buster Archives | Saaressa

27.03.202127.03.2021

Veneenlasku vesille

Jää aukeaa aina ensimmäisenä pikkusaaren päässä. Se on myös paras paikka aloittaa veneily keväällä, sillä pikkusaaren päähän tulevasta railosta tai sen vierestä pääsee yleensä rikkomaan ensimmäisenä veneränniä mantereelle. Maanittelin Jaakon veneenlaskuhommiin ennen aamupalaa, sillä tämähän on ihan pikainen juttu ja jää on vielä aika kovaa yön jäljiltä. Busterin pitäisi liikkua tosi hyvin jäitä pitkin pikkusaareen!

Jaakko pääsi taas leikkimään venetelakkaa. Veikkaan etten enää pysty perustelemaan miksi pieni ja pippurinen kauhakuormaajamme pitäisi myydä.

Sompa näyttää aivan hämmentyneeltä. Miten tuo vene tuohon tupsahti?

Ei liiku ei

Nyt kun vene oli jäällä, piti vain saada siihen vauhtia ja liu’uttaa se jäätä pitkin pikkusaareen. Saimme paatin käännettyä, mutta se oli yllättävän raskas. Saimme sen kyllä liikenteeseen, kun olimme aikamme punnertaneet. Riemu oli kuitenkin ennen aikaista, sillä vene pysähtyi muutaman metrin päähän. Jää oli sitten kuitenkin sen verran pehmeää, ettemme saaneet Busteria liikenteeseen omin voimin.

No onneksi on noita koneita! Jaakko ajoi mönkijän pikkusaareen ja laitoimme Busterin kiinni saaren pisimpään köyteen ja köyden mönkijän vinssiin. Ihan ei viitsitty ajaa mönkijällä jäällä. Olisi se voinut kestääkin, mutta rannoilla jää voi olla sen verran ohkaista, että päätimme jättää riskin ottamatta. Olimme siis järkeviä, mitä ihmettä! Niinpä Busteria vedettiin peruuttamalla se 10 metriä ja vetämällä vielä pari metriä vinssillä. Sitten uusi köysien viritys ja peruutus.

Jää näyttää niin kovalta, mutta kyllä se jäi ihan tiukkaan kiinni tuohon, eikä liikahtanut käsivoimin hyvistä yrityksistä huolimatta.

Buster on pikkusaaressa. Sompa laaduntarkkailee minkä kepinsyönniltään ehtii.

Vettä

Joku saattaisi ihmetellä, että missä se vesillelasku nyt sitten tapahtui. Ei huolta, kyllä vettäkin löytyy. Ensin meidän piti vain pinnistellä ja työntää Buster loppumatkan verran käsin oikeaan kohtaan. Muutama än-yy-tee-nyt ja saimme veneen laiturin päähän. Keula vajosi jäihin. Kiskoimme vielä keulan lähemmäs laituria ja samalla peräkin siirtyi veteen. Ainakin melkein.

Sompa pohtii, että pitäisikö ihan hypätä veneeseen?

Keulan alla on ihan oikeasti vettä, mutta perän alla on painunutta jäätä. Hauska nähdä milloin jää antaa periksi ja katoaa.

Siinä se paatti nyt on, kevättä odottelemassa! Meillä molemmilla oli sudennälkä, sillä Busterin liikuttelu ei mennytkään ihan kättä heilauttamalla.

Jäänlähtöveikkauksessa ripeimmät ajattelivat jään lähtevän jo maaliskuun puolella. Aika paljon tuota jäätä vielä on ja tänään kalastajatkin kävivät vielä verkoilla. Me saamme odotella tässä vielä hetken ennen kuin teemme retkiä pikku-Busterilla!

30.01.202130.01.2021

Buster nostettiin talvisäilöön

Aina säännöllisin väliajoin Jaakko järjestää näytöksiä siitä, kuinka kätevä laite meidän Gehl, pikkukauhakuormaaja, onkaan. Tausta tälle löytyy siitä, että olen jo pitkään sanonut, että raksan jälkeen Gehlille ei ole käyttöä ja se pitäisi myydä eteenpäin. Jaakko on niin rakastunut keltaiseen voimanpesään, että hänelle luopuminen ei ole oikea vaihtoehto. Niinpä yhtenä iltapäivänä Jaakko tuli innoissaan sisälle ja pyysi katsomaan, miten kätevän jutun hän on taas keksinyt.

