Kategoria: Uncategorized

Lauantai, 4. purjehduspäivä

Nousin viime yönä kahdelta aivan täydelliseen yövuoroon. Ajoimme purjeet virsikirjalla myötätuuleen hyvää vauhtia. Meillä oli apuna parhaillaan yli kahden solmun myötävirta ja niinpä posottelimme yli kahdeksaa solmua kohti Hortaa. Kolmen aikaan myötävirta hyytyi yhteen solmuun, mikä sekin on erittäin hyvä lisä. Heikki meni nukkumaan vähän ennen neljää ja samoihin aikoihin aloin seuraamaan tutkasta ikävännäköisiä pilviä. Vähän neljän jälkeen ne ottivat spurtin ja syöksyivät meidän päälle. Tuuli kääntyi 40 astetta ja alkoi kunnon sade. Pian myös tuuli lakkasi. Jaakko tuli vuoroon ja yritimme luovia tietämme ulos pilvestä. Tuulta oli 2-5 m/s ja se pyöri meidän ympärillä kuin hyrrä. Pari kertaa tuulimittarin viisari teki kokonaisen kierroksen.

Ninan tullessa vuoroon, päätimme nostaa coden. Se on kyllä mielettömän hyvä purje. Tuuli edelleen todella vähän 4-5 m/s ja kun menin nukkumaan, oli vauhti jopa 6 solmua. Jee! Mutta hetken nukuttuani heräsin siihen, että kone lyötiin päälle. Vauhti oli tippunut jälleen kolmen tuntumaan ja välillä ali. Buhuu, kukaan ei haluaisi ajaa koneella.

Kotoa tulevat viestit vahvisti, mitä vähän pelkäsimme. Olimme kahden tuulikaistan välissä, jossa on pläkää ja molemmin puolin tuulta. Nyt kone on taas kiinni ja Heikki & Ville ajavat codella. Kuljemme parhaillaan yli tuulen nopeutta, eli neljää solmua… Navionics näyttää, että tällä menolla olemme Hortassa 35 vuorokauden päästä. Onneksi veneessä on todella paljon tölkkipapuja! 😉

TORSTAIN SPINNU-YLLÄTYS

Torstaina oli aivan täydellinen spinnukeli. Meidän spinnu on todella vanha, se on ollut kahdessa eri kisaveneessä ja lojunut useamman vuoden viimeisimmän omistajan autotallissa. Se sattui olemaan meille juuri sopivan kokoinen. Niinpä meillä oli ensimmäistä kertaa spinnu tässä veneessä, kun lähdimme Atlantin yli marraskuussa. Purjeessa on noin seitsemän teipillä paikattua reikää, mutta se on kestänyt todella hyvin! Spinnu on valkoinen ja siinä tanssii kaksi luurangon tyyppistä hahmoa.

Nostimme spinnun 6-7 m/s tuulessa ja…. Mitä ihmettä!! Katsoin hämmästyneenä purjetta, joka oli saanut täysin uusia kuvioita. Sinisellä luurangolla oli ilmestynyt teipillä aikamoisen isot miehiset muodot ja punainen luuranko näytti tanssivan riemuissaan uuden toteeminsa ympärillä. (Eikä ainoastaan tanssivan…) Oikeastaan spinnu näytti lähinnä aikuisten elokuvien mainokselta. Olin mielessäni aika todella tyytyväinen, että emme lähteneet spinnulla St Georgesista, jossa rannat olivat täynnä katsojia, vaikka se olisi ollut tilanteeseen parempi purje genaakkeri, jota käytimme.

Epäilin ensin tietenkin Ossia ja Villeä spinnuteippareiksi, mutta olin vain osittain oikeassa, sillä syylliset löytyivät edellisestä Atlantin-ylitysmiehistöstä. Ville, Tiksi, Akseli ja Mikko olivat teipanneet purjeen St Lucialla. Olimme kuulemma vielä kävelleet sisään veneeseen, kun purjetta tungettiin hirveällä kiireellä takaisin purjepussiin. ”Tässä vaan vähän tarkistetaan spinnua”, oli mennyt enemmän kuin täydestä. No, tällä purjeella ei ylitetä maalilinjaa Hortassa, sen voin sanoa!

