Lauantai-aamuna kummityttöni hyppäsi reippaana ylös sängystä ja toivoi että voitaisiin etsiä loput piilotetut pääsiäismunat. Joku meistä oli ollut edellisenä iltana puoleen yöhön viettämässä iltaa kavereiden kanssa ja viereltäni kuuluikin väsynyt: ”Voitaisiinko ensin leikkiä sitä leikkiä, jossa etsitään piilotetut Buranat?”. Jaakko piristyi nopeasti ja löysi piilotetun Mignon-munankin helposti. Ja minun harmikseni piti siitä. Olin vähän laskeskellut sen varaan, että saisin syödä ainakin osan siitä.
Päätimme lähteä kahdestaan tsekkaamaan mitä jään rajalle kuuluu, sillä aikaa kun kumityttö ja siskoni lähtivät teatterimuseoon. Potkuttelimme samalle luodolle, josta olimme Teijan kanssa viikko sitten yrittäneet suppailemaan. Nyt niitä jäälauttoja, joilla olimme hyppineet, ei näkynyt enää missään. Luodolta pääsisi täydellisesti suppaamaan, sillä toiselle puolelle tuli hyvä jää ja toisella puolella oli avovesi. Mutta kuinka kauan, sitähän ei sitten tiedä… Nyt kuitenkin pärjäsimme hienosti!
Jaakko purkaa leirin pikkuiselle luodolle. Teemme ensin tutkimuskierroksen ja löydämme muun muassa Terhi-perämoottorin nojaamassa kiveä vasten. Mistähän se on paikalle eksynyt?
Pikkukoira malttaa juuri ja juuri pysyä kivellä kuvan verran. Vanhempi koira osaa vähän paremmin.
Kova selitys, tässä varmaan kerrotaan kuinka isoja lauttoja viimeksi hypittiin tai jotain muuta tärkeää. Taustalla jääraja.
Jengi koossa!
Puoli jengiä ilmassa jääpalan perässä!
Ja sitten potkuteltiin kotiin!
Välillä suorastaan tukka hulmusi vauhdista!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa