Kategoria: Uncategorized

LAUANTAI, 11. PURJEHDUSPÄIVÄ

”Cog on 105.. 108… 112… Laske viisi vasemmalle, laske vielä. Nyt, tämä kurssi on hyvä, pidä tämä…”, Heikki luetteli kursseja, kun ajoimme säkkipimeässä yössä. Ei ollut kertakaikkiaan mitään kiinnekohtaa, jonka mukaan ajaa. Cog on course over ground, eli kurssi mitä ajamme.Välillä kuvittelin kääntäneeni vaikka viisi astetta vasemmalle, mutta Heikin lukemat kertoivat veneen liiranneen oikealle. Iso aallokko teki suunnan pitämisestä vielä hankalampaa. Vaihdoimme taajaan kuski/kartturivuoroja Heikin kanssa. Olimme ajelleet spinnulla koko yön ja minun tullessa neljältä omaan vuorooni, piiloutui kuu ja tähdet taivaalta. Niinpä ajaminen tuntui lähes ralliautoilulta, kun toinen ilmoitti koko ajan suuntaa. Välillä taivaalle pystyi kuvittelemaan vähän vaaleamman pilven ja sitä pystyi pitämään kiintopisteenä. Oli jännittävintä ajamista ikinä, sillä spinnun kanssa ei voi hirvittävästi mokata, ettei tule broachia tai kiinalaista broachia. Youtube kertoo mistä on kysymys, ainakaan jälkimmäisessä en halua olla mukana!

Autopilottimme Reiska (Raymarine) sai ottaa ajovuoron puolentoista tunnin käsiajon jälkeen, kun mörköaaltoja ei enää tullut. Aalto tuli siis yöllä aluksi kahdesta suunnasta, sivulta ja takaa. Kun aalto oli tarpeeksi isoa, käänsi sivulta tuleva aalto ensin veneen perää poikittain ja takaa tuleva aalto viimeisteli veneen parkkiin sivuttain tuuleen nähden. Näissä mörköaalloissa Reiska ei pysynyt perässä ja siksi ajoimme käsin. Minun kohdalle tätä mörköaallon yhdistelmää ei onneksi osunut, mutta Heikki sai veivata muutaman.

Meillä oli kahden solmun myötävirta koko yön ja kiisimme aalloilla kuin tuulispäät. Loki näytti 6-7 solmua, mutta vauhti oli virran ansiosta 8-9 solmua! Olemme kahtena vuorokautena ajaneet koko fliitin parhaat etenemät. Ehkä pohjoinen taktiikka sittenkin kannattaa. Ja vaikka välillä tuntuu, että taktikkomme sääviisari on jumittunut koilliseen, on nousu kannattanut. Suhteellisen lähellä ollut ruotsalaisvene ei noussut yhtä korkealle kuin me ja oli ajanut pieneen pläkään. Olivat käyneet uimassa. Mietimme ovatko he ollenkaan järkeviä. Ajaa nyt eteläiseltä reitiltä pohjoiseen ja tulla tänne uimaan! Täällä on kylmä!

SPINNU JA SEN SUKKA

Olen alkanut pitää meidän luurankospinnusta, se on jotenkin todella sympaattinen. Aamun alkaessa sarastaa, katselinkin kauniisti lentävää purjetta. Heikki ajoi ja Jaakko oli hakemassa sisältä Heikille vettä. Kuuluu napsahdus ja spinnu tipahtaa mastosta alas. Karjaisen Jaakon kannelle niin kovalla komennolla, että Jaakko katsoo parhaaksi tiputtaa Heikin vesilasin lattialle ja ryntää ulos. (Hups, ei tässä ehkä niin kiire ollut!) Myös Ville ryntää ulos ja kannelle. Villelle on nyt parina aamuna järjestetty rivakka herätys.

No, spinnun skuutit oli paikallaan ja purje leijui keulan edessa veden yläpuolelle. Minulle oli kerrottu, että niin kauan kuin molemmat skuutit on kireällä, ei spinnu tipu mereen, vaan tuuli pitää sen lennossa. No, näin todellakin oli. Heikki, kunnon purjehduskettu, on joskus harjoitellut tällaistakin spinnumanööveriä ja huuteli ohjeita. Purje saatiin nätisti keulalle ja minä päästin skuutit ja fallit tarpeen mukaan vapaiksi. Viritimme heti perään genuan virsikirjalle, ettei vauhti laske liiaksi. (Hehe, vähän pitää leikkiä offshore-kisaa!)