Veneennosto

Varsinaisesti Buster nostettiin ennen kuin lähdimme pohjoiseen lomalle vuodenvaihteessa. Katsoimme ennusteet ja totesimme, että meillä on todennäköisesti tukeva jää, kun palaisimme kahden viikon päästä. Niinpä veimme ensin veneellä tavarat autoon, minkä jälkeen Jaakko ajoi kotiin, nappasi Busterin nopeasti ylös vedestä rantakalliolle (tietenkin kauhakuormaajalla!) ja souti maihin. Silloin ei ehditty tehdä mitään finesseä Busterille, koska piti ehtiä autojunaan.

Kun sitten tulimme kotiin etelän lumiseen talveen, tönötti Buster rantakalliolla lumikinoksen alla ilman suojapeitettä. Moottorin huuhtelu makealla vedellä oli tekemättä, mutta kallio on niin loiva, ettei moottoria saanut tarpeeksi pystyyn.

Buster siirretään talvitelakalle

Sitten tuli se päivä, kun minä menin katsomaan, että mitä se Jaakko oli keksinyt Busterille. Jaakko aikoi nostaa Gehlillä Busterin suoraan rantatelakalle odottamaan kevättä. Asettelimme liinaa paremmin ja varmistimme ettei liina pääse luiskahtamaan sivuun paikaltaan. Sitten Jaakko lähti liikenteeseen.

Jaakko laittoi liinan paikalleen ensin itse ja sen jälkeen minä mallailin niitä tasapainoon, kun hän koenosti Busteria.

Ja näin se nousi! Ja kyllä kyllä, vähän olisi puhdistushommaa peräpeilissä!

Koska polku oli vähän epätasainen, joutui Jaakko ajelemaan kieli keskellä suuta.

”Mä oon aina halunnut oman telakan!!” Onnellinen Jaakko huuteli Gehlin ohjaimista.

Ja siihen se meni, kauniisti omalle paikalleen. Busterin kyljet ovat saaneet vähän osumaa jäissä ajelusta. Se ei ollut ihan noin klommollaan vielä kun se muutti Turun saaristosta Espooseen.

Laiturin reunalla moottorin sai pystyasentoon ja makeavesihuuhtelu onnistui helposti.

Sitten loput lumet pois veneestä, pressutelineen rakennus, akku irti ja pressu päälle. Nyt paatti on täydellisesti paketissa.

Jaakko oli vielä aivan innoissaan, kun hän ajatteli, että Busterin voisi nostaa suoraan laiturilta veteen Gehlillä. Aivopesu alkaa sitä paitsi toimia. Olen alkanut hiljalleen miettiä, että ehkä saaressa on ihan hyvä olla Gehlin tyyppinen työjuhta. Helpottaahan se paljon veneen nostoja ja laskuja. Ja sillä voi kuljettaa painavia kukkaruukkuja ja multasäkkejä (tärkeä juttu). Sitä paitsi pieni kauhakuormaajamme on aivan match made in heaven. Emme ole itse laittaneet siihen tarroja ”Jaakon kone- ja pihatyöt”, vaan Gehl on ostettu tuon nimisestä firmasta. Onhan siinä nyt vähintään pientä sielujen värinää!

29.03.2014

Mustikkamehua ja pillijäätä

Whooa! Mikä päivä! Heräsin omituisen aikaisin lauantaiksi ja painelin pihalle koirien kanssa. Kiertelin tonttia aamuinen mustikkamehumuki kädessä ja suunnittelin mihin laitan kasvamaan mitäkin kasvia. Ja niitä paikkoja saakin miettiä, on nimittäin lähtenyt vähän lapasesta tämä puutarhahomma. Kävin hakemassa multasäkin ja siemenet aurinkoiselle etelärannalle, johon parkkeerasimme koirien kanssa puuhailemaan aamupäivän ajaksi.

Näille pitäisi löytää koti. Yhtään ei liene liioittelua se, että minulla on esimerkiksi neljä eri tomaattia kasvamassa. Etenkin kun ottaa huomioon, että täällä ei ole vielä mitään kasvimaata, eikä varsinkaan kasvihuonetta!

Olen askarrellut maitopurkeista ja teipistä (kyllä, höyrynsulkuteippi oli ainut löytämäni teippi) kasvatuslaatikoita. Niitä on helppo siirtää laatikossa paikasta toiseen pienessä asunnossa. Näiden lisäksi taimia kasvaa nyt jo melkoinen määrä erilaisissa löytämissäni ruukuissa ja tietenkin jäätelörasioissa. Kun pääsen koulimaan taimia, niin laitan taimet pahvisiin kahvikuppeihin. Idean sain Jovelan blogista.

