Sunnuntaina iltapäivän kääntyessä kohti loppuaan, otimme siirtymisen kesäaikaan ilolla vastaan. (Aamulla en ollut ihan niin innoissani.) Kello oli jo pitkälle yli neljän, kun kirkkaan siniseltä taivaalta loistava aurinko sai meidät lähtemään potkukelkkaretkelle jäälle.
Jäätä on vielä reilusti, mutta virtapaikoissa, rannoilla ja vaikkapa kivikoiden päällä se on ohentunut jo paljon. Monta läpireikääkin on näkynyt. Mekin nykäisimme pitkästä aikaa Ursuitit päälle, sillä pelastautumispuvussa on turvallisin olo, kun lähtee pois kotikulmilta ja tuntemiltamme jäiltä.
Prinsessakyytiä
Vanhempi koiramme ei ole niin innostunut näistä jääretkistä. Se tykkäisi paljon mielummin jahdata hiiriä takapihalla tai juosta varisten perässä. Se lähtee toki innoissaan mukaan, mutta jossain kohtaa laukka muuttuu raviksi ja sitten vastentahtoiseksi köpöttelyksi. Tällä kertaa olimme kaukaa viisaita ja Pipolle kiinnitettiin potkukelkkaan taimilavasta oma koppa. Ai että oli tyyris ilme, kun pääsikin halutessaan kyytiläiseksi.
”Minä tässä tutkailen vaihtuvia maisemia, potki sinä vain Jaakko. Ja sinä siellä alhaalla, ravia ravia!” Pipo oli aika tyytyväinen apostolinkyydistä.
Tarkkailuasemissa tauolla. Vähän korkeammalta näkee paremmin!
Välillä kopasta piti päästä pois ja osallistua lenkkeilyyn.
Jäämosaikkia
Kun etenimme pidemmälle, muuttui jää aivan erilaiseksi. Se oli jäätynyt jäälautoista, jotka näkyivät pinnassa selvästi. Viime vuonna tähän aikaan löysimme samasta paikasta pienen ”sisäjärven.” Potkuttelimme vielä vähän pidemmälle, mutta sitten päätimme kääntyä, että ehtisimme tauolle ennen auringonlaskua.
Kuvan oikeassa reunassa näkyy jään ja avoveden raja. Kuva on otettu pitkällä putkella, joka vähän huijaa meitä lähemmäs avomerta kuin olimmekaan. Kovin pitkälle ei olisi kuitenkaan tarvinnut potkutella, niin olisi tosissaan saanut tiirailla jään paksuutta.
Tästä avoveden raja näkyy vielä paremmin.
Tauolla
Se ei ole retki eikä mikään, jossa ei syödä eväitä. Tällä kertaa eväät oli köyhemmät, sillä päivä vierähti synttäreillä, jossa todella sai tarpeekseen syötävää.
Oli eväitä paljon tai vähän, borderterrieri yrittää aina viedä osansa!
Kaverukset kalliolla.
Taukopaikalta tiirailimme takaisin avomerelle päin. Avomeren päällä liikkui tumma pilvi.
Tumma nauha kulki horisontin läpi ja liikkui melko vauhdikkaasti.
Talvikelit eivät näytä loppuvan. Pakkasta ja niin ollen myös jäätä piisaa jonkin aikaa. Hiljalleen voisi jo jäästäkin luopua, mutta kun sitä tuossa nyt on, niin parempi sitten vain fiilistellä tätäkin pidennettyä vuodenaikaa!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa