Olemme takaisin saaressa! Tähän asti olemme asuneet täällä raksamiesten kanssa vuorotellen koko rakentamisen ajan. Me olemme olleet täällä viikon ja raksamiehet kolme viikkoa. Raksaa on jäljellä vielä pikkupätkä, mutta me aiomme pysyä saaressa tästä eteenpäin. Edes takaisin reissaaminen sekä jatkuva pakkaaminen ja purkaminen alkoikin käydä hermoille. Blogiakaan en ole jaksanut päivittää, sillä viikon saareilu on tuntunut niin pikaiselta pyrähdykseltä, ettei ole ehtinyt kuvata ja kirjoittaa. Viikko lomailua ja tieto siitä, että tänne saa jäädä, on selvästi auttanut asiaa. Kuvia on kamerassa jo vaikka kuinka paljon! Tällä kertaa niitä on raksan sisältä.
Aurinkoinen päivä
Lauantaina aurinko suorastaan tykitti valoa tänne saareen. Nappasin muutaman sisäkuvan kohta valmiista talosta.
Olohuoneen pitkä sivu on etelään. Olen jo aika innoissani kaikkien kasvien tuomisesta tänne. Ainakin saavat valoa! Tästä kuvasta näkyy paremmin, että ihan vielä ei ole valmista. Parketti ylettyy olohuone-keittiön puoleen väliin.Takan edustalta puuttuu vielä muutama rivi parkettia. Ja kappas, kuvassa on myös erittäin epävalmista terassia!Asumme vielä vanhassa mökissä, mutta sänkyä on mallattu paikalleen. Samoin koirien joululahjaksi saamia petejä.
Saapa nähdä tottuuko sitä nukkumaan ihan näin valoisassa, mitä makuuhuoneemme nyt on. Täällä saa kyllä melkoiset auringonnousuherätykset. Tosin kesällä aurinko nousee sen verran idästä, että sitä ei etelän ikkunoista näe. Ehkä ihan hyvä, ettei vahingossa ruveta liian aamuvirkuiksi!
Tuntuu aika epätodelliselta, että talo alkaa oikeasti valmistua. Okei, onhan tässä vielä paljon tekemistä, mutta kuitenkin. Toinen epätodellinen fiilis tulee siitä, että tämä on tosiaan meidän talo. Olemme asuneet 6 vuotta alle 40 neliöisessä ulkoilman lämpötilaa seurailevassa mökissä. Tuntuu uskomattomalta, että meillä on jatkossa näin paljon tilaa ja lämmityskin pelaa maalämmöllä suurinpiirtein tasaisena. Käyttöönottoa odotellessa!
Eilen olimme lähdössä ystävän syntymäpäiväjuhlille. Päätimme olla ajoissa paikalla, ennen alkumaljojen nostoa. Ei nimittäin ole ihan harvinaista, että emme ole siellä missä pitäisi, ainakaan ihan minuutilleen.
Niinpä teimme valmistelut hyvissä ajoin ja lähdimme matkaan. Paitsi että emme lähteneet. Buster on huollossa, siinä on moottori aika huonossa hapessa. Samalla kun kävelimme ulos ovesta, Jaakko tajusi, että Busterin avaimen mukana huoltoon meni myös samassa nipussa oleva sataman laiturin avain. Niin että vaikka ottaisimme Huskyn ja menisimme satamaan, niin emme pääsisi laiturilta pois. (Trust me, emme ole ekaa kertaa ilman avain liikenteessä ja sataman laiturin oven alalaiden läpi ei mahdu. On testattu. Jään kiinni.) Veneiden nostohommat ovat menossa nyt niin aktiivisesti, että venettä ei oikein voisi jättää muuallekaan satamassa, joten jouduimme hylkäämään Huskyn.
Jaakko oli sitä mieltä, että otamme Sirmet-lautan ja ajamme sen vastarannalle kaislikkoon. Tähän minä en suostunut. Vastarannalla on ollut sen verran ilkivaltaa, joten lauttaa en sinne jätä lauantai-illaksi. ”Sitä paitsi onhan meillä soutuvene”, tokaisin.
Alufish – the soutuvene
Alufish on meidän ensimmäinen yhteinen veneemme, joka siirtyi saarikaupoissa meille. Silloin siinä oli pikkuruinen perämoottori, joka ei ole ollut paikallaan enää pitkään aikaan.
Jaakko ei tykännyt soutuajatuksesta ollenkaan ja marisi siitä kuinka kauan kestäisi ja hänen mielestään ei ollut airojakaan. Tiuskaisin, että minä kyllä soudan ja varmana löytyy airotkin. Kävin kääntämässä rantakalliolla olevan veneen ympäri, tulppa löytyi ja airot olivat tallessa siististi veneen vieressä. Oli vain yksi mutta, jonka huomasin hyvin pian… Toisen airon hankain oli poikki.
Katselin vähän ympärilleni ja löysin taljan liinan. Kiukuspäissäni vetelin airon sillä kiinni ja totesin, että se on siinä. Tämä on muuten varmaan ainoa hyvä asia raksapihassa, että sieltä löytää kaikkia tarpeellisia tarvikkeita, eikä tarvitse hakea varastolta.
Nonni, voi kuinka hienosti on airo paikallaan! En väitä, että soutaminen oli suorastaan rattoisaa, mutta pääsimme rantaan. Hah, mitäs sanoin!Mutta oli se kyllä aika hauskaa ja sopivasti oli myötätuultakin! Kuvat ovat kännykällä räpsäisty ja aika rakeiset…Ai tämä tyyli vai? No tietenkin minulla oli hame valmiina päällä. Tuulihousut ja tuulitakki lämmön vuoksi ja kumissaappaat nyt vaan on parasta. Housut pois, korkkarit jalkaan ja menoksi. En ollut laskenut tähän mukaan taksia, joka katsoi ehkä vähän pitkään tyylilyyli-menoani.
Yöllä soudin takaisin saareen ja tyynessä yössä liina-viritys toimi vaikka kuinka hyvin. Oli upea pimeä yö ja niin tunnelmallista. Käyn ostamassa hankaimen ja tästä soutamisesta voisi tulla vaikka tapa!
Heräsimme Jaakon kanssa aamuyöstä vesipisaroiden ropistessa peltikattoon. Tai ropinan sijaan kyseessä oli kyllä ihan kunnon rummutus. On jännä miten sateen ollessa päällä, muistaa yhtäkkiä kaikenlaista mitä olisi voinut tehdä ennen sadetta. ”Jätin vahingossa koirien namikoneen pihalle”, kuiskasin Jaakolle. (Ja kyllä, koirille on todella olemassa sellainen namikone, josta koira saa namin, kun painan kaukosäätimestä!) ”Aamulla saadaan pumpata vettä pois Busterista”, totesi Jaakko. Nukahdimme taas sateen hiljentyessä ja heräsimme uudestaan sen voimistuessa. Niin puolivalvoimme sateen tahtiin herätyskellon soittoon asti.
Kaunis aamu sittenkin
Vaikka vettä tuli edelleen aika kovasti, otin aamukäppäilylle kameran mukaan. Kyllä kameran vähän pitää vettä kestää!
Saunan katon kulmaan on ilmestynyt poiju. Joku voisi miettiä miksi. No, eräs vähän pidempi ystävämme löi päänsä saunan katon kulmaan. Poiju ilmestyi varoituspalloksi!Ihana, poreileva meri!
Buster
Buster oli tosiaan täyttynyt aika hyvin vedellä. Busterissa on periaatteessa automaattinen pilssipumppu. Se ei vain toimi. Ylipäätään minulla on vähän heikko kokemus automaattisesta pilssipumpusta ja en enää halua sellaista pikkupaattiimme. Sen sijaan tämä käsikäyttöinen pumppu toimii aina! Paitsi että sekin oli kyllä oikeasti rikki. Putkessa oli halkeama, joka suihkutteli vettä pitkin poikin ja kädensija oli lähtenyt irti. Eli pumppaus piti tehdä pelkästään tikusta vetämällä ja vesiroiskeita väistellen. Mutta tyhjeni se vene sentään!
