Saavuimme Bermudalle aamulla torstaina. Bermudalla purjehditaan ensin tullilaituriin ja vasta tullauksen jälkeen saa edetä lopulliseen ankkuri- tai laituripaikkaan. Olimme jännänneet loppumatkan, ehdimmekö Bermudalle ennen koko muuta ARC-fliittiä, joka lähti liikkeelle Nanny Caysta puoli vuorokautta meidän jälkeen. Ajoituksemme oli täydellinen. Ehdimme ensimmäisten joukossa laituripaikalle, jota tarvitsimme muutaman maintenance-homman sujuvaan hoitamiseen. Laituripaikat jaettiin tulojärjestyksessä, joten loppufliitti joutuu ankkuriin, halusi tai ei. Mutta ennen kuin fiilistelemme Bermudaa (ja fiilisteltävää löytyy kyllä!), niin laitan tunnelmia ensimmäisen 800 merimailin ajalta.
Jaakko esittelee kokkaustyyliä Ninan tuliaisiksi tuomassa ihanassa kala-essussa. Pastaa tarjolla.
Ossi ja Jaakon kokkaama hampurilainen. Jaakko ja Nina jakoivat kokkivuorot ja niin siinä taas kävi, ettei tarvinnut laihtua tämänkään purjehduksen aikana…
Seilaus Bahamalta Bermudalle oli kyllä melko iisi. Tuulet olivat koko ajan sopivia, tosin tuulimittarin puuttumisen vuoksi emme tiedä kuinka sopivia ne olivat. Mutta täytyy sanoa, että vaikka kulmassa eläminen oli välillä hyvin ärsyttävää, niin tämä oli elämäni helpoin useamman päivän putkeen kestävä kryssipaketti!
Näimme kerralla horisontissa kaksi laivaa! Aikamoinen tapaus! Kala ei syönyt, vaikka uistinta vaihdettiin joka päivä ja kokeiltiin erilaisia kalamiehen kikkoja. Yksi lintu meinasi syöksyä vieheeseen kiinni, onneksi jätti väliin.
30 0000 merimailin juhla. Pakko myöntää, että tätä kuvaa varten piti vähän retusoida. Ajoimme ihan tolkuttoman huonoilla vauhdeilla purjeilla, koska tuuli oli lähes kuollut ja meillä ei ollut kiire mihinkään. Spiidit oli niin huonot, että kuvaa varten piti ottaa puolitoista solmua apua Volvo Pentasta!
Cheers Defyr!! Ninan vahtivuorolla ylitämme 30 000 merimailin rajan ja syömme karkki/sipsiherkut.
Musahetki. Merellä oli aikaa puuhastaa kaikenlaista. Vuorossa musahetki ja meikä punahilkkana kuuntelemassa.
Ville soittaa, harmonikkaa… Ossi toi mukanaan kitaran lisäksi myös harmonikan.
PURJESÄÄTÖÄ
Ihan pelkästään lekotteluksi meidän purjehdus ei mennyt. Päätimme tsekata miten genaakkerin rulla toimii. Genaakkeri ei ole ollut mastossa edellisen ylityksen jälkeen, jossa se meni kahtia. Korjauksen jälkeen meillä on ollut Karibialla kovat sivutuulet (10-15 m/s), joissa ei olla genaakkeria nostettu ylös. Nyt nostettiin sekä code zero ja genaakkeri. Genaakkeri on meillä rullalla, mutta rullan helminauha oli aivan liian löysä ja lisäksi purjeesta löytyi kaksi pientä reikää teipattavaksi. Näistä tuli korjaushommat Bermudalle. Code Zerolla purjehdimmekin pätkän (aivan väärään suuntaan, mutta oli niin kiva mennä codella kevyessä tuulessa!).
Ville säätää genaakkerin kanssa.
Ja kun säätäminen on aloitettu, ei sitä kannata lopettaa! Meillä iso-purjeen sisäänrullaus tehdään mastolta ja olemme joskus miettineet, että pitäisi tuoda purjeen sisäänveto sitlootaan. Virtauslanka-blogin A-P:kin kävi jossain vaiheessa kommentoimassa blogissani, että miten he ovat asian ratkaisseet. Niinpä Jaakko sai helteessä inspiraation ja hommaa ruvettiin hoitamaan. Ja tittidii, pienen ahertamisen jälkeen oli meillä oli storan sisäänveto sitloodassa!
Testivinssausta ja spekkailua. Kyllä se purje tulee sisään!!
Lopuksi lähestyimme Bermudaa moottorilla, sillä tuuli loppui täysin. Viimeinen yö oli kunnon rullausta, ilmeisesti kukaan muu ei nukkunut kunnolla, paitsi minä. Mikä on aika hämmästyttävää, koska olen varmaankin veneen helpoiten merisairastuva tyyppi.
Nina ja Ossi viimeisellä vahtivuorolla.
Defyr satamassa. Olemme se vene, jossa on neljä ARC-lippua!