Kuvia Atlantin ylitykseltä – osa 2

HUOLTOHOMMIA

Kylmän kryssirintaman jälkeen kuivattelimme tosiaan purjehdusvaatteita, mutta oli myös hyvä hetki tehdä huoltohommia.

Ville laskettiin vesirajaan irrottamaan keulapuomin alavahviketta, joka korvattiin uudella. Purjeita ei tietenkään oteta samalla pois, full steam ahead!
Ville laskettiin vesirajaan irrottamaan keulapuomin alavahviketta, joka korvattiin uudella. Purjeita ei tietenkään oteta samalla pois, full steam ahead!
Heikki kiipeää genaakkerin kulmaan.
Heikki kiipeää genaakkerin kulmaan.
Spinnun skuuttiköysi poikkesi ja spinnua käydään läpi.
Spinnun skuuttiköysi poikkesi ja spinnua käydään läpi.
Heikki ja Ossi teippaavat pieniä reikiä. Nyt niitä oli kolmetoista. Se neljästoista reikä olikin sitten koko purjeen pituinen ja kohtalokas loppumatkan spinnupurjehduksille.
Heikki ja Ossi teippaavat pieniä reikiä. Nyt niitä oli kolmetoista. Se neljästoista reikä olikin sitten koko purjeen pituinen ja kohtalokas loppumatkan spinnupurjehduksille.
Jos trimmi ei muuten tokene, niin vasara käyttöön!
Jos trimmi ei muuten tokene, niin vasara käyttöön!

KALASTUSHOMMIA

Olimme kalastaneet koko matkan Bahamalta Bermudalle ja Bermudalta Azoreille. VIHDOIN kala nappasi. Toisaalta tilanne oli parempi, kuin jenkkivene Heldeleinenlla, jotka nappasivat kaksi lintua, eikä yhtään kalaa. Molemmat linnut selvisivät lentoon. Toinen niistä oli jäänyt sitlootaan yövahdin seuraksi ja he olivat yhdessä syöneet pari tuntia keksejä.

Rapala sukelsi viiteen metriin ja sitä sai tosissaan kiskoa ylös, jos ajoimme vauhdilla.
Rapala sukelsi viiteen metriin ja sitä sai tosissaan kiskoa ylös, jos ajoimme vauhdilla.
Pääkalastajamme nappaa vihdoin tunaa!!
Pääkalastajamme nappaa vihdoin tunaa!!
Ossi fileoi tunan todella hienosti, nyppi jopa kaikki ruodot pihdeillä pois. Tästä tuli todella hyvää ruokaa!
Ossi fileoi tunan todella hienosti, nyppi jopa kaikki ruodot pihdeillä pois. Tästä tuli todella hyvää ruokaa!
Pojat vauhdissa. Tämä oli joku hetki, kun päätimme ottaa Euphorian kiinni ja koko miehistö trimmasi spinnua. Tätä kesti noin puoli tuntia.
Pojat vauhdissa. Tämä oli joku hetki, kun päätimme ottaa Euphorian kiinni ja koko miehistö trimmasi spinnua. Tätä kesti noin puoli tuntia.
Viestintäosasto hommissa. Blogi valmistuu ipadilla yhden sormen tekniikalla. Aika paljon tuli kirjoitusvirheitä...
Viestintäosasto hommissa. Blogi valmistuu ipadilla yhden sormen tekniikalla. Aika paljon tuli kirjoitusvirheitä…
Kylmä päivä jälleen, mutta iloinen. Ninalla ja Heikillä on lämpimimmät paikat, joihin vastatuuli ei puhalla.
Kylmä päivä jälleen, mutta iloinen. Ninalla ja Heikillä on lämpimimmät paikat, joihin vastatuuli ei puhalla.
Pohjoisella reitillä tuli kaikenlaista tavaraa vastaan. Laudanpätkiä ja muuta. Yllättävin vastaan kelluva esine oli täysikokoinen jääkaappipakastin.
Pohjoisella reitillä tuli kaikenlaista tavaraa vastaan. Laudanpätkiä ja muuta. Yllättävin vastaan kelluva esine oli täysikokoinen jääkaappipakastin.

VIIMEISEN PÄIVÄN TUNNELMIA

Viimeinen päivä oli tunnelmaltaan odottava ja iloinen. Vihdoin maali lähestyy! Teimme kaikenlaisia virityksiä, jotta saisimme purjeet vetämään. Nopeusrajamme oli 3 solmua, sen alapuolella laittaisimme moottorin käyntiin. Päivä oli aurinkoinen.

Ville ottaa lounaan kokkausvuoron. Ensin tulee alkupalat.
Ville ottaa lounaan kokkausvuoron. Ensin tulee alkupalat.
Paras virityksemme tähän mennessä. Iso+genua+code!
Paras virityksemme tähän mennessä. Iso+genua+code!
Jossain kohtaa yritimme nousta codella mahdollisimman ylös. Viritimme skuuttiköydelle uuden pisteen, jotta code saadaan sisäänpäin.
Jossain kohtaa yritimme nousta codella mahdollisimman ylös. Viritimme skuuttiköyden kääntöblogille uuden pisteen, jotta code saadaan sisäänpäin.
Heikki ja Ville etsivät pieniäkin merkkejä tuulesta. Jaakko keskittyy tiukasti ajamiseen.
Heikki ja Ville etsivät pieniäkin merkkejä tuulesta. Jaakko keskittyy tiukasti ajamiseen.
Taktikkomme kiipesi mastoon katsomaan, jos jossain tuulisi... Hienoa asialleen omistautumista!
Taktikkomme kiipesi mastoon katsomaan, jos jossain tuulisi… Hienoa asialleen omistautumista!
Aurinko alkaa laskea. Azorit näkyy jo taustalla.
Viimeinen ajovuoro on Jaakolla. Puolen yön jälkeen saavumme Azoreille..

Kuvia Atlantilta- osa 1

Pääsen vasta näin jälkikäteen laittamaan kuvia Atlantin ylityksestä. Ja niitähän olisi vaikka kuinka paljon! Tässä muutamia otoksia ikimuistoisista hetkistä ylityksen alkuosasta.

LÄHTÖ BERMUDALTA

Startti takana, samoin muut veneet. Taustalla Bermuda. Hyvä meininki!
Startti takana, samoin muut veneet. Taustalla Bermuda. Hyvä meininki!
Vasemmalla Euphoria, joka oli meidän lisäksi ainoa, joka nosti myötätuulipurjeen heti lähdössä. Vähän se spinnu on rullalla, mutta hatunnosto sen nostamisesta tiukassa paikassa!
Vasemmalla Euphoria, joka oli meidän lisäksi ainoa, joka nosti myötätuulipurjeen heti lähdössä. Vähän se spinnu on rullalla, mutta hatunnosto sen nostamisesta kapeassa paikassa!
Bermuda näkyy vielä taustalla, kun Ossi on jo laskenut vieheen vesille. Suunnistelemme riuttoja väistellen kohti koillista.
Bermuda näkyy vielä taustalla, kun Ossi on jo laskenut vieheen vesille. Suunnistelemme riuttoja väistellen kohti koillista.
Nina tsekkailee genaakkeria lähtöpäivänä. Purje on vielä ehjä.
Nina tsekkailee genaakkeria lähtöpäivänä. Purje on vielä ehjä.
Lähtökiireessä ankkuri heitettiin keulaan poikien sänkyyn. Ossi nukkumassa ankkurin kanssa.
Lähtökiireessä ankkuri heitettiin keulaan poikien sänkyyn. Ossi nukkumassa ankkurin kanssa.

GENAAKKERI REPEÄÄ

Genaakkeri repeää leppeissä tuulissa kuusi tuntia lähdön jälkeen. Ennusteiden mukaan se on meille todella tärkeä purje loppumatkalle, joten alkaa korjausoperaatio. Purje halkesi kahteen osaan yläliikin jäädessä toppiin ja muun purjeen tullessa alas. Joten paikasta piti saada todella hyvä, ettei se repeä uudestaan samasta kohdasta.

Genaakkeri repeää. Teippauksessa mukana Heikki, Ville ja Jaakko.
Genaakkeri repeää. Teippauksessa mukana Heikki, Ville ja Jaakko.
Purjeneulomo pitää taukoa.
Purjeneulomo pitää taukoa.
Teipit genaakkerin on laitettu ja nyt ne ommeltiin vielä purjelangalla kiinni, ettei teipit pääse liikkumaan rasituksessa.
Teipit genaakkerin on laitettu ja nyt ne ommeltiin vielä purjelangalla kiinni, ettei teipit pääse liikkumaan rasituksessa.
Ninalla on onpeluvuoro.
Ninalla on onpeluvuoro.
Ja vieläkin neulotaan!! Lopulta purje lähti viimeisten pistosten kohdalta käsistä ja nostettiin suoraan mastoon.
Ja vieläkin neulotaan!! Lopulta purje lähti viimeisten pistosten kohdalta käsistä ja nostettiin suoraan mastoon.

KOHTI POHJOISTA – SÄÄ KYLMENEE

Saimme pukea yhä enemmän vaatetta päälle, kun käännyimme pohjoiseen. Enää ei riittänyt shortsit yövuoroon. Lopulta kahden päivän kryssipaketissa sai pukea tosissaan vaatteita päälle, ettei jäätynyt yövuoroon.

Tässä vaiheessa oli vasta pieniä sateita. Ossi näyttää kuinka pitää pukeutua. Kätevintä on laittaa takki päälle ja ajaa boksereilla. Vähiten kuivattamista!
Tässä vaiheessa oli vasta pieniä sateita. Ossi näyttää kuinka pitää pukeutua. Kätevintä on laittaa takki päälle ja ajaa boksereilla. Vähiten kuivattamista!
Jaakon ja Heikin taktiikkapalaveri kryssipätkällä. Johtopäätös oli, että pohjoiseen pitää vielä mennä.
Jaakon ja Heikin taktiikkapalaveri kryssipätkällä. Johtopäätös oli, että pohjoiseen pitää vielä mennä.
Kryssipätkällä aalto tuli onneksi sivust, joten vältyimme pahimmalta paukutukselta.
Kryssipätkällä aalto tuli onneksi sivusta, joten vältyimme pahimmalta paukutukselta.
Heikki tekee rikitarkistusta ja katsoo miten masto liikkuu kryssissä.
Heikki tekee rikitarkistusta ja katsoo miten masto liikkuu kryssissä.
Jaakko ajaa ja Heikki, Nina ja minä hengataan. Kryssipätkä oli ainoa, jossa pelastautumispuvut oli käytössä. Jokaisella miehistön jäsenellä oli pelastautumispuku, joko normaali tai välikerrospuku.
Jaakko ajaa ja Heikki, Nina ja minä hengataan. Kryssipätkä oli ainoa, jossa pelastautumispuvut oli käytössä. Jokaisella miehistön jäsenellä oli pelastautumispuku, joko normaali tai välikerrospuku.
Kryssipaketti jatkuu. Ville ajamassa ja Nina toisena vuorolaisena kannella. Pieni tauko tikkarin muodossa on menossa.
Kryssipaketti jatkuu. Ville ajamassa ja Nina toisena vuorolaisena kannella. Pieni tauko tikkarin muodossa on menossa.
Ossi ajaa meidät ulos matalapaineesta. Matalapaine erottui aivan selkeänä pilvimassana meidän takana.
Ossi ajaa meidät ulos matalapaineesta. Matalapaine erottui aivan selkeänä pilvimassana meidän takana.
Ryntäsimme Ninan kanssa vapaavuorosta ulos ihailemaan taaksejäänyttä matalapaineen pilvimassaa.
Ryntäsimme Ninan kanssa vapaavuorosta ulos ihailemaan taaksejäänyttä matalapaineen pilvimassaa.

