Tarkistimme juuri sään ja näyttää siltä, että voimme lähteä matkaan perjantaina iltapäivällä. Luvassa on kevyitä tuulia. Ehkä vähän turhankin kevyitä, sillä tuuli pyörii noin 5m/s ympärillä. Ehkä sunnuntaina saamme vähän enemmän puhallusta, mutta muuten kartat ovat kyllä hyvin vaaleansinisiä.
Valmistelut matkaa varten ovat edenneet mukavasti. Olemme Jaakon kanssa muuttaneet isosta keulapunkasta kapeimpaan takapunkkaan, jotta miehistöllä on vähän paremmin tilaa. Olemme paatin ainoa pariskunta, joten kapein punkka on meille luonnollisin. Arvatkaapa kuinka siistiä veneellä oli, kun siirsimme puolen vuoden aikana kertyneet tavarat keulasta pikkupunkkaan. No tuota, ei kovin siistiä. Ossi vielä aikaisti lentoaan kolme tuntia, jolloin vene oli hänen saapuessaan täydellisen kaaoksen keskellä. Emme olleet koskaan tavanneet Ossia aikaisemmin, hän on Villen kaveri, joten ensivaikutelma oli varmasti todella hyvä… Ossi majoittui keulaan ja osasi ottaa rennosti kaaoksen keskellä. Seuraavana päivänä hän pääsikin pesemään ja vahaamaan kumiveneen. Meikä tuli auttamaan siinä kohtaaa, kun homma oli jo käytännössä tehty.
PROBLEEMI NUMERO YKSI
Meillä on ollut ennen veneen lähtöä hoidettavana kaksi ongelmaa. Muistatteko kun kerroin, että meillä vuoti pilssiin septitankista tavaraa? Ja että siivosimme aika perinpohjaisesti sen jälkeen. Haju ei kuitenkaan lähtenyt ja sille oli pakko tehdä jotain. Emme vain tajunneet mistä haju tulee, sillä pinnat näyttivät puhtailta.
Lattian alla on hankalia koteloita, joihin ei näe suoraan. Meillä ei ole selfie-tikkua, joten rakensimme kahdesta kärpäslätkästä kameratelineen, jolla puhelimen sai tungettua ahtaisiin koloihin, joihin käsi ei mahtunut. Tässä laitan kuvaan 5 sekunnin viiveen….ja sitten sukellus lavuaarin allaskaappiin kuvaamaan vessan lattian alle.
Vihdoin meillä tärppäsi (voiko sanoa, että ”tärppää”, jos löydös on, hmmm, kakkaa?)… Jääkaapin kompressorin takana kulkee kouru vessan lattian alle ja sieltä löytyi täyspotti. Sinne ei pääse itse putsaamaan lattiaa, joten oli pakko turvautua vesiletkuun.
Jaakko päästi vettä letkulla likaisiin kohtiin, josta se valui yhtä keskipalkkia pitkin pilssin yhteen lokeroon. Minä äyskäröin sieltä likaista vettä ämpäriin. Valutimme kuusi ämpärillistä vettä ja pesuainetta kourun läpi, minkä jälkeen pilssiin tuleva vesi oli puhdasta.
Olisikohan tuon septiprobleemin jälkimainingit nyt hoidettu? Pliis! Ainakin aamulla vessassa haisi pesuaineelle. Pitäkää peukkuja.
PROBLEEMI NUMERO KAKSI
Siinä missä numero ykkönen oli taklattavissa kuurauksella, oli numero kakkonen vähän hankalampi. Tuulimittarimme on hajonnut. Windex maston huipussa kyllä toimii, mutta emme saa Raymarinen näytölle tuulidataa, kuten tosituulen suuntaa tai tuulen nopeuksia. Mastoon on kiivetty neljä kertaa koittamaan erilaisia kikkoja ja kaikki liitokset mastosta Raymarinen plotteriin on tarkistettu. Jännite kulkee jokaisessa kohdassa ja vikaa ei vaan löydy. On soitettu kotiin ja konsultoitu Defyrin kuin taskunsa tuntevaa isä-kipparia. Mittari ei herää henkiin. Jos ongelma on kosteudesta johtuva, yhtään ei helpota, että on satanut neljä päivää putkeen niin rankasti, että välillä tiet ovat tulvineet.
