Kobba Klintarilta jatkoimme Ahvenanmaan kiertämistä ajamalla läpi Hammarlandin ja Eckerön välistä väylää. Päivä oli läkähdyttävän kuuma ja unelmoin jo kylmästä Pepsi Maxista. Jääkaappimme oli sanonut sopimuksensa täydellisesti irti, eikä jäähdyttänyt enää mitään. Örassa tankkaisimme ja siellä pitäisi olla Vierassatamat.fi:n mukaan myös kauppa ja muita palveluita. Eipä näkynyt palveluita ja lähin kauppa oli paikallisen koiranulkoiluttajan mukaan kunnollisen kävelymatkan päässä. No ei se mitään, bensa oli kuitenkin saariston halvinta, jaetulla sijalla Iniön Norrbyn kanssa! Jatkoimme siis matkaa kohti Havsviddenia.
Sälskärin majakka ilmestyy näkyviin
Ahvenanmaan pohjoispuolelle päästyämme bongasimme majakan kauempana ulkona. Jaakko ehdotti, että mennään tutkimaan luotoa. Olin ihan että mitä mitä, eihän tämä ole SUUNNITELMASSA. Suostuin kuitenkin siihen, että ajan majakkasaaren ympäri. Samalla Jaakko etsi netistä tietoa Sälskäriin rantautumisesta. Mitä lähemmäs saarta tulimme, sitä kiinnostavammalta saari näytti. Pakkohan tuonne olisi päästä, olin lopulta samaa mieltä ja päätimme rantautua.
Ajoimme hiljalleen Sälskärin majakkasaaren ympäri.
Rantautuminen Sälskäriin
Sälskärissä on kaksi laituria, mutta ne ovat hyvin pieniä ja tarkoitettu ilmeisesti veneille, joilla tehdään retkiä Sälskäriin. Laituri ei sopinut meidän veneelle ollenkaan. Päätimme ajaa veneen suoraan rantaan kalliota vasten. Saaren pohjoispuolella on myös poiju, johon voi kiinnittyä.
Löysimme hyvän kohdan rantakalliosta. Vedenalainen matala kallioslipi oli lyhyempi, mutta ranta sen verran loiva, että veneen keulaa pystyi ajamaan hieman rantaan. Moottori jäi vielä syvän veden puolelle. Kuvassa alempaan kohtaan ei olisi pystynyt ajamaan rannan jyrkkyyden vuoksi. Rannoilta löytyi kiinnityspisteitä köysille.
Sälskärin pohjoispuolella oleva laituri jäi hieman meistä oikealle. Laituri on suunniteltu niin, että veneen voi ajaa puskuun laituriin.
Meidän lisäksi myös kaksi muuta venekuntaa olivat tutkimassa saarta.
”Eikö vieläkään päästä rantaan?” Pipo meinaa jo nukahtaa odotettuaan kokassa pääsyä rantaan.
Majakkasaaren elämää
Sälskärin majakka on rakennettu 1868 ja siellä on asunut majakkamestari sekä majakanvartijat perheineen. Elämästä saarella kerrotaan useissa infotauluissa saaren rakennusten tai niiden raunioiden kohdalla. Mutta pakko sanoa, että olisi kiinnostavaa osallistua majakkaretkelle, sillä tiedonjano vain lisääntyi infotauluja lukiessa. Majakkaretkiä vetää Bengt Häger, joka on lapsena asunut saarella majakanvartijan poikana. Hän on kirjoittanut saaresta myös kirjan ja taidanpa ottaa sen lukuun jonain päivänä! Laitan kirjan nimen tähän, jos joku muukin kiinnostuu, sillä se ei löytynyt ihan ekalla haulla: Sälskär – fyrvaktarlivet 1868 – 1949.
Majakka on automatisoitu 1949. Silloin suurin osa saarella olleista rakennuksista purettiin ja huutokaupattiin myöhemmin.
Majakka on 32 metriä korkea.
Saarella on makea lampi, jota käytettiin juomavetenä. Ongelmana oli, että kovissa myrskyissä siihen sekoittui merivettä. Tämä tuntuu aika hurjalta, sillä lampi on kuitenkin aika korkealla kohdalla.
Vanha navetta on yksi säilyneistä rakennuksista. Se on rakennettu ehkä jo 1899 ja rakennettu ajopuusta. Sitä on myöhemmin korjattu. Sisällä on vieraskirja, johon mekin kävimme laittamassa puumerkkimme.
Talojen kivijalat olivat vielä näkyvissä.
Venevajan rauniot löytyivät rannasta. Kuva ei aivan tee oikeutta, sillä vaja on ollut aika iso (ottaen huomioon milloin se on rakennettu).
Kaksi rantavajaa ovat säilyneet ehjinä. Niitä on käytetty esimerkiksi suolan säilömiseen, sillä täällä käytiin kauppaa suolalla. Mielenkiintoinen rakentamisen yksityiskohta oli, että kivet oli vain ladottu toistensa päälle.
Kuuma päivä – virkistävä uinti
Aurinko paahtoi täysin pilvettömältä taivaalta koko vierailumme ajan. Saarikierroksen jälkeen koirat juoksivat innoissaan rantaan ja Pipo asettui tuttuun tyyliinsä makaamaan kaulaa myöten meriveteen. Jaakko ilmoitti menevänsä uimaan ja kun aikani olin katsonut uintia ja saanut vakuutteluja, että vesi on huippulämmintä, päätin minäkin virkistäytyä. Tänä kesänä olen uinut ennätyspaljon, kiitos lämpimän meriveden. Ja jestas, onhan se nyt ollut ihan mahtavaa! Levää emme nähneet kunnolla koko reissun aikana. Pahimmat esiintymät taisivat olla Hangon edustalla, mutta kunnon puuroon emme törmänneet kertaakaan. Täälläkin oli levähippuja meressä, mutta sen verran vähän, että päätimme lähteä uimasille.
Aina se tuntuu kylmälle! Veteen pitäisi aina hypätä, niin ei ehtisi arkailla…
Mitkä varjot! Vielä yksi rantakuva, johon minun ja koirien varjot osuvat tosi hauskasti!
Jaa-a, saa nähdä tuleeko minusta majakkahullu. Nyt jo katselin, että millä muilla majakkasaarilla voisikaan vierailla. Ja että mitäpä, jos tosiaan tulisi tänne Majakkaseuran retkelle? Silloin pääsisi kiipeämään majakan huipulle katsomaan maisemia ja kuulla tarinoita saarella asuneelta oppaalta. Näissä tunnelmissa ja tosi iloisina yllätyspysähdyksestä lähdimme jatkamaan kohti Havsviddeniä, jossa yöpyisimme.
[line]
Saaristoreissussa aiemmin:
Högland ja Nestor’s Back Pocket
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