KRYSSIN JÄLKEEN ON POUTASÄÄ

Kryssipäivät ja matalapaine ovat takana. Seuraava päivä oli vaatteiden kuivattelua.
Kryssipäivät ja matalapaine ovat takana. Seuraava päivä oli vaatteiden kuivattelua.
Kevyt päivä, rento ajotyyli ja sitloota täynnä kuivuvia purjekamoja.
Kevyt päivä, rento ajotyyli ja sitloota täynnä kuivuvia purjekamoja.
Heikki päättää aloittaa sorvihommat. Tässä valmistuu henkarin alaosasta ripustimia.
Heikki päättää aloittaa sorvihommat. Tässä valmistuu henkarin alaosasta ripustimia.
Kerroin siis insinöörille, että meillä on liian vähän henkareita, johon märkiä kamoja voi ripustaa. Kohta Heikillä oli idea. Nerokasta! Suihkuverhon kouru sai uutta käyttöä!
Kerroin siis insinöörille, että meillä on liian vähän henkareita, johon märkiä kamoja voi ripustaa. Kohta Heikillä oli idea. Nerokasta! Suihkuverhon kouru sai uutta käyttöä!

MATKA JATKUU

Genaakkeri saadaan taas mastoon ja se kestää hienosti koko reissun loppuun asti. Myöhemmin vanha spinnumme hajoaa upean purjehduspätkän jälkeen. Lisää kuvia sitten muutaman päivän sisällä!

Panorama ratin takaa. Genaakkeria lennätetään spinnuna, kun spinnu on mennyt palasiksi.
Panorama ratin takaa. Genaakkeria lennätetään spinnuna, kun spinnu on mennyt palasiksi.

Voitto kotiin!

Kun lähdimme Bermudalta Atlantin ylitykselle, kysyi ARC Europe Rallyn johtaja, Lyall Burgess, että olemmeko jo kisafiiliksissä ja miettimässä miten voitto napataan. Korvat saattoivat vähän heilua ja nenä kasvaa, kun kerroin, että me haluamme vain purjehtia veneen turvallisesti yli Atlantin ja luovuttaa Defyrin hyvässä kunnossa Ranskassa takaisin isälle. Tai halusimme toki sitäkin, mutta kyllä venettä laitettiin Bermudalla niin pieteetillä kuntoon koko miehistön voimin, että taisi siinä olla vauhtikin mielessä. Defyr oli isän kipparoimana viime vuonna ARC Europessa ja silloinkin meni hienosti, joten Defyr alkoi olla tuttu näky ARC:issa.

Hieman ennen lähtöä sainkin isältä viestin, että ”Pientä painetta, vaikka muistakaa turvallisuus. Viime vuonna voitettiin Defyrillä luokka (18h marginaalilla) ja kokonaiskilpailu (10h marginaalilla). Että vähän tavoitetta, kun nyt on paremmat varusteet!” Meillä oli siis nykyään code zero ja spinnu, jotka eivät ole aiemmin kuuluneet Defyrin varustuksiin. Kisasta tuli jännittävä ja kevyen kelin vuoksi osa veneistä ajoi isoja konetunteja. Niinpä vielä maalissa ei ollut mitään aavistusta kuka on voittanut, sillä konetunteja ei kerrottu missään. Olimme kuitenkin aika varmoja, että olemme voittaneet C-luokan. Kysymys kuului, tuliko kokonaiskilpailun potti myös meille?

IMG_0090

NO TULIHAN SE!!!

Myönnän että vatsan pohjasta vähän nipisteli, kun kuunteli Lyallin ilmoittamia korjattuja aikoja. Ja vihdoin tultiin C-luokan voittajaan. Voitimme C-luokan kahden tasoituskertoimella ja konetunneilla korjatussa ajassa kahden vuorokauden erolla seuraavaan veneeseen. Kokonaiskilpailun voiton arvelimme olevan meidän ja Euphorian välinen kauppa ja niinhän se olikin. Mutta ei huolta, korjatussa ajassa veimme voiton kilpailun toiseksi nopeimman veneen, Euphorian, nenän edestä näytöstyyliin. Olimme tuntia vaille vuorokautta heitä nopeampia!

Poseerausta palkinnon kanssa! Kuva: Lauri Voipio
Poseerausta palkinnon kanssa! Kuva: Lauri Voipio
Euphoria mukaan kuvaan! Kippari Len ja hänen poikansa Simon ehtivät mukaan poseeraamaan meidän kanssa. Pohjoismaista ylivoimaa!!!
Euphoria mukaan kuvaan! Kippari Len ja hänen poikansa Simon ehtivät mukaan poseeraamaan meidän kanssa. Pohjoismaista ylivoimaa!!!

