Sataa, sataa ropisee…

Lauantai, 4. purjehduspäivä

Nousin viime yönä kahdelta aivan täydelliseen yövuoroon. Ajoimme purjeet virsikirjalla myötätuuleen hyvää vauhtia. Meillä oli apuna parhaillaan yli kahden solmun myötävirta ja niinpä posottelimme yli kahdeksaa solmua kohti Hortaa. Kolmen aikaan myötävirta hyytyi yhteen solmuun, mikä sekin on erittäin hyvä lisä. Heikki meni nukkumaan vähän ennen neljää ja samoihin aikoihin aloin seuraamaan tutkasta ikävännäköisiä pilviä. Vähän neljän jälkeen ne ottivat spurtin ja syöksyivät meidän päälle. Tuuli kääntyi 40 astetta ja alkoi kunnon sade. Pian myös tuuli lakkasi. Jaakko tuli vuoroon ja yritimme luovia tietämme ulos pilvestä. Tuulta oli 2-5 m/s ja se pyöri meidän ympärillä kuin hyrrä. Pari kertaa tuulimittarin viisari teki kokonaisen kierroksen.

Ninan tullessa vuoroon, päätimme nostaa coden. Se on kyllä mielettömän hyvä purje. Tuuli edelleen todella vähän 4-5 m/s ja kun menin nukkumaan, oli vauhti jopa 6 solmua. Jee! Mutta hetken nukuttuani heräsin siihen, että kone lyötiin päälle. Vauhti oli tippunut jälleen kolmen tuntumaan ja välillä ali. Buhuu, kukaan ei haluaisi ajaa koneella.

Kotoa tulevat viestit vahvisti, mitä vähän pelkäsimme. Olimme kahden tuulikaistan välissä, jossa on pläkää ja molemmin puolin tuulta. Nyt kone on taas kiinni ja Heikki & Ville ajavat codella. Kuljemme parhaillaan yli tuulen nopeutta, eli neljää solmua… Navionics näyttää, että tällä menolla olemme Hortassa 35 vuorokauden päästä. Onneksi veneessä on todella paljon tölkkipapuja! 😉

TORSTAIN SPINNU-YLLÄTYS

Torstaina oli aivan täydellinen spinnukeli. Meidän spinnu on todella vanha, se on ollut kahdessa eri kisaveneessä ja lojunut useamman vuoden viimeisimmän omistajan autotallissa. Se sattui olemaan meille juuri sopivan kokoinen. Niinpä meillä oli ensimmäistä kertaa spinnu tässä veneessä, kun lähdimme Atlantin yli marraskuussa. Purjeessa on noin seitsemän teipillä paikattua reikää, mutta se on kestänyt todella hyvin! Spinnu on valkoinen ja siinä tanssii kaksi luurangon tyyppistä hahmoa.

Nostimme spinnun 6-7 m/s tuulessa ja…. Mitä ihmettä!! Katsoin hämmästyneenä purjetta, joka oli saanut täysin uusia kuvioita. Sinisellä luurangolla oli ilmestynyt teipillä aikamoisen isot miehiset muodot ja punainen luuranko näytti tanssivan riemuissaan uuden toteeminsa ympärillä. (Eikä ainoastaan tanssivan…) Oikeastaan spinnu näytti lähinnä aikuisten elokuvien mainokselta. Olin mielessäni aika todella tyytyväinen, että emme lähteneet spinnulla St Georgesista, jossa rannat olivat täynnä katsojia, vaikka se olisi ollut tilanteeseen parempi purje genaakkeri, jota käytimme.

Epäilin ensin tietenkin Ossia ja Villeä spinnuteippareiksi, mutta olin vain osittain oikeassa, sillä syylliset löytyivät edellisestä Atlantin-ylitysmiehistöstä. Ville, Tiksi, Akseli ja Mikko olivat teipanneet purjeen St Lucialla. Olimme kuulemma vielä kävelleet sisään veneeseen, kun purjetta tungettiin hirveällä kiireellä takaisin purjepussiin. ”Tässä vaan vähän tarkistetaan spinnua”, oli mennyt enemmän kuin täydestä. No, tällä purjeella ei ylitetä maalilinjaa Hortassa, sen voin sanoa!

PERJANTAI – UPEA KELI

Perjantaina meillä oli täydellistä purjehdusta. Tuuli 10-14 m/s ja etenimme myötätuuleen mieletöntä vauhtia! Ulkoa kuului aina hihkuntaa, kun ratissa oleva sai aallosta hyvät surffit ja vauhdit. Kaiken lisäksi purjehdimme kohti Hortaa, joten matka edistyi siinäkin mielessä. Aurinko paistoi ja Nina teki mielettömän hyvät nuudelisafkat kovista aalloista huolimatta. Toivottavasti saamme vielä perjantaisia ajokelejä, kun tämä harmaus väistyy!