PERJANTAI – UPEA KELI

Perjantaina meillä oli täydellistä purjehdusta. Tuuli 10-14 m/s ja etenimme myötätuuleen mieletöntä vauhtia! Ulkoa kuului aina hihkuntaa, kun ratissa oleva sai aallosta hyvät surffit ja vauhdit. Kaiken lisäksi purjehdimme kohti Hortaa, joten matka edistyi siinäkin mielessä. Aurinko paistoi ja Nina teki mielettömän hyvät nuudelisafkat kovista aalloista huolimatta. Toivottavasti saamme vielä perjantaisia ajokelejä, kun tämä harmaus väistyy!

Lähtöpäivän aamuna lähdin passien ja veneen papereiden kera kohti St George’sia tullaamaan venettä ulos Bermudalta. Olimme sopineet, että muu porukka tuo veneen sillä aikaa tankille ja näkisimme bensiksellä. Meille jäisi runsaasti aikaa ennen starttia laittaa veneen fenderit, kiinnitysköydet ja ankkuri paikoilleen.

Tullaus sujui nopeasti ja ehdin vielä käydä netissä ja kaupassa hakemassa pari viime hetken juttua. Bensiksellä ei Defyriä näkynyt. Kymmentä vaille 10 aloin ihmettelemään. Startti olisi tunnin päästä ja paattia ei näy. Minulla oli Bermudan sim-kortti puhelimessa, eikä kellään ollut sen numeroa. Vihdoin sain Jaakon kiinni ja selvisi mikä viivästyttää. Laituripaikallamme piti olla ankkuri poijun lisäksi ja ankkuri oli jumissa, sukeltaja oli juuri tullut paikalle. Selvisi että ankkurimme oli sotkeutunut johonkin vanhaan köyteen, joka taas oli kietoutunut vanhan, poijupainona aikoinaan pidetyn, auton rotiskon ympärille. Lopulta saimme tankkauksen tehtyä varttia ennen oman luokkamme starttia.

STARTTI

Saimme hyvän startin ja nostimme lähtölaukauksen kohdalla genaakkerin. Painelimme luokan edellä kohti lahden suuaukkoa. Pahin kilpakumppanimme Euphoria, oli nostanut spinnun, joka oli mennyt rintsikoille etustaagin ympärille. Mutta niin siinä kävi, että tuuli kääntyi suoraan taaksemme ja genaakkeri ei meinannut pysyä vedossa. Solmut oikonut Euphoria lähestyi ja tuli kohdalle. Huutelimme kipparin kanssa asiaankuuluvia tervehdyksiä ja he hämmästelivät miten on mahdollista, että olemme heidän edellään. Ehdotin sen johtuvan siitä, että Euphoriassa pidetään liikaa rintaliiveistä. Joka tapauksessa sovimme, että ensimmäinen Hortalla tarjoaa rommit ja sitten Euphoria jatkoi menoaan. Meillä oli genaakkeri aivan poissa vedosta tietenkin juuri kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla valokuvauspaikalla.

Sitten saimme purjeen vetoon ja hyvää vauhtia! Euphoria oli siis meidän kisakumppani viime ARCissa, voitimme heidät sekä tasoituksissa että ihan oikeastikin. Kippari kertoi, että tälle legille tulee hänen poikansa ja pojan kisapurjehduskaverit. Ja olihan meininki heillä lähdössä aika hienonnäköistä. Heillä on veneenä XC-42, joka on kyllä ominaisuuksiltaan meidän Defyriä nopeampi.

TADAA, MEILLÄ ON KAKSI GENAAKKERIA!

Jatkoimme matkaa mukavaa vauhtia. Olin jotenkin puolivitsillä lähdön jälkeen sanonut, että jos saamme fliitin katamaraanit kiinni, minä vilautan niille paidan alusta. Katamaraanit ovat nopeampia, kuin yksirunkoiset, joten omasta mielestäni heitto oli täysin riskitön. Mutta mitä ihmettä, iltapäivällä olimme mailin päässä fliitin pisimmällä olevasta katista. Jaakko naljaili minulle, että hän on juuri ajamassa kattia kiinni. Valitettavasti kohtalo oli kuitenkin minun puolellani. Meillä oli tuulta 7 m/s, aallot pienehköjä ja meno tasaista. Sitten genaakkeri repesi kahtia. Ei ole todellista! Tämähän on täysi toisinto ARC:sta toiseen suuntaan, jossa genaakkeri myös repesi kahtia alkumatkasta kevyissä oloissa. Tässä välissä emme olleet käyttäneetgenaakkeria ollenkaan, joten meillä on vähän huono trackrecord tämän purjeen kanssa.

Nyt etenemme vähän hitaammin, mutta kuitenkin oikein mukavasti virsikirjalla, jossa siis stora ja genua ovat eri puolilla. Vene tuntuu todella hyvältä purjehtia ja porukka voi pientä meripahoinvointia lukuunottanamatta loistavasti. Olemme saaneet erinomaiset, Ninan kokkaamat ruoat ja nyt suurin osa jengistä on unilla. Huomiseen Defyriltä

Olemme ylittäneet jo puolenvälin matkalla kohti Bermudaa. Samoihin aikoihin tuli täyteen myös 30 000 nm Defyrin mittarissa! Pitkään on Defyr seilannut vesillä ja muutama tuhat mailia tulee vielä lisää Atlantin ylityksestä ennen kotiinpurjehdusta. Juhlistimme pyöreitä maileja hyvällä ruoalla ja kahvilla con Baileys.

Meno on ollut todella leppoisaa, huolimatta siitä, että olemme koko ajan tiukassa kryssissä. Tuulee kohtuullisesti ja aurinko paistaa. Purjehdus on ollut tähän asti sikäli helppoa, että vahtivuoroissa on vain yksi henkilö kerrallaan. Ja koska meitä on viisi, tarkoittaa tämä aivan hurjan pitkiä taukoja vuorojen välissä. Täällä onkin tehty lähinnä nukkumis-, ei niinkään purjehdusennätyksiä.

YÖVUORO-SIMULAATIO

Yksin purjehdittava yövuoro ja Atlantin tapahtumaköyhyys tekevät unimahdollisuuksista huolimatta hereilä pysymisestä vaikeaa, ainakin minulle, jota pahoinvointilaastari väsyttää vielä lisäksi. Jotta pääsisit yövuoron tunnelmaan, kehittelin tässä yövuoroni iloksi yövuoro-simulaation.

1. Mene nukkumaan ilta-seitsemältä, vaikka ei väsytä yhtään. Varmista, että samaan aikaan perhe ja ystävät viettävät mukavaa iltaa viereisessä huoneessa. Pidä huolta, että kuulet kaikki jutut ja vaikka yrität nukkua, oikeasti naurat itseksesi heidän jutuilleen. Välilä voit laittaa makuuhuoneeseesi mopon käyntiin, mieluiten metrin päähän sängystä. Yleensä purjeveneen akut kaipaavat latausta juuri kun menet nukkumaan ja se moottori sijaitsee sängyn vieressä.

2. Pyydä puolisoasi/ystävääsi herättämään sinut viittä vaille puolen yön. Olet juuri saanut unen päästä kiinni ja aivan pihalla. Ei paljon vahtivuorot kiinnosta.

3. Pue vaatteet päälle ja siirry vaikkapa kylpyhuoneeseen, joka saa nyt toimia veneen sijaisena. Ota mukan läppäri, jossa on auki jokin karttaohjelma ja toisena näkymänä musta ruutu. Jos kylpyhuoneen ikkunasta näkyy kaupungin valoja, laita ikkunan eteen musta verho tai lakana. Täälä mitään näe keskellä yötä. Liian lämmin ei saa olla, vaan kylpyhuoneeseen pitäisi rekonstruoida vilpoinen tuuli ja hullu kosteus. Jos sinulla on kylppärissä pehmustettu tuoli tai jopa sohva, muista kastella tyynyt nihkeiksi ennen istumista.

4. No niin, sitten alkaa yövuoron kolmetuntinen. Vähintään vartin välein käy katsomassa lakanalla peitetystä ikkunasta joka suuntaan. Eihän vain näy mitään? Hyvä, ei täälläkään. Sen jälkeen katso google mapsistä näkyykö karttakuvassa lähestyviä laivoja, jotka yrittävät ajaa kylpyhuoneesi päälle. Isot laivat näkyisivät kartalla sinisinä kolmioina. Sitten vaihda läppärillesi musta kuva, joka vastaa tutkakuvaa. Tuijota mustaa ruutua tovi. Ai ei ilmesty laivoja mustaan kuvaan, vaikka kuinka tuijottaa? No ei niitä täälläkään näy kuin aniharvoin. Jatka tätä kolme tuntia, äläkä nukahda!

5. Jos haluat sada fiiliksen yövuorosta, jossa purjehditaan aktiivisesti, voit ripustaa kaksi lakanaa kylppärin kattoon. Käy vähän väliä kiskomassa lakanoita tiukemmalle ja löysemmälle. Tähyile välillä kylpyhuoneen kattoon ja kuvittele katsovasi windexistä tuulen suuntaa. Puhu itseksesi purjehdusläppää, kuten että ”kylläpä tuuli nyt shiftailee hankalasti, miten se tuulee nyt noin vastaisesti, tuuli taitaa kyllä nyt laskea ja miksi hitossa tämä ei kulje kovempaa”. Ja vielä parempi, jos laitat mukaan purjehudsjargonia, kuten vaikkapa kiki, levanki, apparenttituuli, kryssikulma, puksprööti ja skuutti. Jos purjehdussanasta on suomenkielinen versio, älä missään nimessä käytä sitä, joku voi vielä ymmärtää mitä puhut!

6. Jos haluat kokea eteläisemmän Karibian purjehdusta, käy ainakin kerran vuoron aikana pikaisessa suihkussa vaatteet päällä.

7. Kolmelta herätä puolisosi/ystäväsi vahtimaan, ettei kukaan aja kylpyhuoneenne päälle. Hän on herätyksestä taatusti yhtä innoissaan, kuin itse olit puolen yön herätyksestä. Yritä olla solidaarinen ja sanoa että pue vaan rauhassa vaatteet päälle ja ota syötävää, vaikka tekisi mieli huutaa, että ”kannelle ja vähän äkkiä, haluan nukkumaan!” Lopuksi vielä briiffaat seuraavan vahtivuorolaisen. ”Tutkassa ei näy mitään, AISissa ei näy mitään, suunta on sama kuin tässä on ollut jo kolme päivää.”

No oikesti täällä pitää tietty olla tarkkana. Juuri tänään ohitimme melko ison aluksen, jolla ei ollut AIS-lähetintä, vaan se näkyi vain tutkassa. Joten horisonttia ja tutkakuvaa pitää oikeastikin tuijotella. Pääasiallisesti yöt ovat kuitenkin olleet tapahtumaköyhiä ja hyvä niin!

Lähdimme Nassausta matkaan perjantaina illalla veneen tankkauksen jälkeen. Alitimme Nassaun kaksi siltaa, jotka näyttävät matalilta, mutta laskuvedellä tilaa jäi reilusti. Matkalla ulos saimme satama-altaaseen parkkeeratun jättiristeilijän matkustajilta asiaankuuluvat lähtötervehdykset. Eivät tainneet kuitenkaan arvata, kuinka pitkälle lähdemmekään!

Harvoin on ollut niin tyyni meri, kuin ensimmäisenä iltana. Tuuli oli aivan nollissa ja maininkiakaan ei näkynyt. Nopeusanturi veneen pohjassa ei toiminut ja Ville kävi puhdistamassa sen. Lopulta koko jengi pulahti mereen virkistäytymään ja karistamaan viimeisetkin edellisen illan karnevaalijuhlien jälkifiilikset pois harteilta. Sitten alkoi moottoriajelu. Ensimmäinen yö vedettiin kolmen tunnin vahtivuoroilla, niin että vahdissa oli vain yksi tyyppi kerrallaan.

Tänään tuuli heräsi ja saimme purjeet nostettua puolenpäivän aikaan. Etenemme mukavasti kohti Bermudaa auringon paisteessa. Jaakko hoiti ensimmäisen päivän safkat ja teki meille täydelliset hampurilaiset. Pihvit oli tietenkin väännetty itse, ei mitään valmishuttua. Melko täydellistä! Veneessä on mukana minun ja Jaakon lisäksi Ville, Nina ja Ossi.

VILLE RIMPILÄINEN

Ville on tämän veneen boatboy numero UNO ja Defyrin keulagastien kunkku. Tässä kohtaa voitaneen todeta, että boatboyksi ei pääse ihan kuka tahansa, kyseessä on arvonimi, johon vaaditaan kunnostatumista niin Defyrin purjehduksen, huollon, kuin viihteenkin puolella. Rimpikselle on kertynyt Defyr-maileja meidän miehistöstä eniten minun ja Jaakon jälkeen. Ensin Portugalista Madeiran kautta Las Palmasiin, sieltä St Lucialle ja nyt koko ylitys Nassausta Ranskaan. Ville on se, joka tarvittaessa nostetaan keskellä yötä mastoon, ajaa venettä missä tahansa tuulessa ja hoitelee keulamanööverit.

NINA KASKINEN

Tutustuin Ninaan minun ja Jaakon ensimmäiselä Defyr-purjehduksella ja sen jälkeen olemme purjehtineet Defyrillä useampaankin otteeseen. Viime kesänä Nina kyseli enemmän Atlantin ylityksestä takaisinpäin ja lopputuloksena päätti lähteä mukaan. Yleensä Atlantin ylitys takaisinpäin ei ole mikään bikini-purjehdus, vaan tarjolla on mitä todennäköisimmin kovaakin keliä. Ninasta löytyy kuitenkin seikkailuhenkeä ja merikelpoisuutta. Se tuli testattua Portugal – Madeira välillä viime heinäkuussa tuulen puhaltaessa 15-17 m/s (puuskissa 19m/s). Aallokosta huolimatta Nina pystyi hoitamaan sekä purjehdusta että tekemään älyttömän hyvää safkaa!

OSSI KIVIMÄKI

Ossi hyppäsi mukaamme Villen kautta, emme olleet tavanneet häntä ennen kuin kaveri hyppäsi veneeseen Nassaussa. Ensin saimme musiikkinäytteen. On aina vähän epäilyttävää, kun uusi miehistön jäsen kysyy mahtuuko kitara mukaan ja sitten paljastuu, että mukana on myös matkaharmonikka. Onneksi viimeisen illan miehistödinnerin jälkeisessä musisoinnissa selvisi, että soitto- ja laulutaito ovat kohdillaan. Ossi on purjehtinut pienestä pitäen perheensä mukana lomilla, mutta kunnollinen hurahdus purjehdukseen tapahtui vaihtarivuonna jenkeissä 420-veneillä. Sen jälkeen Ossi on muun muassa kipparoinut KY-Sailin reissuilla veneitä Välimerellä, samoin kuin Villekin. Hyvin näyttää ratti pysyvän käsissä ja Defyr kiitää nätisti aaltojen halki Ossin käsissä!

Siinä missä ensimmäinen yö ja sitä seuraava päivä menivät mukavasti, päätti meri kakkosyönä antaa meille esimakua Atlantin ylitystä varten. Olimme molemmat nukkuneet alle kolmen tunnin yöunet, kun tulin vuoroon puolilta öin. Kuljimme purjeilla ja tuuli oli ollut Jaakon vuorossa melko reipasta, noin 11 m/s. Nyt se oli lähtenyt nousemaan ja reivasimme purjeita pienemmiksi. Ensin 13, sitten 15…lopulta puuskat olivat tasaisesti 17m/s ja myös lukemat 18 ja 19 vilkkuivat tuulimittarissa keskituulen ollessa 15m/s. Olimme jo aikaisemmin katsoneet, että San Salvadorin saaren päällä pyöri melkoinen ukkonen, salamoi reippaasti. Onneksi ukonilma näytti olevan kiinni saaressa, eikä tullut merelle. Kunnes se sitten ei pysynytkään kiinni saaressa ja lähti vyörymään meitä kohti.

Meillä olin tuuria, sillä salamointi jäi saarelle. Tutkakuvasta seurasimme miten myräkkä lähestyi meitä, emmekä päässeet väistämään sitä mihinkään. Tutkassa tilanne näytti jopa koomiselta, pilvi oli pacman-ukon muotoinen ja se lähestyi suu auki valmiina haukkaamaan meidät. Minkä se sitten myös teki. Sen verran kovaa tuuli, että Jaakko ei päässyt nukkumaan, vaan purjehdimme kahdestaan. Iso-purjetta meillä oli esillä kiki-taljaan asti, ehkäpä noin puolitoista metriä. Keulapurjekin muistutti postimerkkiä, sitä liehui ulkona saman puolentoista metrin verran. Vaikka purjeemme näyttivät aika vitsikkäiltä, kuljimme silti reilusti yli 7 solmua, välillä jopa kahdeksaa. Ruorituntuma oli todella kevyt ja Defyr oli jälleen kovassa tuulessa omassa elementissään. Sen sijaan me ihmiset emme olleet aivan terässä vähien unien vuoksi ja tuulen tyynnyttyä 13 metriin sekunnissa, päätettiin jatkaa vuoroissa. Jaakko yritti ensin nukkua sitloodassa, mutta meri nakkeli siihen tahtiin suolavesisuihkuja, että oli pakko siirtyä sisälle koisaamaan. Kova tuuli pysyi tasaisena koko yön ja vene kulki hyvin.

SADETTA

Aamulla kova tuuli oli muisto vain ja jouduimme päivän aikana ajamaan moottorilla. Tuuli kääntyi myös täysin vastaiseksi ja aalto muistutti Itämeren terävää aaltoa, jonka väliin vene ei mahtunut kunnolla. Alkoi satamaan. Välillä vettä tuli kaatamalla ja välillä tihkumalla. Maisema on ollut harmaa siitä lähtien. Tällaista keliä on jatkunut nyt vuorokauden. Viime yön vahtiin jouduin kaivamaan esiin purjehdusfleeceä, sillä olin aivan jäässä yövuorossa. Edellisenä yönä märäksi menneet vaatteet eivät kuivu kosteuden vuoksi. Vastatuuli ja -aallokko ovat hidastaneet matkaa niin, että jännitämme vähän pääsemmekö perille valoisan aikaan. Viimeiset puolitoista vuorokautta ovat siis olleet vähän tsemppaamista tylsää vasta-aaltoa, sadetta ja väsymystä vastaan. Vasta-aalto näistä ehdottomasti rasittavin. Isä laittoikin viestiä, kun olimme Puerto Rico – Turks & Caicos -välillä: ”Nauttikaa nyt, sitä ei tiedä koska purjehditte seuraavan kerran Karibialla!” Kuinka oikeaan toteamus osuikaan, sillä tämä viimeinen 400 mailia ei todella ole tuntunut Karibian leppoiselta purjehdukselta! No, matkaa on jäljellä enää alle 40 nm, joten pian saadaan maata jalkojen alle ja jaksetaan laittaa kunnon ruokaa!