KIITOKSET

Onkin aika kiittää miehistöä mielettömän nopeasta purjehduksesta. Olimme marraskuussa purjehditun ARC:n jälkeen sitä mieltä, että Defyr kulkee vauhdikkaasti kovassa, etenkin sivutuulessa. Mutta näyttää siltä, että olemme aliarvioineet veneen suorituskyvyn kevyemmällä tuulella. Mutta ei se paatti ilman miehistöä kulje!

Saimme paljon huomiota pohjoisesta reitistämme ja mehän tosiaan metsästimme tuulta pohjoisemmasta kuin kukaan muu. Ylitimme 43 astetta pohjoista leveyttä. (Asia mikä kohahdutti asiaankuuluvasti palkintojenjaossa.) Teimme myös pidemmän reitin kuin kukaan muu veneistä. Taktikkomme Heikki pystyi vakuuttamaan meidät ottamaan pohjoisen reitin, vaikka ensin nähtyänä reitin parahdin vain, että noin kauas ei todellakaan lähdetä (lopulta menimme alkuperäistä paljon pohjoisemmaksi)! Säätutkailun ja rantataktikkojen myötävaikuttamisen myötä totesimme, että pohjoiseen mennään. Kiitokset siis Heikille, Pertulle ja isälleni jatkuvasta sään ja reitin suunnittelusta. Meni aika nappiin!!

Ville kuskaa; ossilla on tauko ja Heikki on tutusti padin säätietojen kimpussa.
Ville kuskaa, ossilla on tauko ja Heikki on tutusti padin säätietojen kimpussa.

Venettä myös trimmattiin väsymättä tuulten muuttuessa. Käsittämättömän hyvä vastatuulitrimmi löytyi Heikin testailtua erilaisia purje-setuppeja. En ole koskaan nähnyt Defyrin kulkevan niin hyvin vastatuuleen hyvässä nousukulmassa. Ja kun siirtyi rattiin ajamaan, niin ruorituntuma oli hämmästyttävän kevyt. Silloin menimme kaksi päivää suoraan pohjoiseen. Kevyellä kelillä testasimme myös muutamaa mahdotonta ja mahdollista purjevirittelyä. Sellainen jäi toteuttamatta, että nostaisimme vara-storan väärinpäin mastoon jotenkin spiirapuomin varassa. Ehkä ihan hyvä!

Entä sitten ajolinjat. Erityisesti Ville ja Ossi kunnostautuivat ruorissa. Vuorot menivät välillä vähän sekaisin, kun pojat vetelivät ratissa extra-vuoroja ajaen aina kunkin päivän nopeusennätystä. Reiska Raymarine jäi heittämällä kakkoseksi ja vauhtia tuli siihen verrattuna aina vähintään solmu tai kaksi lisää.

Ossi ei herättänyt yöllä ketään vuoroon, koska on ollut niin siistiä ajaa! Niinpä hän veti ensin Villen kanssa ja lopulta yksin aika monen tunnin vauhtisetin.
Ossi ei herättänyt yöllä ketään vuoroon, koska on ollut niin siistiä ajaa! Niinpä hän veti ensin Villen kanssa ja lopulta yksin aika monen tunnin vauhtisetin.

Erityisen hienoa oli koko miehistön valmius hoitaa mitä tahansa eteen tulleita tilanteita. Kertaakaan ei käynyt mielessä, että kuinkahan jostakin asiasta selvitään. Vene oli koko ajan hallussa ja homma pelasi. Ne pienet mokat tai purjeiden repeämiset mitä tapahtui, hoidettiin todella mallikkaasti kuntoon. Ja kaikki olivat messissä! Kun purjetta piti teipata ja ommella, siihen osallistuivat kaikki. Kun spinnua irroiteltiin etustaagin ympäriltä, oli koko jengi tekemässä omaa osuuttaan. Todella hieno meininki!

Nina saa vielä erikoiskiitoksen kokkailuista. Hän jaksoi tehdä ruoat kelissä kuin kelissä ja joka kerta tuli hyvää settiä. Ruoka on iso osa viihtyvyyttä ja se puoli oli kyllä hoidossa!

Muffinssit valmistumassa. Nina teki lähes kaikki ruoat täysin itse, mutta baakkelssi-vaiheessa myös minä päädyin keittiöön.
Muffinssit valmistumassa. Nina teki lähes kaikki ruoat täysin itse, mutta baakkelssi-vaiheessa myös minä päädyin keittiöön.

Niin, eikä sovi unohtaa Jaakkoa. Ilman häntä nämä yhteiset unelmat olisivat jääneet toteuttamatta. Aina kun toiselta on loppunut usko tai jaksaminen, niin toinen on jeesannut ja tsemppaa. Vaikka välillä on hermot mennyt, niin yhteinen sävel on löytynyt uudestaan.

WP_20150602_20_59_53_Pro

DEFYRIN LIPUT

Defyr on nyt osallistunut neljä kertaa ARC-tapahtumiin. Ensin isän ja siskon kanssa ARC 2013 ja ARC Europe 2014. Sitten meidän kanssa ARC 2014 ja ARC Europe 2015. Ja aika hienosti on mennyt!

ARC 2013: Luokkavoitto
ARC Europe: Luokkavoitto ja kokonaiskilpailun voitto (Bermuda – Horta)
ARC 2014: Luokkavoitto ja kokonaiskilpailun kolmas sija
ARC Europe 2015: Luokkavoitto ja kokonaiskilpailun voitto (Bermuda Horta)

Ehkä se ei ollut ihan turhaa, kun brittiläinen venekunta teki viime vuonna ARCille protestin, että maalilinjaa ei saa kutsua finish lineksi, vaan end lineksi. Heidän mielestään finish-line viittää liikaa suomalaisiin ja Defyr saa etua.

Juhlimme tietenkin voittoa perinpohjaisesti sekä maaliin tullessa, että sen jälkeen. Nautimme veneemme merkkijuomaa gt:tä useampana iltana. (Isä ei taida tietää, että Defyr on perustamamme GT Cruisesin lippulaiva. Laivaston toinen laiva on kotona odottava moottorivene TG, nimeltään GT.) Palkintojen jaon jälkeen miehistö ei enää pystynyt juhlimaan, vaan kävimme maltillisesti Petersin baarissa yhdellä, eli kahdella. Onnittelimme toisiamme ylenpalttisesti kaikenlaisesta erinomaisuudesta, jonka jälkeen menimme nukkumaan. Ajoissa nukkumaan meno oli varmasti järkevää, sillä seuraavana aamuna piti lähteä aikaisin kohti Angra de Heroismoa Terceiralle.

Jälkihuomautuksena voidaan todeta, että voitimme tietenkin epävirallisen saarten välisen kisan Hortasta Angra de Heroismoon. Mitään starttilinjoja tai muuta ei ole, veneet eivät edes lähde yhtä aikaa. Tässä kisataankin siitä, kuka ehtii maalikaupungin tulliin ennen ruuhkaa. Jätimme ensin Volvo Pentalla ja sitten genaakkerilla niin isommat veneet kuin katamaraanitkin ja saavuimme perille juuri ennen ruuhkaa. Amerikkalainen Heldeleine yritti ampua tykillä reiän meidän genaakkeriimme, mutta onnistuimme välttämään kuulan ja jättämään heidät ruudinsavuun. Satamassa juoksimme heti kaupunkiin jäätelölle ja kyselimme muilta veneiltä illallisella nokkavasti, että ”Ai, ettekö te ole ehtineet vielä katsella kaupunkia?”. Hehe, onneksi muillakin venekunnilla riittää huumoria.

WP_20150608_20_48_29_Pro

Maalissa!!

Valassafarin jälkeen yritimme metsästää edes pientä tuulialuetta, mutta hiljalleen tuuli kuoli täysin. Vakoilimme mitä Euphoria on tehnyt ja saimme kotoa tiedon, että se kulkee yli kuutta solmua suoraan maalia kohti. Eli moottorilla. Niinpä mekin laitoimme mootorin käyntiin ja käänsimme nokan kohti maalia. Meillä oli useampi tunti matkaa, moottoritunteja loppukiristä kertyi yli viisi. Azoreiden saarilla on korkeat muodot, jotka näkyivät jo kaukaa veneelle. Ylitimme maalilinjan symbolisesti purjeilla (tässä vaiheessa tuuli oli 0,4 m/s, joten jouduttiin moottorin loppuliu’ulla ”purjehtimaan”). Olimme satamassa yhden jälkeen yöllä ja parkkeerasimme veneen tullilaituriin Euphorian kylkeen.

Euphoria oli tullut maaliin pari tuntia ennen meitä ja miehistö oli jo Club Navalilla, jonne mekin suuntasimme. Muita ravintolassa ei paljoa ollutkaan, kuin me ja ruotsalaiset. He olivat ostaneet meille korin kaljaa, jos tulisimme niin myöhään, että emme ehdi ravintolaan. Kuinka huomaavaista!

Löysimme nopeasti puheenaiheet, kun kertasimme Atlantin tapahtumia kummassakin veneessä. Lopulta päätimme jatkaa iltaa Defyrin takakannella. Katoimme sitloodan pöydälle ison ruotsinlippu-pyyhkeen vieraiden kunniaksi. Muistatteko, kuinka kerroimme, että Euphoria on täynnä ruotsalaisia kisapurjehtijoita? Olimme vielä päätyneet mielikuvaan, että kyseessä on ruotsalaisia matchrace-purjehtijoita. Tämä mielikuva sai vahvistusta, kun Euphoria saapui Bermudalle ja kävimme toivottamassa heidät tervetulleeksi. Vene oli täynnä nuoria purjehtijoita, jotka laittoivat veneen tottuneesti parkkiin. Lähdössä he nostivat spinnun ja koska heillä tuli joku probleemi asian kanssa, yksi kavereista kiipesi tottuneesti spinnun päähän korjaamaan asian. Euphoria oli ainoa meidän lisäksi, joka oli nostanut myötätuulipurjeen kapeassa lähtöpaikassa. Heillä vielä spinnu, meillä genaakkeri. Katsoimme heitä kunnioittavasti, mitä ammattilaisia!

Kun Euphorian miehistö kuuli tämän, he olivat katketa naurusta. Ainoastaan kipparin poika kilpaili, muut olivat vain hänen kavereitaan. Kun lähdössä oli nostettu spinnua, oli yksi kavereista kysynyt, että ”Onko spinaakkerissa siis kolme kulmaa?”. Kippari Len oli miettinyt synkästi, että tästä ei tule mitään… Puomin päähän kiivennyt kaveri oli kolmatta kertaa elämässään purjeveneessä, hän vain harrasti kiipeilyä.

Jossain kohdassa mietimme, että miettiiköhän kukaan Euphorialla edes meitä ja meillä oli kauhea kilpailu heitä vastaan. Saimme kuulla, että kyllä he miettivät. Kippari Len kertoi, että Euphoriassa eniten käytetyt sanat olivat: ”Win, course, direction and Defyr” ja että jossain vaiheessa hän kommentoi ”Jag är inte intresserad var andra båt finns, var är Defyr?”. Euphoria myös käänsi pohjoiselle reitille ainakin osittain meidän takiamme ja sijoitti itsensä taktisesti meidän ja maalin väliin, jossa he pysyivät loppuun asti. Meillä oli aivan huippuilta, joka jatkui joidenkin osalta katkeamatta aamuun asti. Euphorian kanssa kisaaminen on ollut tämän ARC:n suola ja tehnyt kisasta todella mielenkiintoisen. Lopullista tulosta emme vielä tiedä. Euphoria oli ennen meitä maalissa, mutta tasoitusten jälkeen tilanne voi muuttua. Tulokseen vaikuttaa toki vielä moottoritunnit, joita meillä oli enemmän kuin heillä. Euphorialla tunteja oli noin 20, meillä 25. Lauantaina saamme tietää lopulliset tulokset!

Kuulimme isän viestistä, että Euphoria on kääntänyt pohjoiseen ja on meidän kanssamme törmäyskurssilla. Ville tähystää Euphoriaa kiikareilla asiallisesti Ruotsin väreissä. Huomatkaa myös keulamiehen kypärä tositilanteita varten.
Kuulimme isän viestistä, että Euphoria on kääntänyt pohjoiseen ja on meidän kanssamme törmäyskurssilla. Ville tähystää Euphoriaa kiikareilla asiallisesti Ruotsin väreissä. Huomatkaa myös keulamiehen kypärä tositilanteita varten.

POLAR BEARS AND ICEBERGS

Ilmeisesti muutama muukin ARC:n vene on ihmetellyt meidän reittiä, sillä olemme saaneet laitureilla useita kommentteja pohjoisesta reittivalinnasta. Kommenteissa vilahtaa jääkarhut ja jäävuoret, sillä olimme muihin veneisiin nähden aika pohjoisessa.

Fleettracker näytti jossain vaiheessa hauskalta. Olimme kaukana pohjoisessa muusta fliitistä.
Fleettracker näytti jossain vaiheessa hauskalta. Olimme kaukana pohjoisessa muusta fliitistä.

En tiedä miten meillä käy omassa luokassa tai kokonaiskisassa, mutta ainakin meidän pitäisi saada pohjoisimman veneen lohdutuspalkinto tai eniten maileja keränneen veneen palkinto. Meidän C-luokassa maaliin tuli ensimmäisenä Song of the sea. Emme ole vielä tavanneet heitä, mutta näimme veneen. Sen kannella oli useita jerrykanistereita (sen lisäksi, että Najadissa on kaksi kertaa meitä isommat tankit) ja meidän mielestä ne olivat tyhjiä. No, katsotaan, kohta sen näkee!

SINIVALAS

Valassafarin pitäjä oli tunnistanut meidän valaskaverin. Kyseessä oli nuori sinivalas. Sinivalas syntyy seitsemän metrin pituisena ja tämä meidän tyyppi oli vähän isompi. Aluksihan valaita oli ympärillämme useita. Tuli mieleen olikohan se toinen valas sitten äiti tai isä? No, ihan sama, onneksi saimme tutustua vain tähän ”pikkuiseen” veijariin.

Villen nappaama kuva sinivalaasta.
Villen nappaama kuva sinivalaasta.

 

Valas-videolta näkee valaan kokoluokan… Se on iso!! Nokka ja pyrstö jäävät vielä näkymättä… Äänet on videolta poissa, koska kunnon merimiehenä päästän sellaisen hämmästyneen kirouksen, että kotoa tuli jo kommenttia ja video olisi ollut lapsilta kielletty…

Kun saan kuvia järjestykseen, niin laitan tulemaan Atlantilta valokuvapäivityksiä. Nyt me lähdemme vuokraamaan pyöriä Azoreihin tutustumista varten. Ville ottaa tietenkin maastopyörän ja lähtee kiipeilemään jotain polkuja. No thankjuu, jokin kevyempi liikunta sopisi nyt! Illalla on ARC:n tarjoamat welcome-drinkit ja sen jälkeen osallistumme miehistödinnerille. Näin päivät soljuvat eteenpäin, sunnuntaina lähdemme sitten jälleen purjehtimaan.

Ps. Täällä on suihku, josta tulee lämmintä vettä!

Loppukiri

TIISTAI, 14. PURJEHDUSPÄIVÄ

Olemme lähestymässä Azoreita ja tekemässä hienoa loppukiriä vähissä tuulissa. Voiko mikään olla jännittävämpää kuin tuulen metsästys ja nopeuksien vertailu ruotsalaiseen Euphoriaan? No, täytyy sanoa, että vähän tuli hiki, eikä se johtunut siitä, että saimme taas tuulesta kiinni.

Meillä oli nimittäin sellainen valas-safari, että oksat pois. Täällä on ollut todella paljon valaita ja esimerkiksi viime yönä kuulimme veneen vierestä omituisen murtuvan aallon äänen. Vaan se ei ollut murtuva aalto ja kohta näimme valaan suihkuttavan vettä meidän vieressä. Se lähti samantien pois, olimme ehkä häirinneet sen unia.