Sitten oli aika katsoa mitä oli tapahtunut ja arvioida vahingot. Edellisenä päivänä, kun tarkistimme spinnun, Heikki ja Ossi huomauttivat, että purjeen yläosa on aika rispautunut. Sukka hinkkaa purjeen yläosaa ja oli tehnyt jo yhden reiän. Sukka on spinnun laskua ja nostoa helpottava, no, sukka, jonka sisään purje laskettaessa vedetään. Purjehtiessa sukka on spinnun yläosassa. Heikki oli sitä mieltä, että sukkaa ei kannata käyttää. Tämä on ilmeisesti jokaisen itseään kunnioittavan kilpapurjehtijan näkemys? Minä totesin, että sukkaan menee spinnu ja sain keulamiehiltä tukea. Minä edustan siis sellaista ei-kilpailevaa purjehtijaa, jonka mielestä jo spinnun mainitseminen saa mieleen kuvia mereen tippuneista tai riekaleiksi räjähtäneistä purjeista ja hitaista manöövereistä, joiden aikana kaikki huutaa toisilleen. (Nämä ovat tietenkin ennakkoluulojen ja hmm.. ehkäpä joidenkin lapsuusmuistojen sekoituksia. Defyriin spinnu tuli vasta marraskuussa ja olen hiljalleen alkanut pitää siitä!)

No, sukkaan meni spinnu. Heikki malttoi varmaan juuri ja juuri olla sanomatta ”mitä minä sanoin”, kun selvisi, että sukka oli hinkannut ison repeämän purjeeseen, jonka jälkeen purjeen molemmat liikit (reunat) repesivät ylhäältä alas. Vaikka käyttäisimme koko veneen kaikki teipit ja lainaisimme vielä fliitin muilta veneiltä kaikki niiden teipit, niin tästä ei tule enää purjetta ennen Azoreita. No, tämä spinnu oli saatu ilmaiseksi ja oli tosiaan ollut kisakäytössä jo useita vuosia, ennen kuin se oli hylätty autotalliin. Se on kankaaltaan todella kevyttä ja lentävää, eikä siinä ole mitään vahvikekankaita. Jos olisimme ostaneet spinnun, niin olisimme ottaneet vahvempaa kangasta, mutta kyllä me tämäkin vielä korjataan, sillä tämä spinnu, sen luurangot ja 13 paikkaa ovat kiertäneet meidän kanssa Atlantin. Ei sellaista kaveria hylätä!

VIRVELI HUUTAA

Illalla ajoimme kalaparven ohi. Paikalla oli joukkio delfiinejä ja paikallisia lokkeja kalastamassa saalista. Pian meidänkin virveli huudahtaa sen merkiksi, että jokin on tarttunut vieheeseen. Vilkaisen taaksepäin ja… Voi ei, siellä on lintu! Se räpiköi surkeasti aalloilla ja kuuden solmun vauhtimme vetää sitä välillä pinnan alle. Ville ohjaa äkkiä veneen piihin, eli vedon pois purjeista ja vauhti tippuu. Jaakko kelaa siimaa sisään ja pääkalastajamme Ossi saapuu myös apuun. Kun saamme linnun lähemmäs, huomaamme, että se on onneksi vain sotkeutunut siimaan. Huh, onneksi. Hetken mietimme miten toimitaan, sillä siima ei lähtenyt irti vain poikkaisemalla sen. Otan linnun käsiini, jotta saamme siiman selvitettyä. Lintu räpistelee sen verran kovasti, että ainakaan se ei tarvitse eutanasiaa. Huh, toisen kerran!! Ossi irrottelee siiman vikkelästi siivestä ja tarkistamme onko siipi kunnossa. Sulat ovat epäjärjestyksessä, mutta muuten ei näy mitään jälkiä. Päästän linnun menemään ja se selvittelee hetken ajatuksiaan vedessä. Sitten se lähtee lentoon, joka näyttää yhtä vakaalta, kuin muillakin linnuilla. Taputamme ja huokaisemme helpotuksesta!

