kattoluukuista sisään, niin housutkin repesi. Onneksi vain polvesta.
Jaakko tykkäsi erityisesti siitä, että isompaan paattiin mahtui tenderboat omaan säilytystilaansa veneen perässä. Niin ja ei sovi unohtaa monissakin purjeveneissä nähtyä integroitua grilliä! Hehe, siinä olisi hyvä valmistaa Atlantin ylityksellä juuri kalastetut kalat…
Bavarina 57 jalkainen uutuus tuli tsekattua jo perjantaina. Olihan siellä tilaa!
Tender-boatille oli oma mesta.
Grilli aukeaa kätevästi tapapenkistä. Näitä oli monessa veneessä.
Hehei, miksi meille ei tarjoiltu täällä!
SWANIN PISTEELLÄ
Törmäsimme Samuli Salanterään, joka on Nautorin hallituksessa. Hän toi meidät Swanin osastolle, jossa oli esillä myös juuri julkaistu Club Swan 50. Paatti on kokonaan hiilikuitua. Ja kun sanotaan kokonaan, niin se on sitä sitten kokonaan. Jopa oleskelutilan keittiön pöytälevy oli hiilikuitua. Turkkilevyistä oli mallipala esillä. Kun sitä nosti ilmaan, oli kuin höyhentä olisi nostanut. Kyllä, hiilikuitua. Pääsimme kurkistamaan veneen sisään. Olihan se hieno ja koko takakansi purjehdustiloineen oli upea…
Siinä! Tämä Swan on julkaistu viime kesänä ja sitä on myyty jo 17 kappaletta. Tai tavallaan 18, sillä numeroa 13 ei ole tehty. Veneestä on tulossa onedesign-kisaluokka.
Kölin bulbissa on painoa 3 500, mikä on reilusti yli kolmasosa koko veneen painosta.
Pienoismallista saa helpommin kuvan ilman ihmisiä kannella. Jaakko ja Samuli käyvät läpi malleja.
SUOSIKKIVENE POGO 36
Jaakko on höpissyt Pogoista jo ties kuinka kauan ja yrittänyt vakuuttaa minua, että näillä saippualaatikoilla on tosi hyvä purjehtia pitkiä matkoja. Nyt pääsin näkemään pienemmän version livenä sisältä. Se oli todellinen suosikkivene ja saimme jonottaa pitkään pääsyä sisään. Vene oli juuri saanut Boat of the Year-palkinnon ja moni oli kiinnostunut näkemään sen. Pakko myöntää, että se oli itse asiassa todella viihtyisä ja varmasti purjehdusominaisuudet ovat kohdallaan.
Tämä veneen perä on kuulemma uskomattoman kaunis!
Jaakko ihailee isoa ja pientä versiota.
Lattiassa ei ollut turkkilevyjä, vaan suoraan hyvin pitävät matot.
Loistokeksintö oli pieni ikkuna, josta näki kartturinpaikalta suoraan eteenpäin ilman, että tarvitsee kurkistella pihalle.
X-YACHTS
X:ien luona tapasimme tuttuja! Ensinnäkin paikalla oli tietenkin Robi Gripenberg, joka on X-Yachtsien Suomen maahantuoja. Mutta törmäsimme lisäksi Atlantin-ylitykseltä tuttuun miehistöön. Düsselin Arimo ja Ossi sekä uutena tuttavuutena jälkimmäisen tyttöystävä Annika. Ihan nopeasti ei sitten päästykään jatkamaan matkaa, kun vaihdettiin koko porukalla viimeisimpiä venekuulumisia ja iloisia muisteluita. Näitä jatkettiin sitten lentokoneessa, sillä satuimme istumaan Arimon kanssa vierekkäin.
Pääsimme katsomaan ihan veneitäkin, vaikka jäimmekin suustamme kiinni. Ensin tsekkasimme X4:n ja siihen perään vielä X6:n. X4 sijoittuu cruisingin ja performancen väliin, mikä kuulostaa mukavalta. Lisäksi se oli sisältä todella hyvän näköinen. X6 taas oli aivan överi. Saimme käydä vilkaisemassa sitä ilman ajanvarausta, kun lupasimme olla supernopeita. Siksi kuviakin jäi näin vähän. Mutta joo, kuvia tai ei, niin omaan mieleen jäi kuvat päähän upeasta veneestä.
X4:n kantta kelpasi ihailla!
X6:n keittiössä unelmoimassa. Pystyisi kokkailemaan!
Kannessa ei ollut mitään moitittavaa! Huikea paatti!
X6 oli upea ilmestys… Jaakko halusi ehdottomasti ruorikuvan.
MUITA PURJEHDUSHUOMIOITA
Huhhuh… Veneitä oli tajuttoman paljon ja osaan piti tehdä varaukset, että pääsi sisään. Suosittelemme messuille menoa jo arkipäivänä, sillä perjantaina varauskirjat olivat huomattavasti tyhjemmät. Muuten oli vain niin paljon nähtävää, että vaikka on nähnyt vaikka mitä, ei meinaa muistaa enää mitään. Kameran kanssa olisi voinut olla vielä ahkerampana. Ja vaikka kiersimme halleja ahkeraan, niin heti kotiintulomatkalla selvisi, että meiltä oli jäänyt parikin todella mielenkiintoista venettä näkemättä, joihin emme olleet törmänneet tai yksinkertaisesti enää jaksaneet mennä sisälle. Düsselin purjehdusporukka oli käynyt tsekkaamassa arktisemmille vesille tarkoitetun veneen, jonka nimikin on pujahtanut pois mielestä ja se oli näyttänyt aika kiinnostavalta veneeltä. No, ensi vuonna sitten.
Jaakko odottaa tätä uuttuutta…
Joku on päässyt foilaamisen makuun!
Muutamissa veneissä luukut oli toteutettu ovina tai sitten ovet tipahtivat alas lattian sisään. Muutaman kerran luukkuja edes takaisin raahanneena, kannatan jompaa kumpaa ratkaisua!
Yhdessä veneessä oli päähytissä peili, mikä avarsi tilaa mukavasti. Mutta missä veneessä, ei hajuakaan enää…
Tykkäsin keulapiikkiin avautuvista tupla-ovista tosi paljon. Niiden huono puolikin tuli heti selväksi. Jos keulapiikissä asuu pari vähemmän siistiä tyyppiä, niin se näkyy heti veneen sisäänkäynnille asti. Ehkä ei niin hyvä minulle ja Jaakolle!
Päällimmäisenä Düsseldorfin purjehduspuolesta jäi pieni kipinä uusiin purjehdusseikkailuihin. Ihan noin pitkää aikaa kuin viimeksi ei ole mahdollista viettää purjehtimassa, mutta jokin pienempikin reissu kuulostaisi kivalle. Tässä täytyy alkaa vähän miettimään mitä kaikkea sitä voisi tehdä!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa