Kiutakönkään maisemissa kiertävä Könkään keino-lenkki on 8km pitkä. Kiersin sen elokuussa koirien kanssa ja halusin viedä myös Jaakon Oulankajoen varrella osittain kulkevalle lenkille. Päätimme ottaa Sompan mukaan, pystyisimme helposti kääntymään takaisin, jos pakkanen olisi sille liian kova. Lyhyempi viiden kilometrin lenkki pidetään talvellakin auki, mutta pidemmällä Könkään keinolla ei ole talvikunnossapitoa. Siksi lähdimme matkaan suksilla.
Poroaitaus ja hiidenlampi
Kuljimme reitin vastapäivään ja ohitimme ensin avoimet poroaitaukset. Siellä oli kaksi poroakin syömässä niille jätettyä talviruokaa. Emme jääneet ottamaan kuvaa, vaan viuhahdimme reippaasti porojen ohi. Terrieri ei ehtinyt huomata niitä samantien, mutta hetken kuluttua nenä nousi ja kovasti olisi kiinnostanut kääntyä pois polulta. Normaalisti poroaitaukseen kannattaa pysähtyä ja vilkaista maisemia myös aitauksen vieressä olevasta tornista.
Tauon paikka
Myös Könkään keino-lenkkiä oli kävelty niin paljon, että sitä olisi hyvin voinut patikoidakin. Mutta tulipa hyvä suksiharjoittelu Sompalle ja itsellekin. Kun pääsimme joen varteen näköalapaikalla, päätimme että on tauon paikka. Viime vuodelta Oulankajoesta on hyviä muistoja, kun suppailimme tuosta alta Oulankajokea pitkin kohti rajaa.
Kiutaköngäs
Hiihtelimme eteenpäin kohti Kiutakönkään koskea, joka on tämän reitin vetonaula. Myös taukopaikan maisemat ovat niin kauniit, että siellä kannattaa ehdottomasti käydä. Päivänvalo alkoi hiljalleen hiipua ja koskikuvat otettiin jo hämärtyneessä iltapäivässä.
Loppumatkaksi laitoin taskulampun otsaan, että näki kunnolla polun kuopat ja kohoumat. Sompa pärjäsi hienosti hieman yli kolmen tunnin pituisen retken. Lähtiessä auton mittari näytti pakkasta -15 astetta, palatessa hieman vähemmän. Borderterrieri ei ole mikään kylmänkestävin koirarotu, joten olin todella positiivisesti yllättänyt miten hienosti lenkki sujui. Taidanpa ottaa sen mukaan jatkossakin!