PERJANTAI, 10. PURJEHDUSPÄIVÄ

Vuoroni oli päättynyt kuudelta aamulla ja jätin Jaakon ja Ninan ajamaan spinnua navakkaan tuuleen. Lupasin nukkua vaatteet ja liivit päällä ja tulla avuksi, jos jotain sattuu. Vähän yli seitsemän heräsinkin älämölöön kannella. Taktikko Heikki oli jo liivit päällä boksereissaan sitloodassa ja Jaakko oli keulassa noin sata kertaa keulastaagin ja spinnusukan ympäri kietoutuneen spinnun kanssa. Kävin herättämässä Villen, sillä keulalle tarvittiin apua.

Gaija-köysi, jolla ohjataan spinnupuomia, oli napsahtanut poikki, jolloin spinnu oli tietenkin ryöpsähtänyt sivuun. Jaakko ja Nina saivat sen haltuun ja lentämään skuuttien varassa. Jaakko syöksyi keulalle ottamaan spinnua sukkaan, mutta sukka ei ollutkaan normaalipaikassa kiinni mastolla, vaan keulassa. Siihen mennessä, kun Jaakko löysi sukan, oli koko laitos tuhannen kierroksessa keulastaagin ympäri. No niin! Tässähän saatiin vähän actionia aamuun!

Ossi tuli ajamaan, minä ja Nina hoideltiin köysiä ja lopulta keulalla oli Jaakko, Ville ja myös Heikki. Heikki sai neronleimauksen. Spinnun skuuttikulmat tuotiin yhteen ja ruvettiin kiertämään spinnua ympäri, jolloin se muuttui ”köysimäiseksi” ja voimat saatiin siitä pois. Ossi ajoi samalla urku auki myötätuuleen koneella, jotta spinnussa olisi mahdollisimman vähän vetoa. Kierrettiin spinnua keulastaagin ympäri ja lopulta tiputettiin fallista paketti alas.

Nostimme nopeasti genuan ja ajoimme virsarilla eteenpäin. Moottoriajoa ehti tulla 8 minuuttia. Sitten alkoi jännittävä hetki. Ossi ja Heikki alkoivat tsekata kuinka paljon purjeeseen tuli vahinkoa. Purje levitettiin toppi keulahyttiin, alalaita keittiön kautta sitlootaan ja avattiin ensin kierteet. Minä olin siirtynyt keittämään aamupuuroa äkkiherätyksen saaneelle jengille. Riisipuuroa, joten paikkailu kesti juuri sen 45 minuuttia, kun valmiiksi liotetut riisit kypsyi. Ihmeen kaupalla spinnusta löytyi vain kolme reikää, joista joku on todennäköisesti tullut jo aiemmin. Nyt purjeessa on siis 13 paikkaa ja ne elostelevat luurangot. Purje laitettiin takaisin ylös korjausten jälkeen ja olemme ajaneet koko päivän spinnulla upeita vauhteja kohti Hortaa! Huom. Emme siis aja enää kohti koillista, vaan itää. No, Horta on suunnassa 110 astetta, joten ihan sinne ei vielä ohjata, mutta eipä mennä enää koilliseenkaan!

Ja samalla päivän opetus: köysien tarkistus täytyy tehdä useammin. Tässä tapauksessa ne oli katsottu läpi neljää päivää sitten. Kulutus on melkoista!

VEDENTEKOA

Meillä on ollut pilssissä vettä kryssipaketin jälkeen ja tänään päätimme tyhjentää sen. Jaakko otti homman hoitaakseen. Pian työ oli valmis, mutta parin tunnin päästä pilssissä oli taas vettä. Pohjalla on erilaisia lokeroita, joten mietimme, että lähtikö vesi aallokossa vain jostakin lokerosta liikkeelle ja tuli nyt pilssin syvimpään kohtaan. Mutta onpa sitä vettä taas paljon… Huolestuttavan paljon.

Kukaan ei ollut kovin innokas maistamaan vettä, johtuen taannoisesta septionnettomuudesta. Lopulta tökkäsin sormen veteen ja totesin, että vesi on ehdottomasti makeaa. Eli vene ei vuoda. Samaan aikaan vesitankista loppui vesi, vaikka vedentekokone oli ollut koko aamun päällä. Nokkela lukija hoksannee mitä oli tapahtunut, meillä meni vielä hetki varmistaa syy. Selvisi, että vesikone oli tehnyt lähes koko aamun vettä pilssiin. Jaakko ja Heikki löysivät onneksi irronneen letkun pian ja saimme asian järjestykseen.

KALA, KALA!!!