Nyt, kirkkaassa päivänvalossa, näimme veneen sivussa kaksi tai kolme valasta. Nämä olivat isoja. Yksi niistä lähti uimaan veneen kanssa samaan suuntaan noin 20 metrin päässä. Valaalla oli mittaa saman verran kuin Defyrillä. Me painamme 10 tonnia ja se valas painaakin sitten jonkin verran enemmän. Lopulta valaalle ei enää riittänyt uiminen meidän vieressämme. Luulimme, että se ui pois päin, kun yhtäkkiä veneen alta ilmestyi valkoinen hahmo, valaan sukeltaessa vatsaa näyttäen veneen alta sen vierelle. Se sukelteli muutamia kertoja veneen alta poikittain ja päätti sitten koittaa delfiini-temppua. Seurasimme kaikki silmä tarkkana valaan edesottamuksia ja kamerat rullasivat. Liiveihin meni nopeasti lifelinet kiinni, jos vaikka valas päättäisi tömäyttää vähän venettä. Muistutin myös nopeasti missä on pelastusveneet, grabbagit ja puukko pelastusveneen liinan irrotukseen. En ollut aivan varma vitsailinko, oli silti pakko muistuttaa, jos jotain sattuisi.

Valas lähestyi meitä takaa vasemmalta, sukelsi ja näytti meille selkäänsä muutaman metrin päässä veneen vierestä. Sen jälkeen se sukelsi veneen keulan alle kölin eteen. Hetken näytti siltä, että me todella tulemme törmäämään! Mutta valas osasi taitavasti arvioida oman liikkeensä ja se sukelsi sulavasti veneen toiselle puolelle. Siellä se teki vielä muutaman esiintymisen ja lähti sitten pois.

Huh! Jaakko oli juuri sopivasti lukenut eilen Yachting Worldista valas-tarinoita, joissa oli törmätty valaaseen (vene upposi 45 minuuttia tämän jälkeen), orca jahtaamassa moottorivenettä ja yhdessä valas oli hypännyt sitloodaan. Onneksi tämä valas ei näyttänyt hyppykykyjään! Pari vuotta sitten ARC:ssä joku oli myös törmännyt valaaseen ja seurauksena oli pelastuslauttaan siirtyminen. Luulen, että nämä törmäykset tapahtuu pääasiassa nukkuvan valaan kanssa kovemmissa vauhdeissa, joten periaatteessa fiilis oli, että ei pitäisi olla hätää. Kuvia ja videoita seuraa, kun päästään nettiin!

JA SE KISA

Oh, niin meillä on tämä kisakin menossa… Pieni tilannekatsaus rallysta. Olemme edenneet todella hyvin kohti Azoreita ja koko eilisen päivän purjehtineet fliitin parhaita vauhteja. Olemme myös saavuttaneet ruotsalaista Euphoriaa. (Ovatkohan he muuten yhtään tietoisia meidän välisestä kisasta? Uivat vaan ja nautiskelevat reissusta, kun me täällä yritämme täysillä purjehtia heidän ohitseen…) Meillä on ollut heitä paremmat tuulet viime yöhön asti. Mutta uskon, että heillä on paremmat purjeet. Meillä ei ole enää spinnua ja genaakkeri on käsin korjattu.

Olemme kehittäneet mitä hienoimpia purjevirityksiä, jotta saisimme olemattomasta tuulesta kaiken irti. Aamulla purjehdimme taas hetken lohikäärmeeksi nimetyllä code-virsarilla, mutta hökötystä kehitettiin vielä lisää. Nyt mukana oli myös genua, joka avattiin spiirapuomilla ison taakse. Etenimme 3,5 solmua kohti Azoreita tällä purjelaivavirityksellä. Olemme joutuneet myös moottoroimaan hetkisen, jonka aikana taktikko seisoi tähyilemässä merelle ja käski ajaa aina mielenkiintoisten pilvien alle, jos vaikka löytyisi tuulta. Nyt etenemme taas purjeilla.

Aamulla saamamme viestin mukaan yksi jos toinenkin vene on kyllästynyt lillumiseen ja lyöneet moottorin päälle (vauhdeista päätellen). Unconditional on pysähtynyt ilmeisesti tankkaamaan saarille ennen Hortaa. Suomalaiseen tyyliin täältä tullaan itsepäisesti purjehtimalla, vaikka se tarkoittaisi kaikkien purjeiden käyttöä yhtä aikaa. Tavoitteena on kuitenkin saapua Hortaan ennen kuin muut veneet jatkavat sieltä Angra de Heroismoon maanantaina! No ei, kyllä me varmaan olemme perillä keskiviikko-yönä tai aamulla.

Supervirsari

SUNNUNTAI, 12. PURJEHDUSPÄIVÄ

Viime yö oli niin helppoa purjehdusta, että purimme vuorosysteemin. Jokainen oli kannella yksin kaksi tuntia. Ninan vapautimme, sillä superkokkimme oli tehnyt niin paljon hommia, että oli ansainnut kunnon unet. Heikki herätti joskus viiden aikaan, että laiva oli törmäyskurssilla. Sovittiin, että Heikki ottaa laivaan vhf:llä yhteyytä, että josko se suostuisi väistämään. Heikki kutsui laivaa useamman kerran viiden minuutin välein ja lopulta uninen ääni vastasi. ”Whose calling?”
”This is sailing yacht Defyr. We are on colliding courses in 12 miles.” ”So are you a fishing vessel?”
”Sailing yacht. Do you see us?”
”Yeah, yeah”
Heikki selittää vielä kerran, että ollaan törmäyskurssilla 12 mailin kuluttua. Laivalta ei vastattu mitään. Eikä kurssi muuttunut. Heikki laittoi jiippi-valmiuden, jos laiva tulisi liian lähelle. Sovittiin myös, että moottori on tyhjäkäynnillä, jos pitää yhtäkkiä ajaa alta pois. Laiva ohitti meidät lopulta mailin päästä nokan kautta. Useimmiten väistämme tietenkin itse isoja laivoja. Tällä kertaa olisimme joutuneet tekemään ylimääräisen jiipin, joten kyselimme laivan mahdollisuutta väistää. Ne muutamat kerrat, kun olemme ottaneet yhteyttä isoihin laivohin, olemme aina saaneet järkevän keskustelun ja sovittua toimintamallin. Tällä kertaa ei. Ja muutenkin isot laivat väistävät täällä oma-aloitteisesti hämmästyttävän usein. Täällä on toki tilaa väistää.