Merikarhu. Jaakon takki taisi olla ainoa vedenpitävä varuste meillä. Litimärkä takki, aivan läpimärät housut. Onneksi työvaatteet olivat laukussa melko kuivana!
Sadehan taukosi päiväksi ja kun me lähdimme kotiin töistä, näytti vielä ihan hyvältä. Matkalla alkoi ripsottelemaan vettä ja kun pääsimme satamaan, vettä tuli aivan yhtä antaumuksella kuin aamullakin. Olimme käyneet ostamassa Motonetista uuden käsikäyttöisen pilssipumpun, jossa oli pidempi poistoputki (miksi ihmeessä näissä on vakiona joku puolen metrin nysäputki!). Emme jääneet satamaan tyhjentämään venettä, vaan lähdettiin hiljalleen ajamaan ja minä pumppasin vettä ulos. Hiljaa ajettiin siksi, että kovaa ei päästy. Vettä oli niin paljon veneen pohjalla. Heti kun vesi oli ulkona, nostettiin Buster liukuun ja hurautettiin kotiin. Sanomattakin lienee selvää, että kuurosade lakkasi suurinpiirtein siihen, kun saavuimme kotiin. Sadeterkkuja täältä saaresta!
Tänä vuonna menimme Uivaan jo perjantaina. Työpäivän jälkeen olin aika lailla kuitti ja oikeasti mietin, ettei jaksaisi lähteä. Onneksi tajusin olla ihan hiljaa ja raahautua iloisen Jaakon perässä messuille. Suuntasimme ihan ensimmäiseksi syömään, sillä molemmilla oli kiljuva nälkä. Iltapäivän väsy ja ahdistus haihtui samaan tahtiin hampurilaisen hupenemisen kanssa ja näyttelykin alkoi näyttää kiinnostavalta! Meillä oli tärskyt kavereiden kanssa, joita yritämme yllyttää veneenostoon. Se tarkoittaa, että veneitä katsottiin hartaasti ja neuvoa-antavat välikaljatkin piti ottaa. Työpäivän jälkeisessä illassa emme ehtineet nähdä läheskään kaikkea mielenkiintoista, mutta tässä messutunnelmia perjantailta.
Aina pitää omasta ottaa kuva! Tai siis tämä yksilö ei ole meidän, meillä ei ole mustat teipit. Mutta hieno ja hyvä on edelleen! Alukin. Tämä on kyllä oikeasti tosi hieno paatti. Siinä rupeaa olemaan kaikki, mitä me tarvitsisimme veneeltä. Tästä on tiukkaa haaveilua, eikä vain meillä. Koska oman lompakon paksuus ei juuri nyt riitä venekaupoille, olemme markkinoineet tätäkin paattia kavereille. Päästäisiin ainakin kyytiin!Sting ei suurinpiirtein edes heilahda, kun kyytiin hyppää, se on niin vakaa. Tämä paatti olisi nerokas yhteysveneeksi suojaisalle mökkimatkalle. Tavarat vain huolettomasti sisään ja sadesäällä saa kopista suojan. Erityisen nerokkaan tästä tekee hinta, paatin sai 50 heppaisella koneella jonkin verran yli 20 000 eurolla. Ja taatusti mahtuu kalastamaan tuossa takatilassa.Ockelbo nähtiin ensimmäisen kerran helmikuun messuilla, nyt se oli vedessä. Paljon on saatu venettä tähän pituuteen, mutta me tarvitsisimme sen kahden hengen nukkumatilan.Suomalainen Aaltomarine oli tuonut veneensä näytille. 750 Cabiiniversiossa on walkaround-hytti ja kuulemma sen sisi myös pidempänä versiona.Ei myrkkymaalia veneen pohjaan! Docky auttaa kätevästi leväongelmassa. Ja tärkeä juttu, veneen saa tietenkin ylös sähkövinssillä! Kahden veneen ohjaamossa Jaakolla on ollut erityisen mairea hymy. Toinen on XO270.Toinen erityisen mairea hymy irtosi täällä. Kaupunkinäkymästä voi päätellä, ettei olla ihan matalan veneen ohjaamossa.Nordhavn 64 Sweet Hope. Normaalisti en ole mikään jättimoottoriveneiden ystävä, mutta tässä veneessä on tyylikkyyttä. Ja sisällä tilaa niin paljon, että oksat pois! Esittelemässä oli veneen omistajat, jotka olivat todella sydämellisiä. He operoivat venettä kahdestaan ja sitä on mahdollista chartata. Kannattaa käydä katsomassa!Ja kun puhutaan veneistä, joissa voisi asua…. Kaunis oli tämäkin X!Ja sitten TG. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tässä on retkeilijän vene. TG on venyttänyt koppia ja uhrannut etuavotilasta kunnon lohkaisun nukkumatilalle/wc:lle. Rohkea veto! Ja kannattava. Sillä meitäkin on, jotka eivät varsinaisesti hengaile siellä etuavotilassa, vaan arvostamme lisätilaa. Etutilan wc on myös loistava lisä retkiveneeseen, sillä yöpymispaikkoja luonnonsatamissa ei tarvitse valita sen mukaan onko saaressa huussia. Varsinaisessa kopissa on kokoa sen verran, että siellä on todella mukava viettää aikaa retkisatamassa. Kuin pisteenä i:n päälle. Ankkuria ei tarvitse kolistella esiin mistään penkin alta, se näyttää tarpeeksi isolta ja siinä on sähkövinssi. Minä haluan tämänkin veneen! Totalvene ennusti, että TG:n ovella on jonoa, kun 7.9:n valmistus aloitetaan. Olen kyllä aivan samaa mieltä. Kannattaa toimia vikkelästi, jos tämän veneen haluaa ensi kesäksi.
Kun kello löi kahdeksan, huomasimme, että yksi laituri jäi katsomatta kokonaan, emmekä olleet ehtineet kauppakojuihin. Toisin sanoen messuilla oli jälleen kerran enemmän katsottavaa kuin mitä ehdimme kokea. Niin ja en ehtinyt syömään belgialaista vohvelia, jonka mainoksen näin! Tänään ehtii vielä messuille löytämään omat veneunelmat. Minä siirryn kasvihuoneen puolelle tekemään puutarhahuoneen puolelle ja yritän hillitä aina messujen ympärillä nousevaa venekuumetta!
Ajoimme lyhyen matkan Isokarilta Katanpäähän, jossa yöpyisimme. Satama on suojaisessa paikassa ja luoteesta puhaltanut tuuli ei aiheuttanut satamaan minkäänlaista aallokkoa. Parkkeerasimme veneen poijuun kiinni ja pidimme pienen lepotauon niin kauan, että ystävämme kävivät viemässä tavaransa vanhassa kasarmissa sijaitsevaan majoitustilaan. Me yöpyisimme Jaakon ja koirien kanssa Huskyssa.
Sää todellakin suosi meitä…Sataman kahvilasta haimme pientä purtavaa ennen luontopolulle lähtöä. Valikoima ei ollut kovin iso, mutta esimerkiksi omenapiirakka oli aikamoisen hyvää ja nälkää saatiin tyynnytettyä.
Katanpää on tunnettu linnoituksesta, kasarmialueesta sekä alueella sijainneesta kivilouhoksesta. Mutta näiden historiallisten havinoiden lisäksi siellä on mukava satamakahvila, saunat ja taidenäyttely. Me lähdimme ensimmäisenä luontopolulle, jonka varrelle osui näppärästi kasarmialue, linnoitukset ja lintutorni.
Vanhat talot
Satamasta lähdetään liikenteeseen mukulakivitietä pitkin. Aina kun katsoi eteenpäin, näkyi tiessä selkeä kivistä muodostuva keskiviiva. Asiat on tehty pieteetillä aikanaan! Tien rakentaminen on täytynyt olla hidasta hommaa ja siihen käytettiin vankeja, joista osa oli tuotu aina Kiinasta asti.
Mukulakiviraittia tallaan…!Kasarmialueen talot olivat niin kauniita!
Taloissa on hauskaa vinolaudoitusta ulkopuolella. Vasemman puoleinen kuva on entinen sairaala, jonka nurkalta luontopolku lähtee rantaa kohti.
Ystäviemme majoitus oli kasarmitalolla. Sen hinta oli vähän suolainen, 110e kahdelta henkilöltä yhdessä huoneessa, ilman mitään mukavuuksia. Esimerkiksi jussarössä vastaava majoitus on kahdelle hengelle yli puolet halvempi.Katanpäästä voi vuokrata kajakit. Saaren Katanpään osan eteläpuolella on upea suojainen ranta, jossa olisi todella mukava meloa kajakilla tai sup-laudalla. Merinäköalat luontoreitin varrella. Polku voisi kulkea osittain vielä enemmän rantakallioilla, sillä näköalat saarelta ovat todella hienot!
Linnoitukset
Luontopolulta tullaan suoraan pikkupatterille, joka on rakennettu 1915. Me jatkoimme matkaa pieneltä isolle patterille, joka on noin 100 metriä pitkä. Viimeisen kerran tykeillä on ammuttu vuonna 1989.
Molemmista pattereista löytyy piknik-pöydät. Niin se aika muuttuu. Seikkailunhaluisille täältä löytyy tutkittavaa ja lapsille taatusti mielikuvitusta herättäviä paikkoja!
Kävelin ison ammusvaraston läpi ja otin pimeästä tilasta pari kuvaa salamalla. Oletko pelannut joskus Silent Hill-peliä pelikkarilla? No, tunnelmat oli vähän vastaavat. Ja katsokaa noita kuvia. Pienellä mielikuvituksella kyseessä ei ole varastotila, vaan ehkä hylätyn mielisairaalan operaatiohuone? Kävelin yksin varaston pimeydessä ja ei olisi tarvittu kuin outoja kolahduksia ja pelottavan kuuloista musiikkia, niin olisin juossut kipin kapin pois. Myönnän heti, etten myöskään pystynyt pelaamaan Silent Hilliä yksikseni, aivan liian pelottava!
Lintutorni
No niin, siirrytäänpä kevyempiin aiheisiin, nimittäin lintutorniin. Aiemmin se on toiminut vartiotornina ja kopissa olikin vartiotornin fiilistä. Tornilta näkee Isokarille.
Iltasaunat
Olimme varanneet iltasaunan yhdeksältä. Varasimme isoimman saunan, joka oli hieman kalliimpi, mutta siinä oli isompi kokoustila ja todella hyvä terassi. Saunalla ei ollut käyttöä enää meidän vuoron jälkeen, joten saimme jäädä terassille tekemään iltaruoan. Saunan löylyt olivat lempeät ja uimapaikka aivan vieressä. Saunakokemus sai meiltä täydet pisteet! Saunan jälkeen oli aika mukava kellahtaa veneen pedille ja nukuttiin sikeästi aamupalalle asti.
Sauna kolmonen terasseineen. Herkkusalaatit ja leivät coming up!
Louhos
Satamakahvilan aamupalasta täytyy muuten mainita ihanat sämpylät, jotka oli leivottu itse. Niiden suomilla voimilla jatkoimme vielä kivilouhokselle ja taidenäyttelyyn.
Kivilouhokselta oli tosiaan otettu ihan reilusti kiveä. Se näkyy erityisesti merelle päin, kun vertailee vieressä olevia kallioita. Vankien hommana oli tehdä 80 mukulakiveä viikossa, mikä taitaa kertoa siitä, että ei ollut ihan nopeinta touhua…Kivilouhoksen vieressä on vielä säästyneitä, upeita kallioita.