Eilen lähettämäni blogin jälkeen tapahtui torstai-päivän kohokohta! Ossi nappasi hyvän kokoisen vonkaleen Rapalan uistimeen! Tonnikala iski koukkuun illalla. Se painoi arviolta seitsemän, eikun kuulemma sittenkin 10 kiloa. Ossi oli aika tyytyväinen kalastaja ja hoiti kalasta sellaiset fileet, josta oli kaikki ruodot & nahat poistettu. Nina teki niistä perjantaille juhla-illallisen. Juusto-quesadilloja, papusalaattia ja tonnikala-fileitä. Oijoi! Lisää kalaa, kiitos!

Meillä on ollut pieniä vaikeuksia saada ladattua sähköpostien liitetiedostoja, mutta tänään Jaakko huomasi Weather4D-ohjelmassa ominaisuuden, jonka avulla pystyy katsomaan miten satelliitit liikkuvat meihin nähden ja koska olemme kiinni satelliitissa. Parin päivän ajan olemme olleet kahden satelliittireitin välissä. Jaakko odotti, kun olimme lähimpänä satelliittia ja sai liitetiedostot läpi.

Saimme nähtäväksemme kuvan fliitistä ja nyt ymmärrän miksi kilpailunjohtaja Lyall Burgess aloitti meille lähettämänsä viestin sanoilla ”Iceberg!” ja Heikin puoliso: ”Kääntykää jo kaakkoon, eksytte kilpailusta!” Olimme kyllä tietoisia, että Defyr on ollut välillä pohjoisin vene ja välillä yksi kolmesta pohjoisimmasta. Mutta kun näimme kokonaiskuvan fliitistä, oli kyllä aika hauskaa… Voitte kurkata fliitin kuvan ARC:n fleetviewer-sivuilta ja Defyr löytyy sieltä ylhäältä. Aivan toisesta suunnasta, kuin kaikki muut veneet. Kaiken säädatan mukaan suurin osa veneistä on pläkässä ja ajaa moottorilla? Moottoritunneista saa sakkoa, joten tämä kisa ei taida ratketa ennen kuin oikeasti ollaan Hortassa ja kaikki ovat ilmoittaneet moottorituntinsa. Tai sitten meidän säädata on pielessä ja heillä on sittenkin ihmeen kaupalla tuulta.

Kovin kaksinkamppailu meillä on tietenkin ruotsalaisveneen kanssa. Euphoria jäi taaksemme marraskuun ARC:ssa, mutta nyt XC42:ssa on kipparin lisäksi hänen poikansa ja pojan kilpapurjehdusystävät. Vene on lähtökohtaisesti nopeampi kuin meidän Bavaria ja myötätuulipurjeet eivät näyttäneet aivan yhtä paikatuilta. Mutta kampoihin pistetään! Euphoria lähti aluksi ajamaan eteläisempää reittiä kuin me, mutta on noussut tänne pohjoiseen parin päivän aikana. Onkohan moottoritunteja kuinka paljon? Meilläkin niitä on… Hauska nähdä kuinka käy!

Tänään on ollut leppoisaa purjehdusta. Leivoimme Ninan kanssa leipiä ja suklaamuffinsseja, jotka upposivat hyvin porukkaan. Purjeita on vaihdeltu spinnu-code-genaakkeri, joista iltaa kohti mennään käsin kokoon parsitulla genaakkerilla. Äsken saimme melkein kalan, mutta se pääsi irti. Rapalasta löytyi hurjat hampaanjäljet… Vielä joku päivä onnistuu!

KESKIVIIKKO, 8. PURJEHDUSPÄIVÄ

Keskiviikon vastaisena yönä olimme Heikin kanssa yövuorossa ja katsastelimme tuulia. Olimme juuri sammuttaneet moottorin ja nostaneet coden tuulen noustua hieman yli kolme solmuun. Code lähti vetämään meitä kiitettävästi eteenpäin, neljää solmua, välillä melkein viittä. Kunnes tulimme taas seuraavaan tuulireikään. Purje pysyi juuri ja juuri vedossa ja vene liikkui aivan äänettömästi eteenpäin. Heikki tuijotteli pilviä ja arvioi mistä saisimme seuraavan pikkupuuskan. Yhtäkkiä Heikki katsoi veneen takanurkkaan ja kysyi: ”Kuulitko tuon?”. Kuulin kyllä, kaksi kertaa. Aivan jostain veneen läheltä kuului valaan henkäisy, eli kunnon vesisuihku. Valas oli todella lähellä, sillä kuulimme sen henkäisyn pipojen ja huppujen läpi aivan selvästi. Emme kuitenkaan nähneet otusta.