KYLMÄ AAMU

Oma vuoroni alkoi aamukuudelta. Pihalla oli niin kylmä, ettei mitään tolkkua. Ja sen lisäksi jouduimme pläkään ja ajamaan moottorilla. Buhuu. Sisällä oli lämppäri päällä, joten seisoin sitloodan suulla jalat lämpimässä sisällä tähyilemässä maailmaa. Koko vene nukkui sikeästi, taukoyö tuli selvästi tarpeeseen. Nina heräsi ensimmäisenä ja teki ihanat papu- ja perunasalaatit siitä noin vain odottamaan päivää. Tunnelma oli jotenkin upea. Kuulas, kylmä aamu, mutta sisällä lämmin kodikkuus ja teen tuoksu. Tein vielä Jaakonkin kaksituntisen melkein kokonaan, kunnes jengi alkoi heräillä yhdeksän jälkeen. Keitin vielä mannapuurot Ninan pitäessä vahtia. Sitten syöksyin ihan superväsyneenä nukkumaan.

Olin totaalisen poikki katkonaisen yön jälkeen. Merillä olo väsyttää välillä todella paljon. Vahtivuorot rikkovat unirytmin ja joskus yöllä jää kuuntelemaan ääniä, joista mielikuvitus rakentaa kaikenlaisia katastrofeja. Ei ole yksi kerta, kun yöllä herää kuuntelemaan menoa ja kuulostaa kuin ulkona olisi kovakin keli. Sitten kun menee tarkistamaan tarvitaanko ulkona apua, on siellä aivan rauhallista. Kaksin purjehtiessa olen monta kertaa kuullut huudon (ilmeisesti omassa päässäni) ja rynnännyt katsomaan, onko Jaakko vielä veneessä. Taidamme kaikki purjehtia unissammekin. Yksi yö olimme Jaakon kanssa vahdissa, kun sisältä kuuluu kolinaa ja Ville syöksyy sitloodan luukulle. Oli todella rauhallinen yö. Moikkaamme Villeä ja hän moikkaa takaisin vähän pihalla olevan näköisenä. ”Tuota, oletko hereillä?” Ville miettii hetken ja vastaa ”Joo.” Katselee yötä ja menee takaisin nukkumaan. Kuten olette ehkä huomanneet, Ville on ensimmäisenä apuna kaikissa keulahommissa, joten hän taisi juosta sisältä pelastamaan kuviteltua spinnua merestä tai etustaagin ympäriltä! Tämä oli pari päivää ennen purjerikkoja. Hän kävi ilmeisesti harjoittelemassa etukäteen.

PIKKUKIPPARIN KOOKOSLETUT JA VALASHAVAINNOT

Selailimme Ninan kanssa keittokirjaa ja päätimme tehdä jälkiruoaksi lettuja. Tupla-annos kookoslettuja! Nina teki upean tuna-pastan ja minä paistoin letut. Olemme siis olleet tänäänkin hyvässä ruoassa.

Päivällä tehtiin ainakin kaksi valashavaintoa. Molemmat niin lähellä, että koneet laitettiin tyhjäkäynnille, jotta valas tietäisi meidän olevan ihan luonnoton objekti, jota ei kannata tulla pukkaamaan pyrstöllä nokkaan. Olemme tehneet monia eläinhavaintoja, joista erikoisin sattui muutama yö sitten. Mustekala lensi sitlootaan! Ihan oikeasti en huijaa! Siihen se mätkähti köysien viereen. Lentokaloja olen nähnyt joo, mutta että lentävä mustekala. Kaikenlaista!

MYÖTÄTUULIPURJEET

Nyt kun olemme vihdoin kääntyneet kohti Azoreita, on taktiikan tarkoitus ollut ajaa myötätuulessa maaliin. Pikkuongelmaksi on muodostunut se, että meillä on vähän rajallisesti myötätuulipurjeita. Spinnu hajosi ja itse kokoonteipatulle ja neulotulle genaakkerille on laitettu tuulirajaksi alle 7m/s. Code zero ei toimi myötätuuleen ja virsari on tuossa 7m/s tuulissa liian hidas. Olimme Heikin kanssa vuorossa ja yritimme saada codea kulkemaan enemmän myötätuuleen. Ehdotin sitten virsaria ja taktikkomme sai sellaisen tietyn ilmeen, kun insinööri keksii jotain. Kohta meillä oli viritetty virsari yhdistelmällä code/iso! Laitos on ihan julmetun iso! Ei se mahdu edes valokuvaan. Ossi kommentoi, että tuntuu kuin ajaisi lohikäärmettä, kun supervirsari kellui aallolta toiselle. Jonkun mielestä ajo oli kuin risteilyaluksella etenemistä. Hieno tämä on, sanon minä! Ja sopii hyvin tämän yön tuuleen, joka näyttää liikkuvan 5 – 7,5 m/s välissä. Liian paljon meidän genaakkerille, mutta supervirsarille ok!