Kaislan korret toimivat hyvinä nimilappuina.

Roses must go… Raivasemme muutaman tunnin ajan rannat valloittaneita kurtturuusuja pois. Homma edistyi hienosti, saimme jopa aukon merelle asti. Mutta arvaan kyllä, että kaikkia juuria emme saaneet ylös ja kevään ja kesän aikana käymme vielä monta revanssia ruusupuskien kanssa.

Koirien elämää

Koirilla on ollut tänään aika luksuspäivä. Harmaaparta tykkää hengailla menossa mukana ja nautiskelee kaislapedille kellahtaneena lämmöstä. Pikkukoiralla on aktiivisempi ote ympäristöön, se seurailee mitä muun muassa varikset, sen lemppariviholliset, tekevät.

Kaikkien mielestä vesi ei ole vielä kylmää. Jäällä hyppelehtivät varikset saivat pikkukoiran veteen ja hiljalleen lähestymään jään reunaa.

Koirilla on tällä hetkellä aivan erinomainen suojaväri. Niistä on todella vaikea saada järkevää kuvaa kuollutta heinikkoa vasten.

Reitti merelle on auki!!!

Kävin heittämässä Jaakon maihin, hänellä on venekerhon vahtivuoro. Minä jotenkin onnistuin väistämään velvollisuuden ja sysäämään sen Jaakolle… Takaisinpäin tullessa päätin käydä kurkkaamassa miltä jää näyttää siellä suunnalla, mistä me pääsisimme kotisatamaan. Sulan veden raja ei ollut liikkunut ollenkaan, mutta mitäs ihmettä, jää antoi periksi busterin alla. Päätin koittaa ajaa vielä vähän pidemmälle ja ehkä vielä tuosta kohtaa, noille poijuille asti…

Murrrrr, sanoo Yamaha ja vie busteria eteenpäin.

Lohkareista näkee, että jää on paksua. Mutta kyseessä on nyt ilmeisesti pillijää, joka menee helpommin rikki.

Lähellä satamaa jää muuttuu lohkareiseksi. Sitä on paljon hankalampi ajaa, koska jäälohkareet eivät murru kunnolla, ne katkeavat ainoastaan tuon jäämosaiikin ”saumakohdista”. Jäälohkareet melkein heittävät busteria uuteen suuntaan ja koko ajan saa olla tarkkana, ettei rikkoutumaton lohkare osu potkuriin asti. Ja pakko myöntää, että en kuuntele mielellää niitä ääniä kun jäälohkare raapaisee kunnolla veneen kylkeen. Pakostakin mieleen hiipii ajatus repeytyneestä alumiinista. Ja koska nyt ei ole pelastautumispuku päällä, niin asialla on muukin väli kuin se että vene saa hittiä.

Jäämosaiikkia. Lokit ja tiirat ovat palanneet luodolleen konsertoimaan!

Täällä ollaan, satamassa!

Satamasta pääsee merelle. Joku isompi alus on ajanut alkureitin avoimeksi ja loppu on sitten jo avovettä niin kauas kun silmä kantaa. Olin ajatellut, että käyn satamassa vilkuttamassa Jaakolle vartiokoppiin, mutta en millään malttanut olla käymättä merellä. Ohjailin Busteria lohkareita väistellen jään rajalle, josta pääsi kunnolla ajamaan. Viime kesä tuli niin elävästi mieleen kun löin Busterin liukuun ja se lähti kiitämään veden pintaa kohti merta. Pikkuveneellä tuntee tuulen, tuntee aallot ja suu vääntyy väkisin hymyyn… Love it!!

Jaakko nappasi kuvan kiikarin läpi kun lähdin ajamaan jään reunalta. Aika osuva otos!

25.03.201420.08.2015

Poliisista päivää ja pikkukoirien veneretki

Mantereen puolella meillä on ollut Buster matalalla hiekkarannalla, koska se on ollut ainoa paikka, joka on ollut avovedellä. Se ei todellakaan ole paras paikka pitää venettä, koska rantaan asti ei pääse moottorilla. Vesi on laskenut jo pari kertaa päivän aikana niin, että olemme todella saaneet urheilla saadaksemme sen takaisin veteen. Eikä sitä saa myöskään kiinni mihinkään. Niinpä se on ollut kiinni pahaisen ruusupuskan ympärillä (kyllä!) ja kettinkilukosta saa vain unelmoida. Tänään hyppäsikin sydän kurkkuun, kun poliisista soitettiin ja kysyttiin onko Busteri varastettu. Näin jo mielessäni, kuinka Busteri kiisi pitkin moottoritietä rötösherran trailerissa kohti sulia vesiä… Sitten selvisi, että joku oli ilmoittanut poliisille tästä hämäräperäisestä rannalle jätetystä veneestä ja halusi varmistaa, ettei se ole varastettu. Juuh, ei ole varastettu, se on siellä ihan tarkoituksella.