Valaita on näkynyt nyt aika paljon, samoin delfiinejä. Tänään osa porukasta näki 50 metrin päässä jonkun kookkaamman valaan, joka kruisaili hetken veneen kanssa samaan suuntaan. Vaikka kaikenlaiset vesieläinhavainnot ovat lisääntyneet, ei uistimeen ole tarttunut mitään. Ossi on meidän pääkalastaja ja hän on vaihtanut vavan päähän vuorotellen varmaan jokaisen veneestä löytyvän vieheen ja lausunut taikasanat. Ei mitään. No, aina yhtä optimistisena vieheet laitetaan veteen!

GENAAKKERI KÄYTÖSSÄ!

Aamulla Ville ja Ossi kruisailivat codella älytöntä vauhtia eteenpäin. Vauhtia oli 8-9 solmua (pojat kyllä painottivat, että mentiin myös 10,1) ja tuulta oli 3-5 m/s. Käsittämätön yhtälö toteutuu codella, taitavalla ajolla & trimmauksella sekä kahden solmun myötävirralla. Aivan loistavaa!

Säädata näytti siltä, että meidän pitäisi päästä kääntymään huomattavasti myötäisempään tuuleen kohti koillista. Codella emme sinne päässeet ja spinnu ei meillä vetäisi 3,5 – 4 m/s tuulessa. Tuli kiire korjata genaakkeri loppuun asti. Ville laittoi viimeiset teipit ja minä laitoin tikkaukset. Ehdin tuskin tehdä päättelysolmun lankaan, kun taktikko nappasi purjeen ja se nostettiin ylös. Olemme ajaneet koko päivän genaakkerilla lennättämällä sitä ensin spinnuna ja ihan illasta omalla paikallaan. Olemme päässeet etenemään koko päivän purjeilla, vaikkakin aamua lukuunottamatta todella hitaasti. Ja tosiaan, ompelu-teippi -viritetty genaakkeri on pysynyt ehjänä!

PUOLIMATKAN JUHLAT

Vietimme puolimatkan juhlat käsittämättömän tyynellä ja aurinkoisella Atlantilla. Nina loihti meille sardelli-pastan Luigin reseptillä ja avasimme valkoviinipullon juhlan kunniaksi. Jälkiruoaksi palat Lindtin tummaa suklaata. Ossi piti kitaraesityksen auringon laskiessa. Vaikka pulkka ei nyt kuljekaan erityisen kovaa, on meillä täällä asiat aika mukavasti!

TIISTAINA, 7. PURJEHDUSPÄIVÄ

Maanantai-iltana ajoimme ulos kylmästä säärintamasta, joka antoi meille kovan kryssituulen. Tuuli tuli pohjoisesta, joten olimme kaksi päivää pitäneet purjehdusasuina offshore-kamoja tai pelastautumispukuja. Jälkimmäiset ovat siitä käteviä, että laidan yli lentävä vesi pysyy vaatteiden ulkopuolella. Kylmästä rintamasta poistuessa, oli kuin joku olisi vääntänyt napista meille eri säätilan. Tuuli kääntyi hetkessä 40 astetta ja 10 minuuttia tämän jälkeen Ville ryntäsi sisään vaihtamaan pelastautumispuvun shortseihin. Muut kevensivät myös pian vaatteita. Kylmä rintama näkyi mahtavan tarkkarajaisena taivaanrannalla.

POHJOISEEN

Tiistai-aamu aukesikin aurinkoisena ja purjehdimme codella myötätuulessa pohjoiseen. Olemme tosiaan valinneet taktiikaksi kiertää tyyni alue pohjoisen kautta, mikä pidentää reittiämme, mutta antaa meille tuulta todennäköisesti melkein koko matkalle Azoreille. Sääennusteet ovat olleet joka päivä erilaisia, minkä vuoksi hyvän reitin löytäminen ei ole aivan itsestään selvää. Onneksi meillä on taktiikka-apu Suomesta! Satelliittiyhteys avataankin 3-4 kertaa päivässä, että saamme uusimmat säätiedot, taktiikka-avut ja kuulumiset.

HUOLTOPÄIVÄ

Tiistai-päivästä muodostui rento huoltopäivä. Ensinnäkin rakastuimme vielä lisää code zero-purjeeseen, joka kuljettaa meitä tuuleen nähden todella hyviä vauhteja! Neljän – viiden metrin tuulissa kuljimme reippaast yli kuutta 110-120 asteen (true) tuulikulmalla! Tosin välillä tuuli on sakannut ja etenemme todella hitaasti. Taidammekin fleetviewerin kuvassa olla ainoa vene, joka on menossa pohjoisnavalle leppoista vauhtia, muut edes näyttävät yrittävän Azoreille!

Kannoimme kaikki märät vaatteet kannelle kuivumaan, samoin kuin salongin kastuneita tyynyjä. Vene näytti aikamoiselta leiriltä, kun joka puolella roikkui purjehdusvaatteita, pyyhkeitä ja petivaatteita. Aivan ensimmäiseksi Heikki kehitti sorvin ja sorvasi meille upeita vaatekoukkuja vanhasta henkarista. Sorvi sisälsi ruuvipenkin, porakoneen, puukon… Voi morjens, en osaa edes selittää, laitan tästä kuvan, kun päästään Hortaan!

Pohjoisen reitillä tarvitsemme genaakkeria, joten päätimme vahvistaa repeytyneen purjeen teippaukset langalla. Ompeluhommat aloitti Heikki ja minä & Nina hoidimme ne päivän aikana loppuun. Ihan hetkeen ei ole käsin tarvinnut ommella mitään, sillä ompelukonetta veneestä ei löydy, vaikka lähes kaikkea täällä onkin. Vielä pari teippausta ja genaakkeri on valmis kevyen tuulen purjehdukseen. Haluan kyllä nähdä sen purjeneulomon ilmeen, joka ottaa genaakkerin vastaan sitten oikeasti korjattavaksi. On kaksi revennyttä kulmaa, spinnuteippejä, roudarinteippiä, harakanvarvasneulosta ja vielä vähän teippiä!

Keulapuomin alavahvikkeen spleissaus oli antanut periksi. Sitten vaan uutta rakentamaan. Ville (tietenkin!) laskettiin spinnun fallin ja varalta lifelinen varassa valjailla Defyrin nokkaan vesirajaan irrottamaan vanha vahvikedyneema mittoja varten ja laittamaan tilalle hetkeksi talja. Manöövereitä varten ei tietenkään lasketa purjeita, ettei vauhti kärsi, joten Ville sai välillä hyviä suihkuja keulakuohuissa. Homma saatiin hoidettua ja Heikki tekee uuden spleissauksen dyneemasta. Kiinnittäminen edellyttää uutta reissua keulan aaltoihin.

Tänään ei ainoastaan huollettu ja siivottu Defyriä, vaan myös itsemme. Oli suihkupäivä… Joudumme vähän pihistelemään vettä, joten suihkupäiviä ei ylitykselle osu kovin montaa. Tosin ei sitä vettä kukaan suihkussa ylimääräistä huvikseen lorottele, sillä se on mielestäni jääkylmää lämminvesivaraajan ollessa rikki. Pliis Horta, tarjoa meille lämmin suihku!

MANÖÖVERIHARJOITTELUA

Tiedättehän kun joku keksii yhtäkkiä, että tehdäänpä joku purjehdusmanööveri ja sitten samantien sukelletaan tekemään sen kummemmin miettimättä? Jep, puhun niistä kerroista, kun olisi ensin vähän pitänyt miettiä mitä tehdään ja kuka tekee mitä, oli sitten kyse rantautumisista, spinnujiipeistä tms. No, purjehdimme codella, kun vauhti ei enää tyydyttänyt taktikkoa, joten päätettiin nostaa spinnu. Jotta vauhti ei tippuisi, spinnu päätettiin nostaa coden taakse ja rullata sitten code pois. Kuulostaa hienolta ja vauhdikkaalta eikö? Meillä on codelle ja spinnulle samat skuuttiköydet, joten spinnulle keksittiin lennosta joku muu skuuttiköysi. Spinnu nostettiin ylös vain huomataksemme, että spinnusukkaan oli unohtunut kiinnittää sukan ylösvetonaru. No niin, spinnu alas ja huomasimme, että rytäkässä siihen oli tullut reikä. Teippiä ja uusi yritys. Tällä kertaa spinnupuomin gaijat olivat aivan sekaisin ja sekoilimme skuuttien ja gaijojen kanssa. Spinnu haukkasi alalaidasta coden rullalaitteeseen ja teimme uuden reiän. Tässä vaiheessa päätettiin laskea spinnu, rullata code sisään ja aloittaa tyhjältä pöydältä uusiksi. Nostettiin spinnu, tällä kertaa nätisti, todettiin trimmaamisen jälkeen, ettei sillä kuljeta yhtä kovaa kuin codella. Laskettiin spinnu, nostettiin code. Eli olimme takaisin alkutilanteessa.

Todella ”vauhdikas” manööveri, jonka aikana vene oli melkolailla parkissa koko ajan. Mutta minusta tuntuu, että keulagastimme Ville taisi arvata kuinka tässä käy. Hän nimittäin osasi osuvasti laittaa gopron kuvaamaan koko manööverin ajaksi… No, onneksi reiät tuli spinnuun, jossa on nyt seitsemän sijaan yhdeksän paikkaa. Rivot luurangot jatkavat tanssiaan paikkauksista huolimatta!

KEINUVA KEITTIÖ LEIPOO

Tänään keinunta oli niin maltillista, että päätin testata, jos pystyisin leipomaan ekaa kertaa ikinä Defyrillä. Teeleivät valmistuisi tarpeeksi vikkelästi uunissa ja resepti oli suurinpiirtein päässä. Mutta mutta… Espanjalaiset jauhot… Vehnäjauho osoittautui aivan talkkunajauhon makuiseksi ja niin hienoksi rakenteeltaan, että sitkosta ei voinut puhuakaan. No, mottoni on, että lähes kaikki uunilämmin on syötävää, jos vain voita ja juustoa on tarpeeksi!

Nina teki taas dinneri-puolen ja söimme tuna-gorma setit riisillä. Törkeän hyvää. Poikkeuksellisesti meillä oli myös jälkkärit, hedelmäsalaattia triple sec l’orange-liköörillä. Kiitos vaan Tiksi liköörin hommaamisesta!

Meillä on ollut siis täydellinen päivä kryssipäivien jälkeen. Ihanan aurinkoista ja mukavan tapahtumarikasta! Vielä kun saimme upean lauman leikkisiä delfiineitä leikkimään veneen ympärille, niin kaikilla oli hymy korvissa, vaikka eteneminen on ollut aika verkkaista. Huomenna on vielä yksi kevyt päivä ja sitten pitäisi ajamaan pari päivää myötätuulirallia!

SUNNUNTAI , 5. PYRJEHDUSPÄIVÄ

Lauantai oli hankala päivä. Ajoimme tosiaan pläkään ja laittelimme kaikkia purjeita salkoon vuoronperään aina, kun tuulimittari näytti kolmea tai enemmän. Mutta oikein mikään ei pysynyt vedossa. Jopa keskiviikkona kahtia mennyt genaakkeri nousi mastoon. Oy Purjeneulomo Villeheikkijaakko Ab oli teipannut purjeen kasaan spinnuteipillä. Tai jos ihan totta puhutaan, päätettiin purjeteippiä säästellä, jos johonkin muuhun purjeeseen tulisi reikä. Genaakkerista repeytyi myös 6 metriä takaliikkiä (takareunaa), josta suurin osa päätettiin teipata jeesus-teipillä. Mitä jesarilla ei pystytä korjaamaan, sitä ei korjata tarvitse! Mutta niin vain tuuli antoi odottaa itseään.

Yölä pääsimme kovaan tuuleen kiinni. Heräsin yövuoroon neljältä ja löysin ruorista onnellisen Ossin. Hän veivaili ruoria aalloissa ja etenimme kohti Azoreita yli kahdeksan solmun vauhtia, myötävirran avustamina. Oli kuulemma niin siistiä, että Ossi oli ajellut koko yön, eikä herättänyt muita. Upea tähtitaivas ja todella hieno auringonnousu kruunasivat yövahdin.

Seuraavaksi heräsi taktikko, joka määräsi nostamaan suuntaa. Ja kun tuulikin vielä kääntyi, oli meillä tiedossa tiukkaa kryssiä. Kaivoimme offshore-kamat esiin veneen uumenista ja oli vissiin korkea aikakin, sillä Puman takkini haisi jo vähän homeelta. Karibia-osuuksilla purjehdus oli vaatinut hieman kevyempiä kamoja ja esimerkiksi pelastautumispuku oli viimeksi ollut päällä marraskuun keleissä Suomessa vene-matkalla kotiin.