Lähtöhässäkkää

Lähtöpäivän aamuna lähdin passien ja veneen papereiden kera kohti St George’sia tullaamaan venettä ulos Bermudalta. Olimme sopineet, että muu porukka tuo veneen sillä aikaa tankille ja näkisimme bensiksellä. Meille jäisi runsaasti aikaa ennen starttia laittaa veneen fenderit, kiinnitysköydet ja ankkuri paikoilleen.

Tullaus sujui nopeasti ja ehdin vielä käydä netissä ja kaupassa hakemassa pari viime hetken juttua. Bensiksellä ei Defyriä näkynyt. Kymmentä vaille 10 aloin ihmettelemään. Startti olisi tunnin päästä ja paattia ei näy. Minulla oli Bermudan sim-kortti puhelimessa, eikä kellään ollut sen numeroa. Vihdoin sain Jaakon kiinni ja selvisi mikä viivästyttää. Laituripaikallamme piti olla ankkuri poijun lisäksi ja ankkuri oli jumissa, sukeltaja oli juuri tullut paikalle. Selvisi että ankkurimme oli sotkeutunut johonkin vanhaan köyteen, joka taas oli kietoutunut vanhan, poijupainona aikoinaan pidetyn, auton rotiskon ympärille. Lopulta saimme tankkauksen tehtyä varttia ennen oman luokkamme starttia.

STARTTI

Saimme hyvän startin ja nostimme lähtölaukauksen kohdalla genaakkerin. Painelimme luokan edellä kohti lahden suuaukkoa. Pahin kilpakumppanimme Euphoria, oli nostanut spinnun, joka oli mennyt rintsikoille etustaagin ympärille. Mutta niin siinä kävi, että tuuli kääntyi suoraan taaksemme ja genaakkeri ei meinannut pysyä vedossa. Solmut oikonut Euphoria lähestyi ja tuli kohdalle. Huutelimme kipparin kanssa asiaankuuluvia tervehdyksiä ja he hämmästelivät miten on mahdollista, että olemme heidän edellään. Ehdotin sen johtuvan siitä, että Euphoriassa pidetään liikaa rintaliiveistä. Joka tapauksessa sovimme, että ensimmäinen Hortalla tarjoaa rommit ja sitten Euphoria jatkoi menoaan. Meillä oli genaakkeri aivan poissa vedosta tietenkin juuri kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla valokuvauspaikalla.

Sitten saimme purjeen vetoon ja hyvää vauhtia! Euphoria oli siis meidän kisakumppani viime ARCissa, voitimme heidät sekä tasoituksissa että ihan oikeastikin. Kippari kertoi, että tälle legille tulee hänen poikansa ja pojan kisapurjehduskaverit. Ja olihan meininki heillä lähdössä aika hienonnäköistä. Heillä on veneenä XC-42, joka on kyllä ominaisuuksiltaan meidän Defyriä nopeampi.

TADAA, MEILLÄ ON KAKSI GENAAKKERIA!

Jatkoimme matkaa mukavaa vauhtia. Olin jotenkin puolivitsillä lähdön jälkeen sanonut, että jos saamme fliitin katamaraanit kiinni, minä vilautan niille paidan alusta. Katamaraanit ovat nopeampia, kuin yksirunkoiset, joten omasta mielestäni heitto oli täysin riskitön. Mutta mitä ihmettä, iltapäivällä olimme mailin päässä fliitin pisimmällä olevasta katista. Jaakko naljaili minulle, että hän on juuri ajamassa kattia kiinni. Valitettavasti kohtalo oli kuitenkin minun puolellani. Meillä oli tuulta 7 m/s, aallot pienehköjä ja meno tasaista. Sitten genaakkeri repesi kahtia. Ei ole todellista! Tämähän on täysi toisinto ARC:sta toiseen suuntaan, jossa genaakkeri myös repesi kahtia alkumatkasta kevyissä oloissa. Tässä välissä emme olleet käyttäneetgenaakkeria ollenkaan, joten meillä on vähän huono trackrecord tämän purjeen kanssa.

Nyt etenemme vähän hitaammin, mutta kuitenkin oikein mukavasti virsikirjalla, jossa siis stora ja genua ovat eri puolilla. Vene tuntuu todella hyvältä purjehtia ja porukka voi pientä meripahoinvointia lukuunottanamatta loistavasti. Olemme saaneet erinomaiset, Ninan kokkaamat ruoat ja nyt suurin osa jengistä on unilla. Huomiseen Defyriltä

On aika lähteä!

Atlantin ylityksen jännittävin osio, purjehdus Bermudalta Azoreille alkaa klo 11:00 paikallista aikaa. Tai oikeastaan me ylitämme lähtöviivan 11:10. Koko fliitti on jaettu kolmeen ryhmään, joista me purjehdimme ryhmässä B. Jännitys alkaa olla käsinkosketeltavaa, ainakin minun mahassani! Mutta ennen kuin lähdemme, ehdin juuri esitellä loppumiehistömme. Viimeksi esittelin Bahamalta joukoissamme lähteneen miehistön ja sen verran on ollut haipakkaa tämä Bermudalla olo, etten ole ehtinyt esitellä Heikkiä, Defyrin uusinta jäsentä.

TAKTIKKO – HEIKKI VESALAINEN

Atlantin ylityksellä toiseen suuntaan meillä oli taktikkona Perttu Rönkkö, joka on Suomen parhaita First 31,7-purjehtijoita. Purjehdus meni niin hienosti, että päätimme takaisintulomatkalla pysyä First-purjehtijoissa ja nyt taktikkonamme on Heikki, myöskin Suomen parhaita First 31,7-purjehtijoita. (Paremmuus ratkaistaneen tänäkin vuonna vesillä!) Heikki on purjehtinut aika lailla koko ikänsä ja veneily on kuulunut perheen harrastuksiin pienestä pitäen. First 31,7 valikoitui sitten oman perheen veneeksi kisamahdollisuuksien ja perheveneilyn yhdistämiseksi. Tosin tässä perheessä Heikki ei ole ainoa, joka kilpailee, sillä keulagastin hommia hoitaa vaimo (ja käsittääkseni purjeita on myös ommeltu pitkin yötä ennen kisoja!). Purjehdusosaamisen lisäksi Heikki on jo tässä muutaman päivän aikana osoittanut, että insinöörihommat tosiaan sujuvat myös. Kovalla vauhdilla on tullut valmista jälkeä huoltohommissa, on pidetty pleissauskoulua ja tehty reittianalyysejä. Kaikille halukkaille (ja varmaan haluttomillekin) on luvattu myös spinnulla ajotreeni silmät kiinni. Joten Heikki on loistolisä meidän retkikuntaamme!

Heikin merirosvovirnistys ARC:in järjestämässä illanvietossa.
Heikin merirosvovirnistys ARC:in järjestämässä illanvietossa.

RANTATAKTIKKO – PERTTU RÖNKKÖ

No eihän tässä ilman onshore-tiimiä olla menossa yhtään mihinkään! Olen apinoinut onshore-tiimi –sanan käytön Volvo Ocean Racesta. Eikö kuulostakin hienolta! Olemme selvästi täysin myytyjä First-taktikkojen suhteen ja mikäs siinä, viimeksi tuloksena oli turvallinen ja nopea ylitys. Heikki ja Perttu ovat ikään kuin vaihtaneet rooleja, sillä viime ylityksellä Heikki oli rannalla ja Perttu veneessä. Nyt Perttu seuraa säädataa maissa ja laskeskelee & lähettää meille tietoa siitä mitä tuleman pitää ja mihin kannattaa purjehtia. Pertulla oli veneessä homma viimeisen päälle hallussa, joten olemme aika hyvissä käsissä maista saatavan avun osalta.

Onshore-tiimiin kuuluu myös isäni, joka on ahkerasti lähettänyt meille tietoja omasta ja muiden veneiden sijoituksista, uutisia sekä säätietoja. Lisäksi hän on meidän onshore-mekaanikko, joka tuntee veneen läpikotaisin. Pari kertaa on jouduttu ottamaan satelliittiyhteys lähinnä sähköliitäntöihin liittyen, kun edellisellä ylityksellä huomattiin esimerkiksi, että akut eivät lataudu. Juttu oli korjattu viidessä minuutissa, kun saimme täsmäohjeet, mikä todennäköisesti on vikana. Toivottavasti mekaanikkopalveluita ei tarvita tällä kertaa!

Ja tietenkin meidän rantatiimiin kuuluvat kaikki perheenjäsenet ja ystävät, jotka jaksavat lähettää meille/jollekin crewsta sähköpostia ja terveisiä. Sähköposti avataan joka päivä kaksi kertaa ja aina jännittää, onko kenellekään viestiä. Erityistä huomiota aiheuttaa, jos joku saa sydämillä merkittyjä viestejä! Olenkin miettinyt, pitäisikö meidän aloittaa Jaakon kanssa kirjeenvaihto Defyrin meilissä, jotta myös me saisimme rakkaita terveisiä meilissä… 

MISTÄ YLITYSTÄ VOI SEURATA?

Kirjoitan blogia säännöllisen epäsäännöllisesti myös mereltä, joten www.saaressa.com –osoitteesta voi lukea uusimmat kuulumiset. ARC Europen sivuilta voi käydä katsomassa Fleetvieweria, jossa näkyy sekä meidän sijaintimme Atlantilla, että myöskin koko muun fliitin nopeudet, sijainnit ja sijoitukset. Fleetviewer löytyy täältä. Veneitä on mukana 37 kappaletta, joten meidän Defyrimme löytyy joukosta helposti. ARC Europe julkaisee facebook-sivuillaan yleisiä uutisia veneiden etenemisestä.

NETTI MERELLÄ

Olen saanut parikin kysymystä, että miten netin käyttäminen onnistuu veneeltä käsin keskellä Atlanttia. Meillä on veneessä satelliittipuhelin, joka käyttää Iridium-satelliitteja. Pystymme myös lähettämään ja vastaanottamaan dataa satelliitin kautta. Datailu merellä ei ole aivan halpaa, vaan se maksaa 10usd/mega. Hinnat pysyvät aisoissa, koska käytämme lähinnä sähköpostia ja systeemimme pakkaa sähköpostit pieniksi, eikä esimerkiksi päästä kuvia tai liitteitä läpi automaattisesti. Päivitän myös blogin sähköpostilla, jonka blogini sitten julkaisee. Tämän vuoksi mereltä lähetetyissä kirjoituksissa ei ole ollenkaan kuvia ja en pääse lukemaan kommentteja. Sähköpostin lisäksi lataamme säädataa tarpeen mukaan. Grp-tietueen koko on noin 300kb, joten ihan mahdottomasti paketista siinäkään ei ole kyse. Iridium on toiminut todella hyvin, meillä ei ole kertaakaan ollut ongelmia saada satelliittiyhteyttä ja dataa lähtemään/vastaanotettua. Toivotaan, että sama tilanne säilyy!

SÄÄ

Ja vielä lopuksi sääkatsaus tiistain tietoihin perustuen. Meidän ei tarvitse mennä Forecasters cottagelle kyselemään miltä näyttää, vaan saamme ennustemalleja useammasta eri lähteestä. Mukavalta näyttää se, että kovia kelejä ei pitäisi olla tulossa. Tosin täytyy muistaa, että ennuste ei ylety koko purjehduksen pituudelle ja että mallit voivat muuttua nopeastikin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin rauhalliselta. Lähtöpäivänä tuuli on suorastaan hillittyä ja monet ovatkin pakanneet ylimääräisiä jerry-kanistereita dieseliä mukaan. Toivottavasti pääsemme kuitenkin purjehtimaan mahdollisimman paljon, sopivissa tuulissa. Taas pidetään niitä peukkuja!

Se on nyt kuulkaa niin, että Defyr kuittaa rannasta ja seuraavaksi siirrymme raportoimaan mereltä. Seikkailu odottaa!

Defyr – We have too much balls, you see…

Aika Bermudalla on kulunut huoltohommia tehdessä ja saareen tutustuessa. Olemme ehtineet myös ARCin järjestämiin muutaman juttuun mukaan ja tutustumaan muuhun fliittiin. Ja lähtöhän on aivan kohta, huomenna! Työlistalla oli tuulimittariongelman ratkaiseminen, peräsinrakenteen vahvistaminen, code-zeron fallin mastokiinnitys, takastaagin kiristäminen (säätövara ei riitä), vinssien huolto, keulapuomin kiinnityksen vahvistus, purjeiden tsekkaus ja pohjan pesu.

Bahamalta purjehtiessa saimme purjehommia aloitettua ja kun genaakkeri hinattiin mastoon pitkän tauon jälkeen, huomasimme että sen helminauha oli aivan liian pitkä. Meillä genaakkeri menee nykyään rullalle helminauhan ympärille, mikä on mielettömän kätevää! Helminauhaksi rullaa kutsutaan yksinkertaisesti siksi, että se näyttää helminauhalle. Niinpä pojat mittasivat oikeaa pituutta helminauhalle ja kun se oli hoidettu, purje rullineen levitettiin rantanurmikolle. Ohi käveli jonkin jenkkiveneen vanhempi seilori ja jäi katsomaan rullaa kiinnostuneena, hän ei ollut aiemmin nähnyt sellaista. Jaakko innostui tietenkin kädet puuskassa selittämään mitä he olivat tekemässä ja aloitti: ”We have too much balls, you see.” Pojat repeilivät taustalla, jenkki katsoi vähän hämmentyneenä ja Jaakko jatkoi selittämistä. Yhtä kaikki, helminauha saatiin lyhennettyä. Vielä sitä ei ole nostettu mastoon, joten pitäkää peukkuja, että nauha on sitten kanssa oikean pituinen, ettei kohta olla se vene, jolla on ballsseja aivan liian vähän!

TUULIDATAA, PLIIS!

Miehistömme uusin jäsen, Heikki, toi mukanaan Suomesta meille laatikoita. Ensimmäisestä löytyi Raymarinen mastoon laitettava tuulianturi. Jos vika tuulimittarissa olisikin jossain muualla, kuin anturissa ja jos emme saisi ketään sitä korjaamaan, niin toisesta laatikosta tuli apu numero kaksi, eli bluetoothilla pelaava järjestelmä, jonka saisimme mastoon joka tapauksessa. Sitten saimme vielä käsituulimittarin. Joten nyt dataa tulisi ainakin jollakin systeemillä!

Tässä kohtaa kiitämme ja kumarramme suomalaisen venetarvikeliike Marinean suuntaan. Olimme sopineet heidän kanssaan, että mikäli saamme oman systeemin toimimaan, voisimme palauttaa alkuperäispakkauksessa esimerkiksi bluetooth-laitteen ja saisimme vastaavan hintaisen lahjakortin liikkeeseen. Tämä oli meille todellinen helpotus, sillä tarvitsimme todellakin jonkun toimivan tuulimittarin, mutta varasysteemien ostaminen valmiiksi oli tietysti vähän hintavaa. Suomesta raahautimme osat sen vuoksi, että meillä ei ollut mitään tietoa löytyykö Bermudalta sopivia ja mihin hintaan.