Etsimme huoltoa, mutta sitäpä ei Bahamalta löytynyt. Päätimme ostaa käsituulimittarin. Noo, kävimme neljässä venetarvikeliikkeessä ja sellaista ei löytynyt. Näyttää siltä, että lähdemme ylityksen alkuosalle ilman kaikkea tuulidataa. Onneksi tuulet ovat kevyitä ja niin ollen pärjäämme windexilläkin. Tuulen nopeutta olisi kiva seurata, jos puhurit yltyvät. Bermudalla täytyy keksiä ratkaisu!
Jaakko kiipeää vielä kerran mastoon. Tänään paistoi jo aurinkokin.
Muuten hommat edistyvät mukavasti. Ossi ja Ville ovat jo veneellä. Nina saapuu muutaman tunnin kuluttua. Kumivene on nostettu kannelle ja aurinko paistaa. Naapuriveneen ranskalaiset valmistautuvat selkeästi myös ylitykseen kohti Eurooppaa. Tänään menemme vielä miehistödinnerille. Aurinko paistaa ja tunnelma on hyvä!
Viimeistään nyt täytyy myöntää, että Karibian purjehdukset ja ihanuudet on nyt koettu. Kotimatkamme kohti Eurooppaa alkaa näillä näkymin loppuviikosta, ehkä jo perjantaina, jos säämallit pysyvät vielä sopivina. Miehistömme tipahtelee Nassauhun yksi päivässä. Ossi saapui tiistaina, Ville keskiviikkona ja torstaina Nina tulee veneelle. Meitä on ensimmäiselle pätkälle yhteensä viisi. Varsinaiselle Atlantin ylitykselle saamme vielä vahvistukseksi Heikin.
Kaiken kaikkiaan matkaa kertyy 3 800 merimailia. Tutummissa mittayksiköissä matka on hieman yli 7 000 kilometriä. Linnuntietä 7 000 kilometriä olisi vaikkapa Helsingistä Intian eteläkärkeen. Onneksi reissua ei tarvitse purjehtia yhtä soittoa, sillä matkamme varrelle osuu muutamia saaria. Atlantin ylitys kotiinpäin muodostuu kolmesta siis osasta.
BAHAMAT – BERMUDA 800NM
Ensimmäisenä purjehdimme Bahamalta Bermudalle. Matkaa on hieman yli 800 merimailia ja perille pitäisi päästä alle kuudessa päivässä. Niinpä olemme Bermudalla noin 15.5., jos pääsemme lähtemään perjantaina ja kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.
Bermudalla liitymme ARC Europeen. Oikeasti ARC lähtee joko Nanny Caysta BVI:ltä tai Portsmouthista USA:sta ja ensimmäinen pysäkki on Bermudalla. Bermuda on siis ensimmäinen paikka, jossa fliitti tapaa ensimmäisen kerran toisensa. Bermudalla meillä on kaikenlaista ARC:n järjestämää tekemistä, kuten saareen tutustumista, rommi-maistajaisia ja tietenkin myös ARC:n turvatarkistus. ARC Europessa on mukana noin 50 venettä, mikä on huomattavasti marraskuun kisaa pienempi porukka. Toisaalta mukava puoli tässä on, että muihin tutustuu paremmin ja tunnelma oli ainakin viime vuonna katossa! Bermudalla vietämme viikon ennen lähtöä Atlantin yli.
BERMUDA – AZORIT 1800NM
Pisin matka Atlantin ylitykselle on Bermudan ja Azorien väli. Merimaileja kertyy suoraa tietä 1800 ja risat päälle. Matka taittuu alle kahdessa viikossa maalipaikkaan Hortaan. Mielenkiintoista nähdä miten pitkä ylitys sujuu vähän märemmässä ja potentiaalisesti kovemmassa kelissä, kuin marraskuun ylitys. Tämän jälkeen tuntee varmasti ylittäneensä Atlantin… Azoreilla miehistöstämme jää pois Heikki, Ossi ja Nina. Jatkamme Villen kanssa eteenpäin ja näillä näkymin saamme Villen kaverin, Laurin mukaan viimeiselle pätkälle.
Azoreilla ARC on järjestänyt ohjelmaa, kuten palkintojenjaon ja tutustumista Azorien eri saarille. Purjehdimme joukolla ensin Hortasta Terceiralle 7.6., sitten 9.6. Ponta Delgadalle ja lopuksi 12.6. Santa Marialle. Virallinen ARC lähtee 14.6. kohti Portugalia.
Santa Marian satama viime vuoden keväällä.Defyrin miehistö 2014 muutamaa tuntia ennen kuuden päivän purjehduksen päättymistä Portugalin Lagosiin. Isälle ja siskolle saapuminen maihin tarkoitti matkan väliaikaista) päättymistä, meille matkan alkamista.
AZORIT – RANSKA 1200NM
Defyrin nokka käännetään 14.6. Portugalin sijaan kohti Ranskaa. Ja matkaa sitten riittää, vaikka tuntuu, että ollaan jo melkein perillä. Azoreilta Ranskaan työnnetään 1200 nm ja ylitetään muun muassa sellainen maineikas lätäkkö, kuin Biskajan-lahti. Aikaa kuluu kahdeksan päivää. Vietämme siis juhannuksen merillä, pitänee hommata jokin koivuvihta kannelle!
Ranskassa meidän purjehduksemme päättyy. Vuosi sitten purjehdimme isän ja siskon kanssa veneen Azoreilta Portugaliin, jossa Defyr luovutettiin meidän haltuumme. Me saimme veneen lainaksi tavallaan kesken isän ja siskon kotiinpaluumatkaa. Niinpä nyt luovutamme veneen Ranskassa heille takaisin, jotta heidän kotimatkansa pääsee jatkumaan. Isä ja sisko purjehtivat Defyrin takaisin Suomeen heinä- ja elokuun aikana. Me palaamme Suomeen lentokoneella.
Kotiinpaluu ja purjehduselämän jättäminen tuntuu jo nyt haikealta, ehkä voisi sanoa jopa että kamalalta. Vaikka on ihana nähdä perhettä ja ystäviä Suomessa, päästä koirien kanssa takaisin saareen ja arkisempien asioiden ääreen, niin en haluaisi vielä millään lopettaa tätä purjehtimista. Onneksi viimeiset pätkät ovat pitkien matkojen purjehduksia, joilla asiaa ehtii varmasti työstää. (Ja ehkä tuon 3 800 merimailin aikana saa hetkeksi tarpeeksi purjehduksestakin?)
Alun perin meillä piti olla aikaa käydä tutustumassa Bahaman eri saariin, joita kaikki ovat kehuneet uskomattoman hienoiksi purjehduskohteiksi. Aika alkoi kuitenkin käydä vähiin ja vietimme Turks & Caicoksellakin enemmän aikaa kuin alun perin suunnittelimme. Päätimme kuitenkin pysähtyä ainakin yhdellä saarella ennen Nassauta, jotta näkisimme edes vähän Bahamaa. Olimme jo puolessa välissä 400 mailin legiä, kun huomasimme, että valitsemamme saaren sisäänmenoväylä oli yhdestä kohdasta 1,7m ja meidän veneemme syväys on 1,9m. Ja koska olimme keskellä merta satelliittiyhteyden varassa, emme päässeet katsomaan muita kohteita netistä, emmekä myöskään olleet löytäneet kolmen edellisen saaren purjehdusliikkeistä Bahaman purjehduskirjoja. Niinpä päätimme suoria samantien Nassauhun, josta ottaisimme sitten miehistön kyytiin Atlantin ylitystä varten. Perjantaina pääsimme perille ja täytyy sanoa, että Bahama näyttää parhaat puolensa varmasti sen saarilla, ei todellakaan Nassaun satama-alueella.
Defyr satamassa Nassaussa.
Meillä alkoi tulla selvästi matkan loppumisen bluesia, etenkin kun viettäisimme viimeiset päivät vähän tylsässä paikassa. Sitten Jaakko sai idean, Miami olisi reilusti alle tunnin lentomatkan päässä ja lennot edullisia. En ensin oikein lämmennyt ajatukselle ja kertasin listaa kaikista asioista, mitä pitäisi tehdä ennen lähtöä Atlantille. Jaakko ehdotti, että paiskisimme hulluna hommia Defyrillä lauantaina ja jos saisimme ison osan listasta hoidettua, voitaisiin lähteä Miamiin. Ja niin siinä kävi, Miamiin lähtisimme! Kumpikaan meistä ei ole koskaan ollut jenkeissä (Puerto Ricoa ei nyt lasketa), joten tästä tulisi hieno, joskin lyhyt seikkailu!
SEKOILUA JULKISILLA
Lähtö sunnuntai-aamuna ja paluu maanantai-iltana. Lentoliput ostettiin lauantai-iltana, joten lähdimme matkaan aikalailla täysin valmistautumatta. Sataman nettikin on niin onneton, ettemme päässeet katsomaan mitään etukäteen. Niinpä tupsahdimme Miamin kansainväliselle kentälle kahdeksalta aamulla ja ostimme heti alkajaisiksi turistioppaan. Siitä selvisi esimerkiksi missä on keskusta ja missä päin meidän majapaikka sijaitsee. Ensimmäinen rasti oli lähteä aamupalalle downtowniin, jossa suunnittelisimme lisää reissumme ohjelmaa. Sompailimme kätevillä metroilla kaupunkia ympäri ja löysimmekin sitten oikean kaupunginosan vain huomataksemme lähes tunnin kävelyn jälkeen, että sunnuntaina siellä kaikki on kiinni. Okei, mennäänpä sitten tuonne Design Districtille ja syödään siellä! Hyppäsimme taas metroon, menimme viisi pysäkkiä väärään suuntaan, otimme uuden metron ja löysimme Omni-stationin, josta vaihtaisimme bussiin. Ja se ainoa bussi, joka menee siitä design districtille, ei kulkenut sunnuntaisin ja kävelymatka oli liian pitkä.
Tässä kohtaa minä aloin olla todella nälkäinen, mikä tarkoittaa kiukkukohtauksia. Hyppäsimme taas metroon. Olimme päättäneet mennä katsomaan Miamia vesiltä käsin, ihan opastetulle risteilylle, joka lähtisi sieltä samasta Downtownista, jossa olimme jo käyneet. Satama-alueella oli ruokapaikkoja, jotka olin aamulla hylännyt, koska ne olivat kamalan nänköistä mättöruokaa, en halunnut ranskiksia aamupalaksi. Nyt lupasin syödä ihan mitä tahansa. Mutta löysimmekin ihan superhyvää ja terveellistä ruokaa juoksu-liikkeen ravintolasta! Erikoinen konsepti, mutta siinä tosiaan kenkien vieressä myytiin sairaan hyviä wrappejä ja smoothieita.
MILLIONAIRES ROW – LUKSUSTA VEDEN ÄÄRESSÄ
Risteilymme kävi kiertämässä aivan rannasta todella mittavan rivin julkkisten ja miljonäärien koteja. Talot olivat käsittämättömän kokoisia. Mutta niin olivat pilvenpiirtäjätkin! En ole koskaan nähnyt tällaista silhuettia aikaisemmin! Jotain todella massiivista, yhtä aikaa hienoa ja vähän tylsää, siinä oli. Etenkin sen jälkeen, kun on ollut puolisen vuotta vähän pienemmissä ympyröissä. Tai no, ehkä sitten koko ikänsä, koska Suomen ympyrät on kyllä aika pienet näihin verrattuna.
Valkoinen jahti ei olekaan kenenkään luksusjahti, vaan sen sisällä on taidenäyttely! Vene kuljettaa 70 miljoonan euron arvosta taidetta mukanaan.Addams Family kuvattiin täällä!Elizabet Taylorin kartanohenkinen Miamin piilopaikka. Pihalla Michael Jacksonin lahjoittama jänis-patsas.Täydelliset naiset-sarjan näyttelijä, jonka nimeä en muista, oli ostanut tämän huvilan, jossa Scarface oli kuvattu. Ja koska ei pitänyt siitä, pisti puskutraktorin hommiin ja rakentaa uuden tilalle. Onkohan tilaa varmasti riittävästi?