Terveisiä yövuorosta! Jätimme Turks & Caicosin taaksemme ja suuntana on Bahama-saaret. Lopullinen päämäärämme on Nassau, jonne Atlantin-ylitysmiehistömme alkaa saapua ensi viikon alkupuolella. Päivät kahdestaan alkavat käydä vähiin ja tutustuminen Bahama-saarten upeisiin laguuneihin jää käytännössä lähes nollaan. Päätimme purjehtia samantien lähelle Nassauta, jotta viimeinen siirtyminen satamaan sujuisi nopeasti, emmekä jäisi vaikkapa muuttuvan sään vuoksi loukkuun jonnekin parin sadan mailin päähän Nassausta. Matkaa on taitettavana nyt 410 mailia, mikä tarkoittaa reilua 2,5 vuorokautta. Meidän pitäisi olla perilä perjantaina päivä-aikaan.

ENSIMMÄINEN YÖ ON VAIKEIN

Väsyttää… Ajoin vuoron 22 – 01:00, enkä ollut nukkunut päivän aikana yhtään. Oliko ollut pakko herätä aamulla 6:30 treenaamaan salille? No oli tietenkin, olinhan vieläkin vähän häviöllä urheilukisassa. Pikkusiskoni Kaija oli juuri ilmoittanut, että oli saanut kasaan 630 pistettä, jotka piti kerätä kesäkuun loppuun mennessä. Hän ilmoitti uudeksi tavoitteekseen 800. Hikari! Muistan kuinka muutama vuosi sitten olin apuna siskon juostessa toistaiseksi ekan maratoninsa. Olimme jossain pikkukyän sivukylässä keskellä peltoja. Oli 18 astetta pakkasta ja tuuli pyyhki avointen peltojen keskellä kulkevaa 7 kilometrin reittiä. Minä seisoin joka kierroksen kohdalla koulun pihalla ja annoin uuden vesipullon jäätyneen tilalle ja tarjosin rusinaa, pähkinöitä, suklaata, ei-jäätyneitä hanskoja… Siskon ohitettua huoltopisteen, kävelin aina sisälle kouluun ja istuskelin syömässä hänen huoltopistesuklaitaan, jotka eivät uponneet juoksijalle. Luulenpa että tuolla sisukkuudella 800 pistettä on paperia.

Vuoro loppui vihdoin ja pääsin nukkumaan. Kellon laitoin herättämään 3:45. Tiesin, että kun laitan valon kiinni, herätysääni tuntuu soivan samantien. Välissä on vain hetki pimeyttä. Alle kahden ja puolen tunnin unien jälkeen herään ja Jaakko huikkaa huomenet. ”Haluatko nukkua vielä tunnin?”, kysyy Jaakko, ”…minulla on tässä vähän hommat kesken ipadilla.” Ai haluanko nukkua tunnin? Haluan nukkua vielä viisi tuntia! Mutta tässä tilanteessa yksi lisätunti kuulostaa todella hyvältä. Ensin piti kuitenkin tarkistaa, että Jaakko on itse hereillä, kun tarjoaa noin hullua diiliä. Toki ehdotus tuo mukanaan moraalisen velvollisuuden tehdä itsekin neljän tunnin vuoro. Mutta vuoroni aikana aurinko ehtii nousta ja valvominen helpottuu, joten pää takaisin tyynyyn!

YÖVUORON PALASTELU

Viideltä nousen vuoroon ja vaihdamme Jaakon kanssa normaalit vuoronvaihtolätinät. Tutkan, AIS:n tai näköhavaintojen perusteella missään ei ole ketään ja tuuli on kääntynyt lähes etelään. Hyvää ytä Jaakko!

Jaan oman vuoroni vartin pätkiin ja laitan kännykän soimaan jokaisen vartin jälkeen. Kaksitoista pientä varttia tuntuu paljon vähemmältä kuin kolme tuntia (tässä vaiheessa ei kannata miettiä sitä yhtä ekstratuntia!). Ensimmäisen tunnin aikana teen eväsleivät ja siivoan jääkaapin. Syön juustoleipää mahdollisimman hitaasti ja katselen mittareita, tutkaa ja maisemia. Toisena tuntina kirjoitan tämän blogin. Alkaa olla jopa virkeä fiilis ja aurinko nousee! Viimeisen tunnin ajaksi haen joko lehden luettavaksi tai kuuntelen pari lataamaani podcastia. Voila, kolme tuntia on kulunut!