KEINUVA KEITTIÖ

Vastatuulessa elämä veneellä muuttuu aikamoisesti. Meillä tuuli yli 10 m/s ja aalloilla alkoi olla kokoa. Kujimme jatkuvasti keskimäärin 15 asteen kulmassa. Jos tämä olisikin tasaista, niin ok, mutta aallot heittävät kallistukseksi vähän mitä vain viiden ja kolmenkymmenen välillä. Sisätiloissa kulkeminen on haastavaa. Mutta keittiöhommat ne vasta haastavia ovatkin! Veneen ollessa näin päin kallellaan, kyökkimme melkein päättää menun meidän puolestamme. Avaatpa minkä tahansa kaapin, heittää vene ruoat ulos ja niistä voi sitten tehdä ruokaa. Mutta Nina piti sunnuntainakin keittiön tason korkeana. Kalkkuna-papu-nuudeli -hässäkkä katosi sekunneissa nälkäisille purjehtijoille.

HAASTAVA VESSA

Veneessämme on onneksi kaksi vessaa eri puolilla venettä, mutta vanhasta tottumuksesta käytin paaran puolen vessaa. Erittäin huono idea. Se on nimittäin se puoli, joka on ilmassa, eikä saa huuhteluvettä merestä. Nappasin suihkun ja laskin sieltä huuhteluvettä. Samalla paatti kallistui ja vessan painava kansi räpsähti sormilleni. Suihku kimposi käsistäni suihkuttamaan kaaressa koko veskiä ja minun vaatteitani. Seurasi siivousoperaatio vessassa, joka kallistelee niin paljon, että on vähällä lentää koko ajan johonkin suuntaan. Ja ne märät vaatteet eivät muuten taida ihan hetkeen kuivua, sillä vene on kostea kuin mikä, koska luukkuja ei voi pärskeiden vuoksi pitää auki. Tuoksu muistuttaa märkää sukkaa. Onneksi kryssi olisi ohi seuraavana yönä.

MAANANTAI, KRYSSI-BONUS JA 6. PURJEHDUSPÄIVÄ

Maanantain vastaisena yönä nukkumaan mennessä näky oli hupaisa. Salongissa ei ole varmaan koskaan nukkunut niin paljon jengiä. Vastatuulessa keulassa on aivan mahdoton nukkua, joten Ossi nukkui sohvalla, Heikki pienemmällä sohvalla ja Ville lattialla sohvan vieressä. Mutta jos vähän nauratti, niin ei naurattanut enää, kun Jaakko tuli vuorosta minun viereeni nukkumaan. Tuntui kuin olisimme ihmissekoittimessa, kun vyöryimme aaltojen mukana toistemme päälle. Aamulla oli kyllä sellainen olo, että teki hyvää päästä pihalle oikomaan jäseniään.

Aamulla selvisi myös, että olimme saaneet vastatuulta vielä bonuspäivän verran. Onhan tämä tietysti paljon parempi kuin nolla-tuuli, mutta jokin muukin tuuli kelpaisi. Aaltojen joukossa on nyt mukana todella isoja aaltoja. Minä tipuin yhden kerran kuskin paikalta alas styyran puolelle. Häthätää sain ratista pidettyä kiinni. Se oli salakavalan iso aalto. No, ainakin on haastetta ruorissa, kun väistelee aaltoja ja yrittää pitää vauhtia yllä!

VAIKEA TAKTIIKKA

Azoreille pääseminen näyttää todella hankalalta, sillä edessämme on todennäköisesti laajat tyvenen alueet. Vaihtoehtoina meillä on kiertää ne pohjoisen kautta, jolloin matka pitenee huomattavasti, mutta pääsisimme mahdollisesti purjehtien Azoreille. Toinen vaihtoehto olisi yrittää suurinpiirtein suoraa reittiä Azoreille ja toivoa, että tyynen alueen läpi pystyisi etenemään jollakin purjeella edes hidasta vauhtia. Ongelmana tyvenen läpi ajamisessa on, että jos alue on todella laaja ja tuuli on täysin nollassa koko alueella, meillä ei välttämättä ole dieseliä tarpeeksi ylitykseen, vaikka sitä useamman vuorokauden moottoriajoon onkin. Rantataktikkomme väsäävät juuri tällä hetkellä meilä lisätietoa päätöksentekoon ja illalla tiedämme jo, otammeko illaksi ennustetun etelä-tuulen mukana kyydin pohjoiseen vai kohti Azoreita. Niin tai näin, taidamme viettää merellä useamman päivän kuin ensin ajattelimme!