Insinööri-Heikki tarkisti vielä jo meidän Jaakon kanssa mittaamat jännitteet ja vastukset. Vika ei löytynyt niistä, joten seuraavaksi asennettiin uusi anturi mastoon. Ja hurraa!!! Tuuliviisari ja lukemat plotterissa nytkähtivät näyttämään oikeita lukuja!

REIKÄ MASTOON JA PERÄSIMEEN!

Tähän hommaan saimme onneksi ammattikaverin, jolla oli meitä tehokkaammat porakoneet käytössä. Olimme jo yhden tekijän kanssa sopineet asian torstaina kun tulimme Bermudalle. Perjantaina hän ei enää vastannut puheluihin tai viesteihin, mukava tapa hoitaa asioita… Onneksi saimme toisen kaverin hommiin ja hän saapui lauantaina. Meidän piti saada coden fallille uusi kiinnitys mastoon ja siksi mastoon piti porata reikä. Lisäksi halusimme vahvistaa peräsimen kiinnitystä ja tämä kaveri porasi pultit siihenkin. Alle kolme tuntia häneltä, kun meillä olisi mennyt meidän akkuporakoneilla varmaan koko päivä…

Rigging-kaveri lähdössä mastoon, neljä tyyppiä kiskomassa. Yleensä Jaakko on kiivennyt mastoon itse ja olemme vain ottaneet löysiä pois. Nyt saatiin tosissaan kiskoa.
Rigging-kaveri lähdössä mastoon, neljä tyyppiä kiskomassa. Yleensä Jaakko on kiivennyt mastoon itse ja olemme vain ottaneet löysiä pois. Nyt saatiin tosissaan kiskoa.
Tuttu näky viime viikoilta, ukko Defyrin mastossa. Yleensä siellä on ollut Jaakko, parhaimmillaan viisi kertaa päivässä, kun tuulimittaria yritettiin tekohengittää toimimaan.
Tuttu näky viime viikoilta, ukko Defyrin mastossa. Yleensä siellä on ollut Jaakko, parhaimmillaan viisi kertaa päivässä, kun tuulimittaria yritettiin tekohengittää toimimaan.
Ylimääräiset pultit on laitettu edellisten väliin.
Ylimääräiset pultit on laitettu edellisten väliin.

PÄÄTTYMÄTÖN KÖYSI JA VINSSIHUOLTOA

Siirsimme tosiaan storan sisäänvedon mastolta istuinkaukaloon niin, että mastolle ei tarvitse mennä, jos vaikka haluaa pienentää purjetta. Pieni juttu jäi vielä tekemättä ja se oli päättymätön köysi, jonka avulla vinssailu sujuu kuin leikki. Käytännössä köydestä piti tehdä ympyrän muotoinen lenkki, joka ei koskaan pääty. Tähän tarvitsimme vähän apua ja sitä tuli, kun Heikki saapui veneelle.

Päättymätön köysi on kohta valmis. Ossi kannustaa.
Päättymätön köysi on kohta valmis. Ossi kannustaa.
Ville on ottanut vinssit haltuunsa ja seuraavalla legillä skuuttaaminen tapahtuu suorastaan itsestään, kun vinssit on niin vimpan päälle!
Ville on ottanut vinssit haltuunsa ja seuraavalla legillä skuuttaaminen tapahtuu suorastaan itsestään, kun vinssit on niin vimpan päälle!

TAKASTAAGIN KIRISTYS

Edellisellä legillä vene tuntui todella löysältä. Kevyessä vastatuulessa se ikään kuin vapisi, mikä on aika epämiellyttävä tunne, kun nukkuu punkassa. Tämähän tarkoittaa, että riki on liian löysällä ja pääsee heilumaan liikaa. Ongelma vain oli, että takastaagia, ei saa kiristettyä enempää, sen säätövara kerta kaikkiaan loppui. Mutta ei hätää, Heikillä oli idea. Korvataan takastaagin viimeinen pätkä, jossa säätövara on, dyneemalla! Dyneema on köyttä, joka on todella kevyttä, mutta samalla se on erittäin vahvaa, paljon vahvempaa, kuin saman paksuinen vaijeri. Dyneemaa käytetään keveyden takia paljon kisaveneissä. Olemme jo aikaisemminkin nauraneet, että meillä on kyllä maailman eniten dyneemalla rikattu cruising-Bavaria, sillä dyneemaa on keulapuomin kiinnityksessä, mastossa ja kohta takastaagissa.

Takastaagi ei ole aivan vielä valmis (mikäs kiire tässä, lähtö on vasta huomenna!), mutta se on lähes valmis. Eilen veneellä oli kyllä sellainen kuorellisen dyneeman pleissauskoulu, kun Heikki näytti miten sitä käsitellään.

Kaunista jälkeä!
Kaunista jälkeä!
Koko jengi seuraa miten kuorellista dyneemaa pleissataan.
Koko jengi seuraa miten kuorellista dyneemaa pleissataan.

Takastaagin hoitamisen jälkeen alkaa huoltohommat olla valmiina ja olemme valmiita purjehdukselle. Sääennusteet näyttävät todella hyvältä, pitäisi tuulla, mutta ei liikaa. Pidetään peukkuja, että pääsemme starttaamaan hyvissä tuulissa!

BERMUDAN KAUNIIT MAISEMAT

Pakko laittaa muutama kuva upeasta Bermudasta! Kaupungilla on pitkä historia ja rakennukset ovat vanhoja, mutta hyvässä kunnossa.

St George'sin kadut ja rannat ovat kauniita!
St George’sin kadut ja rannat ovat kauniita!
Vanha ja uusi pyörä vierekkäin.
Vanha ja uusi pyörä vierekkäin.
Voi sen seppeleen rakentaa viinipullon korkeistakin! Idea seuraavalle joululle.
Voi sen seppeleen rakentaa viinipullon korkeistakin! Idea seuraavalle joululle.
Bermudalla on pieniä rantoja, joista esimerkiksi tämä pikkuinen salaranta näytti ihanan romanttiselta!
Bermudalla on pieniä rantoja, joista esimerkiksi tämä pikkuinen salaranta näytti ihanan romanttiselta!
St George'sin ympärillä on hylätty golf-rata, jota on ylläpidetty puistona. Aikaisemmin golfautoille tarkoitetut asfaltoidut reitit sopivat täydellisesti lenkkeilyyn. Välillä löytyi muistoja vanhasta kentästä, kuten tämä reiän 8 kartta.
St George’sin ympärillä on hylätty golf-rata, jota on ylläpidetty puistona. Aikaisemmin golfautoille tarkoitetut asfaltoidut reitit sopivat täydellisesti lenkkeilyyn. Välillä löytyi muistoja vanhasta kentästä, kuten tämä reiän 8 kartta.
Oiii! Näytti mahtavalta, kun hevoset painelivat golf-kentällä...
Oiii! Näytti mahtavalta, kun hevoset painelivat golf-kentällä…

Ensimmäinen 800 mailia takana – Bahamalta Bermudalle

Saavuimme Bermudalle aamulla torstaina. Bermudalla purjehditaan ensin tullilaituriin ja vasta tullauksen jälkeen saa edetä lopulliseen ankkuri- tai laituripaikkaan. Olimme jännänneet loppumatkan, ehdimmekö Bermudalle ennen koko muuta ARC-fliittiä, joka lähti liikkeelle Nanny Caysta puoli vuorokautta meidän jälkeen. Ajoituksemme oli täydellinen. Ehdimme ensimmäisten joukossa laituripaikalle, jota tarvitsimme muutaman maintenance-homman sujuvaan hoitamiseen. Laituripaikat jaettiin tulojärjestyksessä, joten loppufliitti joutuu ankkuriin, halusi tai ei. Mutta ennen kuin fiilistelemme Bermudaa (ja fiilisteltävää löytyy kyllä!), niin laitan tunnelmia ensimmäisen 800 merimailin ajalta.

Jaakko esittelee kokkaustyyliä Ninan tuliaisiksi tuomassa ihanassa kala-essussa. Pastaa tarjolla.
Jaakko esittelee kokkaustyyliä Ninan tuliaisiksi tuomassa ihanassa kala-essussa. Pastaa tarjolla.
Ossi ja Jaakon kokkaama hampurilainen. Jaakko ja Nina jakoivat kokkivuorot ja niin siinä taas kävi, ettei tarvinnut laihtua tämänkään purjehduksen aikana…
Ossi ja Jaakon kokkaama hampurilainen. Jaakko ja Nina jakoivat kokkivuorot ja niin siinä taas kävi, ettei tarvinnut laihtua tämänkään purjehduksen aikana…
Seilaus Bahamalta Bermudalle oli kyllä melko iisi. Tuulet olivat koko ajan sopivia, tosin tuulimittarin puuttumisen vuoksi emme tiedä kuinka sopivia ne olivat. Mutta täytyy sanoa, että vaikka kulmassa eläminen oli välillä hyvin ärsyttävää, niin tämä oli elämäni helpoin useamman päivän putkeen kestävä kryssipaketti!
Seilaus Bahamalta Bermudalle oli kyllä melko iisi. Tuulet olivat koko ajan sopivia, tosin tuulimittarin puuttumisen vuoksi emme tiedä kuinka sopivia ne olivat. Mutta täytyy sanoa, että vaikka kulmassa eläminen oli välillä hyvin ärsyttävää, niin tämä oli elämäni helpoin useamman päivän putkeen kestävä kryssipaketti!
Näimme kerralla horisontissa kaksi laivaa! Aikamoinen tapaus! Kala ei syönyt, vaikka uistinta vaihdettiin joka päivä ja kokeiltiin erilaisia kalamiehen kikkoja. Yksi lintu meinasi syöksyä vieheeseen kiinni, onneksi jätti väliin.
Näimme kerralla horisontissa kaksi laivaa! Aikamoinen tapaus! Kala ei syönyt, vaikka uistinta vaihdettiin joka päivä ja kokeiltiin erilaisia kalamiehen kikkoja. Yksi lintu meinasi syöksyä vieheeseen kiinni, onneksi jätti väliin.
30 0000 merimailin juhla. Pakko myöntää, että tätä kuvaa varten piti vähän retusoida. Ajoimme ihan tolkuttoman huonoilla vauhdeilla purjeilla, koska tuuli oli lähes kuollut ja meillä ei ollut kiire mihinkään. Spiidit oli niin huonot, että kuvaa varten piti ottaa puolitoista solmua apua Volvo Pentasta!
30 0000 merimailin juhla. Pakko myöntää, että tätä kuvaa varten piti vähän retusoida. Ajoimme ihan tolkuttoman huonoilla vauhdeilla purjeilla, koska tuuli oli lähes kuollut ja meillä ei ollut kiire mihinkään. Spiidit oli niin huonot, että kuvaa varten piti ottaa puolitoista solmua apua Volvo Pentasta!
Cheers Defyr!! Ninan vahtivuorolla ylitämme 30 000 merimailin rajan ja syömme karkki/sipsiherkut.
Cheers Defyr!! Ninan vahtivuorolla ylitämme 30 000 merimailin rajan ja syömme karkki/sipsiherkut.
Musahetki. Merellä oli aikaa puuhastaa kaikenlaista. Vuorossa musahetki ja meikä punahilkkana kuuntelemassa.
Musahetki. Merellä oli aikaa puuhastaa kaikenlaista. Vuorossa musahetki ja meikä punahilkkana kuuntelemassa.
Ville soittaa, harmonikkaa… Ossi toi mukanaan kitaran lisäksi myös harmonikan.
Ville soittaa, harmonikkaa… Ossi toi mukanaan kitaran lisäksi myös harmonikan.