HOTELLI NORTH BEACHILLÄ
Sanomattakin lienee selvää, että kun lähdimme julkisilla kohti hotellia ja olimme kävelleet metro-asemalle, kuulutettiin, että meidän metrojuna ei kulkisi rikkoontumisen takia pitkään aikaan. Otimme taksin, joka mielestämme huijasi meitä ajamalla omituisen pitkän reitin. Julkiset eivät olleet tällä reissulla meidän puolella!
Hotla oli valittu sen mukaan, että se oli Miami Beachillä. Selvisi, että se on aika laaja käsite, olimme kyllä Miami Beachillä, mutta kahdeksan kilometrin päässä South Beachiltä, jossa on kaikki tapahtuu. Ei se mitään, meidän hotelli oli todella hieno! Kävimme hakemassa skumppaa, jäätelöä ja suklaata ja istuimme pari tuntia hotellilla ihan vain nauttimassa siitä, että meidän koti ei keiku. Hotellilla oli myös kuntosali, joten kävimme treenaamassa. Tarkoitus oli lähteä vielä syömäänkin, mutta emme jaksaneet tehdä mitään, vaan menimme aikaisin nukkumaan. Oikeaan sänkyyn. Puolen vuoden tauon jälkeen kunnollinen patja ja vielä ilmastointi! Olimme luksus-taivaassa…
Jaakko tsiikailee hotlan edustalla merelle, jossa on pari kiteilijää. Tuonne lähdetään kohta puskemaan Defyrillä.Aamulla kävimme vielä toisen kuntosalikeikan (urheilukisa puskee päälle!!) ja Jaakko kävi uimassa.Merellistä rekvisiittaa hotellilla. Hotellin aulatilat olivat todella kauniisti sisustettu.
PYÖRÄILLEN SOUTH BEACHILLE
Otimme pyörät lainaan hotellilta ja lähdimme ajelemaan kohti South Beachiä. Matka oli todella upea, osan matkasta sai ajaa kaikista leffoista ja sarjoista tuttua rantabulevardia ja osan ajoimme isommalla tiellä kanavan toisella puolella olevia taloja bongaillen. Ja kyllä, näimme myös puistotreenaajat, jotka pullistelivat bulevardin vieressä erilaisilla laitteilla.
Pyöräilyä tuli yhteensä 16 kilometriä.Kävimme syömässä aamupalan Penguin-hotellissa. Aamupala oli aika vankka, sen verran tuli aamu-urheiltua. Yksi lautanen täynnä kaikenmaailman mättöä ei mahtunut edes kuvaan.Miami Beachin rannat olivat kyllä hienot ja rantaa riitti silmänkantamattomiin. Mutta ei se kyllä minun rankingissä nouse lähellekään Barbudan ja Anegadan hiekkarantoja.
OSTOKSILLA
Ja koska Miamissa oltiin, oli pakko vielä lopuksi käydä lentokentän vieressä sijaitsevalla Dolphin outlet-ostoskeskuksessa. No huh, aikamoinen määrä liikkeitä! Emme ehtineet käydä kuin pikakierroksen muutamissa liikkeissä, mutta kaikenlaista kivaa tarttui matkaan. Todistelin itselleni, että jokainen vaate oli suorastaan säästöä, kun hinnat olivat enemmän kuin kohdillaan. Ja tulipa päivitettyä samalla vähän työvaatteita Suomessa häämöttävää töiden alkamista varten.
TAKAISIN KOTIIN
Tavallaan ihan hullua lähteä näin lyhyelle visiitille, mutta kun tulimme takaisin veneelle, tuntui kuin olisimme olleet poissa vaikka kuinka kauan. Piti oikein toistella itselleen, että vasta eilen lähdimme veneeltä. Hauskaa oli myös se, että irtiotto veneilyelämästä oli niin täydellinen. Karibian pienet saaret ovat aivan toisesta ääripäästä miljoonakaupungin loputtomien ihmisvirtojen, kauppojen ja ravintoloiden ketjussa. Pikavisiitin jälkeen on taas mukava palata vähän hiljaisempaan ja merellisempään ympäristöön. Tiistaina jatkamme veneen valmisteluita Atlantin ylitykseen ja saamme veneelle myös meidän ensimmäisen miehistön jäsenen Atlantin ylitystä varten, kun Ossi lentää Nassauhun.