Käyn kerran viikossa koiratreeneissä, jolloin pakkaan koirat saaresta mukaan ja yritän muistaa ottaa remmit mukaan niille. Pari viime viikkoa on täytynyt jättää väliin, koska niitä ei oikein ole voinut ottaa turvallisesti jäille ja toisekseen itsellekään ei ole kovin fiksua tulla pimeän aikaan epävarmoja jäitä pitkin kotiin. Mutta koska meillä on nyt ränni, niin voimme liikkua veneellä ja piskit pääsivät haistelemaan mantereen tuoksuja!

Saaren päässä vene on parkkeerattu jäärailoon. Jaakko tyhjentää potkurin tieltä isoimpia jäälauttoja. Piskit odottelevat lähtöä.

Saatiin nauttia uskomattoman kauniista auringonlaskusta menomatkalla!

Busterilla ei pääse rantaan asti, joten koirat odottelevat, että saapastelen hakemaan ne kantokyytiin.

Kotiin tullessa olikin jo melkoinen tuuli. Itätuuli vinkuu nurkissa ja on viilentänyt kämppämme lämpötilaa pari astetta. Saapa nähdä millaiseen jäämaisemaan heräämme huomenna, jos tuuli on irroitellut jäitä!

22.03.2014

Eroon tavaroista II ja RÄNNI!!

Viimeinen loota kirppikselle hinattiin lautalla maihin upeassa aamuauringossa.

Jäähallilla on aika hulina päällä, meni sinne sitten miten aikasin vain. Tosin jos totta puhutaan, emme ole koskaan olleet paikalla 7:30, jolloin ovet aukeaa. Veimme mestoille 10 laatikkoa ja viisi tuntia myöhemmin niitä vietiin autoon enää neljä. Jee!

Kirppiksen kunniaksi kävimme Saaristokaupassa lounaalla, onneksi siellä oli vielä keittoa jäljellä, koska kohta tulisimme tarvitsemaan energiaa. Emme vain tienneet sitä vielä.

Haluamme väylän!

Aurinkoinen päivä oli sulattanut jäät mantereen puolen rannasta lähes kokonaan. Jaakko yritti mennä lautan päällä laiturille, josta pääsee helposti jäälle. Lautta keikahti ja uintireissu! Nauroin rannassa ja ajattelin, että minäpä menen näppäränä likkana suoraan rantakiviltä jäälle. Yks, kaks, menoks! Jää petti lähes samantien kelkan alta ja rymysin ruokakassien & kelkan kanssa vyötäröä myöden vedessä. Paikalle oli piipahtanut pari lauantai-kävelijää, joiden kauhistuneet ilmeet paljastivat, että he eivät pitäneet meitä kovinkaan fiksuina. Jaakko rauhoitteli heitä, että meillä kunnon puvut on päällä. He seurasivat menoamme koko matka kotiin asti. Yritin laiturilta huiskuttaa, että perillä ollaan.

Jaakon vuoro uida. Huom: kuten huomaatte, Jaakko on hyvin tarkka siitä, ettei hänen kelkkansa kastu…

Kun Busteri saatiin raahattua veteen, sen moottori lähti käyntiin kertakäynnistyksellä! Mieletöntä!

Kairasin parikymmentä reikää veneen kulkuväylälle ja ajattelin, että kyllä se jää sitten busterin painosta murtuu!

No eipä vaan murtunut. Missä ne heikot jäät on?!

Otettiin vähän tehokkaammat välineet käyttöön!

Jäästä leikattiin neliöitä…

…jotka työnnettiin keksillä jään alle veneen tieltä.

The chainsaw-man and the sunset

Meillä on ränni!!! (Ilmoitimme rehvakkaasti naapureille, että olemme tehneet VÄYLÄN maihin. Kuulimme että näitä on tapana kutsua ränneiksi… :))

Niin monta tuntia tähän meni, että on akuutti mustikkarahkan tarve! Runsaasti kermaa mukaan!