PURJESÄÄTÖÄ

Ihan pelkästään lekotteluksi meidän purjehdus ei mennyt. Päätimme tsekata miten genaakkerin rulla toimii. Genaakkeri ei ole ollut mastossa edellisen ylityksen jälkeen, jossa se meni kahtia. Korjauksen jälkeen meillä on ollut Karibialla kovat sivutuulet (10-15 m/s), joissa ei olla genaakkeria nostettu ylös. Nyt nostettiin sekä code zero ja genaakkeri. Genaakkeri on meillä rullalla, mutta rullan helminauha oli aivan liian löysä ja lisäksi purjeesta löytyi kaksi pientä reikää teipattavaksi. Näistä tuli korjaushommat Bermudalle. Code Zerolla purjehdimmekin pätkän (aivan väärään suuntaan, mutta oli niin kiva mennä codella kevyessä tuulessa!).

Ville säätää genaakkerin kanssa.
Ville säätää genaakkerin kanssa.

Ja kun säätäminen on aloitettu, ei sitä kannata lopettaa! Meillä iso-purjeen sisäänrullaus tehdään mastolta ja olemme joskus miettineet, että pitäisi tuoda purjeen sisäänveto sitlootaan. Virtauslanka-blogin A-P:kin kävi jossain vaiheessa kommentoimassa blogissani, että miten he ovat asian ratkaisseet. Niinpä Jaakko sai helteessä inspiraation ja hommaa ruvettiin hoitamaan. Ja tittidii, pienen ahertamisen jälkeen oli meillä oli storan sisäänveto sitloodassa!

Testivinssausta ja spekkailua. Kyllä se purje tulee sisään!!
Testivinssausta ja spekkailua. Kyllä se purje tulee sisään!!

Lopuksi lähestyimme Bermudaa moottorilla, sillä tuuli loppui täysin. Viimeinen yö oli kunnon rullausta, ilmeisesti kukaan muu ei nukkunut kunnolla, paitsi minä. Mikä on aika hämmästyttävää, koska olen varmaankin veneen helpoiten merisairastuva tyyppi.

Nina ja Ossi viimeisellä vahtivuorolla.
Nina ja Ossi viimeisellä vahtivuorolla.
Defyr satamassa. Olemme se vene, jossa on neljä ARC-lippua!
Defyr satamassa. Olemme se vene, jossa on neljä ARC-lippua!

Yövuorosimulaattori

Olemme ylittäneet jo puolenvälin matkalla kohti Bermudaa. Samoihin aikoihin tuli täyteen myös 30 000 nm Defyrin mittarissa! Pitkään on Defyr seilannut vesillä ja muutama tuhat mailia tulee vielä lisää Atlantin ylityksestä ennen kotiinpurjehdusta. Juhlistimme pyöreitä maileja hyvällä ruoalla ja kahvilla con Baileys.

Meno on ollut todella leppoisaa, huolimatta siitä, että olemme koko ajan tiukassa kryssissä. Tuulee kohtuullisesti ja aurinko paistaa. Purjehdus on ollut tähän asti sikäli helppoa, että vahtivuoroissa on vain yksi henkilö kerrallaan. Ja koska meitä on viisi, tarkoittaa tämä aivan hurjan pitkiä taukoja vuorojen välissä. Täällä onkin tehty lähinnä nukkumis-, ei niinkään purjehdusennätyksiä.

YÖVUORO-SIMULAATIO

Yksin purjehdittava yövuoro ja Atlantin tapahtumaköyhyys tekevät unimahdollisuuksista huolimatta hereilä pysymisestä vaikeaa, ainakin minulle, jota pahoinvointilaastari väsyttää vielä lisäksi. Jotta pääsisit yövuoron tunnelmaan, kehittelin tässä yövuoroni iloksi yövuoro-simulaation.

1. Mene nukkumaan ilta-seitsemältä, vaikka ei väsytä yhtään. Varmista, että samaan aikaan perhe ja ystävät viettävät mukavaa iltaa viereisessä huoneessa. Pidä huolta, että kuulet kaikki jutut ja vaikka yrität nukkua, oikeasti naurat itseksesi heidän jutuilleen. Välilä voit laittaa makuuhuoneeseesi mopon käyntiin, mieluiten metrin päähän sängystä. Yleensä purjeveneen akut kaipaavat latausta juuri kun menet nukkumaan ja se moottori sijaitsee sängyn vieressä.

2. Pyydä puolisoasi/ystävääsi herättämään sinut viittä vaille puolen yön. Olet juuri saanut unen päästä kiinni ja aivan pihalla. Ei paljon vahtivuorot kiinnosta.

3. Pue vaatteet päälle ja siirry vaikkapa kylpyhuoneeseen, joka saa nyt toimia veneen sijaisena. Ota mukan läppäri, jossa on auki jokin karttaohjelma ja toisena näkymänä musta ruutu. Jos kylpyhuoneen ikkunasta näkyy kaupungin valoja, laita ikkunan eteen musta verho tai lakana. Täälä mitään näe keskellä yötä. Liian lämmin ei saa olla, vaan kylpyhuoneeseen pitäisi rekonstruoida vilpoinen tuuli ja hullu kosteus. Jos sinulla on kylppärissä pehmustettu tuoli tai jopa sohva, muista kastella tyynyt nihkeiksi ennen istumista.

4. No niin, sitten alkaa yövuoron kolmetuntinen. Vähintään vartin välein käy katsomassa lakanalla peitetystä ikkunasta joka suuntaan. Eihän vain näy mitään? Hyvä, ei täälläkään. Sen jälkeen katso google mapsistä näkyykö karttakuvassa lähestyviä laivoja, jotka yrittävät ajaa kylpyhuoneesi päälle. Isot laivat näkyisivät kartalla sinisinä kolmioina. Sitten vaihda läppärillesi musta kuva, joka vastaa tutkakuvaa. Tuijota mustaa ruutua tovi. Ai ei ilmesty laivoja mustaan kuvaan, vaikka kuinka tuijottaa? No ei niitä täälläkään näy kuin aniharvoin. Jatka tätä kolme tuntia, äläkä nukahda!

5. Jos haluat sada fiiliksen yövuorosta, jossa purjehditaan aktiivisesti, voit ripustaa kaksi lakanaa kylppärin kattoon. Käy vähän väliä kiskomassa lakanoita tiukemmalle ja löysemmälle. Tähyile välillä kylpyhuoneen kattoon ja kuvittele katsovasi windexistä tuulen suuntaa. Puhu itseksesi purjehdusläppää, kuten että ”kylläpä tuuli nyt shiftailee hankalasti, miten se tuulee nyt noin vastaisesti, tuuli taitaa kyllä nyt laskea ja miksi hitossa tämä ei kulje kovempaa”. Ja vielä parempi, jos laitat mukaan purjehudsjargonia, kuten vaikkapa kiki, levanki, apparenttituuli, kryssikulma, puksprööti ja skuutti. Jos purjehdussanasta on suomenkielinen versio, älä missään nimessä käytä sitä, joku voi vielä ymmärtää mitä puhut!

6. Jos haluat kokea eteläisemmän Karibian purjehdusta, käy ainakin kerran vuoron aikana pikaisessa suihkussa vaatteet päällä.

7. Kolmelta herätä puolisosi/ystäväsi vahtimaan, ettei kukaan aja kylpyhuoneenne päälle. Hän on herätyksestä taatusti yhtä innoissaan, kuin itse olit puolen yön herätyksestä. Yritä olla solidaarinen ja sanoa että pue vaan rauhassa vaatteet päälle ja ota syötävää, vaikka tekisi mieli huutaa, että ”kannelle ja vähän äkkiä, haluan nukkumaan!” Lopuksi vielä briiffaat seuraavan vahtivuorolaisen. ”Tutkassa ei näy mitään, AISissa ei näy mitään, suunta on sama kuin tässä on ollut jo kolme päivää.”

No oikesti täällä pitää tietty olla tarkkana. Juuri tänään ohitimme melko ison aluksen, jolla ei ollut AIS-lähetintä, vaan se näkyi vain tutkassa. Joten horisonttia ja tutkakuvaa pitää oikeastikin tuijotella. Pääasiallisesti yöt ovat kuitenkin olleet tapahtumaköyhiä ja hyvä niin!