Vielä ennen lähtöä kipaisimme galleriaan. Se sijaitsee upeassa tiilitalossa lähellä satamaa. Mukana oli muutama taulu, jonka olisi voinut ottaa kotiin seinälle. Erityisesti abstraktit taulut olivat kauniita. Kannattaa käydä myös toisessa näyttelytilassa, jossa kerrotaan Katanpään historiasta valokuvin. Siellä oli mielenkiintoisia yksityiskohtia saarielämästä.
Katanpää oli todella mielenkiintoinen pysähdyspaikka ja sitä voi suositella muillekin. Satama on suojainen ja sataman porukka ystävällistä. Saaressa on paljon tekemistä ja nähtävää. Itseäni jäi kutkuttamaan kajakki-vuokraus, jota voisi koittaa seuraavalla kerralla. Kannattaa ottaa huomioon, että ravintola toimii tilausravintolana vain isommille ryhmille, eli omat grillattavat tai muut syötävät kannattaa varata mukaan. Kahvilasta saa kyllä pienempää purtavaa ja juotavaa. Satamassa on useampi grillikota, joten tämäkin homma on hoidossa!
Mökillä Iniössä rakensimme meille matkasuunnitelman muutamaksi päiväksi. Tarkoitus oli tehdä pistokeikkoja ja yksi yön yli reissu mökkisaaresta lähipaikkoihin. Ensimmäiselle reissulle meillä oli kunnianhimoinen suunnitelma. Ensin lähtisimme Isokarille katsomaan majakkasaaren, sitten yöpyisimme Katanpäässä ja matkalla kotiinpäin kävisimme Lappossa syömässä.
Isokarille mentäessä viimeinen pätkä on avointa merta. Katselimme ennusteita ja päätimme lähteä matkaan aikaisin sunnuntai-aamuna, sillä tuuli alkaisi nousta iltapäivällä. Koirien kanssa on kivempi ajella vähän tasaisella kelillä.
Lähtöaamu olikin todella tasainen!
Suojainen satama
Isokarin satama sijaitsee aallonmurtajien ja viereisen Niittukarin hellässä huomassa. Laitureita on kaksi ja tilaa oli vielä hyvin, kun saavuimme. Vähätuulinen aamupäivä oli selvästi suosittu vierailupäivä, sillä pienempiä veneitä tuli paikalla tasaiseen tahtiin. Laitoimme fenderit kylkeen, jos joku tarvitsisi kylkipaikkaa. Lähtiessä oli jo aika hyvä määrä purjeveneitäkin satamassa. Viikonloppu oli selkeästi vilkas Isokarilla!
Paatteja lipui satamaan säännöllisesti.Sympaattinen satamatoimisto. Päivämaksu oli 10 euroa.
Majakkakylä
Lähdimme rantareittiä kohti punavalkoista majakkaa. Päivä oli yksi heinäkuun kuumimmista, joten koirat kaipasivat viilennystä melkeinpä samantien, kun olimme saaneet satamahommat hoidettua. Hyvin pian viilennystä alkoi kaivata myös ihmiset.
Sompa ja Taisto lotraavat rantavedessä. Muualla Suomessa raportoitiin jo sinileviä, mutta täällä vesi näytti kirkkaalta. Muutenkin törmäsimme melko vähän sinilevään, vähän hippuista vettä oli välillä, mutta lauttoja ei ollenkaan.Vanha luotsitupa ja uusi luotsiasema sijaitsevat sataman lähellä. Kuva on lintutornilta matkalla majakalle. Vanhassa luotsituvassa voi myös yöpyä lokakuulle asti. Tämä kuulostaa niin kiinnostavalta! Lokakuun pimenevä ilta Isokarin luotsituvassa, ehkä pakko kokea joskus!Matkalla majakalle pysähdyimme katsomaan tykkiä. Majakan lähellä on useampia rakennuksia, jotka muodostavat, jos ei nyt ihan kylää, niin pikkuruisen yhteisön kuitenkin. Majakkamestarin talossa majoittui koko majakan henkilökunta. Nyt siellä voi majoittua matkailijat, sillä rakennus toimii kesäisin hotellina.Majakanvartija rakensi itselleen torpan, joka on nyt vanhin alkuperäisessä asussaan oleva rakennus Isokarilla.Isokarin kasarmitalossa sijaitsi ruokala, jossa mekin söimme retken loppuvaiheissa. Siinä kohtaa olimme aivan poikki erityisesti auringosta ja kävelystä (kävimme vähän etsimässä reittiä saaren läpi, ei löytynyt). Ruokana oli kiusausta tai lohisoppaa, jotka maistuivat erinomaisilta. Suolakurkkuviipaleet pelastivat meidät nestehukalta. Lisäksi henkilökunta oli niin ihanan mutkatonta, että auringon väsyttämien matkailijoiden suut kääntyi jälleen hymyyn.Kaunis majakka! Majakkakierrokselle olisi ehkä sittenkin kannattanut mennä, niillä saa aina mielenkiintoista ja yksityiskohtaisempaa tietoa majakan historiasta.
Upeat kalliot
Seurasimme luontopolkua länsipuolen rantakallioille, josta avautui upeat näkymät avomerelle. Olimme saaneet satamassa vinkin uimapaikasta naapuriveneilijältä, johon törmäsimme uudestaan rantakallioilla. Hän oli kokenut Isokarin kävi ja näytti meille tarkan paikan parhaasta uimaspotista. Ja se olikin kyllä hyvä paikka! Veden alla oli matala kalliohylly, josta oli helppo lähteä uimaan. Ennen kaikkea siitä oli helppo tulla ylös. Monissa paikoissa kallio oli aika jyrkkää ja levästä liukasta. Koiratkin pystyivät kahlailemaan matalassa vedessä.
Ihana heinäkuu! Saaren länsipuolella oli matalia hiekkarantoja, joita lapsiperheet suosivat.
Isokarin kalliot ovat hioutuneet pyöreiksi ja sileiksi aallokossa.
Palanutta metsää ja lintutorni
Lähdimme kävelemään rantaa pitkin eteenpäin ja ajatuksena oli ehkä jopa kiertää saari. Isokari on tosiaankin iso, noin 180 hehtaaria. Aurinko kuumotti täysillä ja jossain kohtaa aloimme vähän kyseenalaistaa saaren kiertoaikeita. Looginen päätelmä oli sitten oikaista saaren läpi jotakin polkua pitkin. Niinpä teimme useita etsintäreittejä polkujen löytämiseksi. No ei löytynyt, vaan lähinnä rannalta poistuessa tuli KUUMA. Pistokeikat kuitenkin kannatti, sillä törmäsimme hienoihin maisemiin ja todennäköisesti puolustusvoimien käytön aikaisten rakennusten perustuksien jäänteisiin?
Palanut katajikko näytti erikoiselta. Maa oli mustunut hiilen väriseksi. Kuva ei anna nyt oikeutta näyn erikoisuudelle. Satamatoimistosta saimme kuulla, että kyseessä oli kulotus.Lintutornilla kävimme matkalla veneelle. Kävin tietenkin kuvaamassa maisemia. Tornilta näki hyvin ulapalle, mutta muuten puut vähän haittasivat näkymiä.
Isokari oli huikea retkikohde. Suosittelen ehdottomasti käymään ja yöpymäänkin, jos on aikaa! Saari on iso ja nähtävää riittää. Meille jäi kutkuttamaan vielä itse majakassa käynti, saaren kiertäminen kokonaan sekä luotsituvassa yöpyminen. Isokarista länteen on myös hylkeidensuojelualue, jonne järjestetään muutama safari vuodessa. Sellaiselle olisi upeaa osallistua. Jätimme Isokarin taaksemme, mutta palaamme varmasti!
Muita majakkasaaria
Isokarin majakkasaari ei ole ainoa ihana majakkasaari, jolla olemme käyneet. Keväällä kävimme Bengtskärin majakalla ja vuotta aikaisemmin Ahvenanmaan ympärikierroksella Sälskärin majakalla. Nämä ovat jotenkin niin spesiaali-ihania!
