Tuuli puhalsi maanantaina kovaa lounaasta ja vettä alkoi pakkaantumaan myös meidän lahteen. Kävimme illalla katsomassa miltä rannalla näyttää ja olihan se maisema vähän erilaista! Meillä ei ole mittatikkua veden korkeudesta, mutta kuuden vuoden aikana meillä on noussut vesi näin korkealle vain kerran aikaisemmin.
Laiturin kävelysilta oli kääntynyt noususillaksi.
En löytänyt kuvaa täsmälleen samasta suunnasta, mutta tästäkin 2018 vuoden kuvasta ymmärtää veden korkeuden hyvin. Edellisessä kuvassa kävelysilta vesi nosti kulkusillan ylöspäin ja suuri osa kallioista oli veden alla.
Pikkusaari oli nyt todellakin saari.
Olen sattumalta ottanut kuvan lähes samasta kohdasta toissakeväänä! Vasemmalla alakulmassa näkyy saman männyn oksa. Tässä kuvassa vesi on hieman normaalia alempana. Tämä on silti paljon normaalimpi vedenkorkeus kuin sillan jääminen kokonaan veden alle.
Pettynyt Jaakko ei saanut Gehliä käyntiin ja se jäi veden saartamaksi. Koko takapiha jäi veden alle. Pölhö pikkukoiramme kävi tutkimassa pihaa kylmässä vedessä.
Vasemmalla on takapiha ja tässä keskellä pohjoisrannan maavalli, joka pitää pienemmät vendennousut poissa takapihalla. Ihan ei korkeus riittänyt.
Meillä on ollut huolena, että kun vesi nousee kunnolla, niin se hulahtaa tietenkin talon alle. Kävimme katsomassa talon nurkkaa ja siellähän merivesi solisi jo iloisesti meidän sadevesikaivoihin. Otimme lapiot kouraan ja teimme iltajumpan tukkimalla kulman, mikä onnistuikin melko helposti. Menimme nukkumaan ja kuvittelimme veden jo lähteneen laskuun, mutta se oli yöllä noussut vielä hieman korkeammalle. Onneksi ei tullut vahinkoja ja laiturikin kesti pienen kulkusiltaoperaation hienosti. Ja meille tulee vähän maavallihommia talon ympärille!
Käytiin Jaakon kanssa perinteisesti Venemessuilla. Vietämme messuilla yleensä useamman päivän ja nautimme sekä veneistä että ruoasta. Tällä kertaa ehdimme messuille vain yhtenä arki-iltana ja toisen viikonlopun lauantaina. Mutta veneistä ja ruoasta nautittiin kyllä! Suosittelen piipahdusta Messariin vielä tänään, sieltä saa kesätuulahduksen harmaan sään keskelle! Tässä on poimintoja meidän messukäynneiltä.
Mönkijällä veneeseen
Alutec oli meille uusi tuttavuus. Tilava lautta, jossa oli juuri sopivan kokoinen hytti. Pohja 5mm alumiinia ja kyljet 4mm. Tämä olisi täydellinen yhteysvene ja sillä pystyisi ajamaan jäiden tuloon asti.
Alukin oli jo viime messuilla yksi meidän suosikki. Nyt siinä on myös keulaportti.
Arronetin isoin näyttelyvene oli täysiverinen työvene. Upeat sisätilat ja suuri keulatila. Mainos alumiinimateriaalin kierrätettävyydestä ei mahtunut kuvaan kokonaan, mutta hyvä nosto Arronetilta.
Lisää alumiinia
XO toi messuille uuden veneensä XO260:n. Se on vielä sisätiloiltaan kesken, mutta vitsit siitä tulee hieno! Hytin sisätiloissa mahtuisi helposti nukkumaan poikittain. Valkoinen väri XO:n veneissä on todella freesi!
Viime vuoden uutuus, Falconin hyttivene, toimii edelleen!
Fasterin työveneen luona oli jatkuvasti hyörinää ja pieniäkin messuvieraita.
Ja tässä vähän järeämpi työveneen runko! Sisältä vene oli aikamoista luksusta.
Kun meidän Busterista aika jättää, niin Rival olisi mielenkiintoinen vaihtoehto. Pohjassa on 5 mm alumiinia ja kyljissä 4 mm. Busterimme kyljet ovat jo aika lommollaan jäissä ajamisesta, mutta eiköhän se vielä hetken kestä.
Ja loppuun vielä ihan todella kaunis alumiinikanootti! Tämä on kyllä niin hieno!
Vähän vanhempaa
Messuilla oli esillä myös kunnostettavia ja kunnostettuja veneitä. Kuinkahan paljon vasemmanpuoleisessa veneessä on jo tehty töitä ja miten paljon vielä tehdään, että se alkaa näyttää oikeanpuoleiselta?
Tällanen! Näitä on kuulemma edelleen silloin tällöin myynnissä nettiveneesse. Tällä taitaa pärjätä kelissä kuin kelissä!
Lasikuidulla retkeilemään
Finnmasterin Pilot Weekend oli todella isossa messutarjouksessa. Tätä venettä olemme katsoneet sillä silmällä, kun on mietitty retkivenettä.
Uivassa venenäyttelyssä näimme ensimmäistä kertaa TG 7.9:n. Se on todella upea retkivene tilavine sisätiloineen!
Bellan veneistä Patrol oli aiemmin suosikkimme, mutta nykyään pisteet menevät enemmän Raidin puolelle. Raidissa pääsee kätevästi hytin ohi keulakannelle ja keulassa on nukkumatila.
Targan uusittu 27 oli Jaakon mieleen ja olihan se näyttävä ilmestys! Täällä nukkuu tilavasti kokonainen perhe.
Axoparin uusi 370 oli upea! Takahytti on tilava, etuhytti on tilava ja ajohytti on tilava! Etuhytistä pääsi kannelle myös lokinsiiveksi avautuvien kattojen avulla. Kaikinpuolin upea vene!
Tänä vuonna Marinon suloiset veneet olivat saaneet myös trailerit sävysävyyn!
Tämä ei ole ihan kategoriassa retkivene… Aivan upea ja kaunis ZeroEmission!
Kaikkea muuta
John Nurmisen osasto oli näyttävä. Se kannattaa käydä tsekkaamassa. Upea meri ei pääse aivan oikeuksiinsa kuvassa!
Marinetekin laituripollarit, joissa on valot! Tämä olisi upea juttu pimeässä rantautuessa.
Ortliebiltä on tullut uusi reppumalli ihanissa väreissä. Tietenkin vedenkestävä ja juuri sopivan kokoinen edellisen reppuni tilalle! Edellinen reppu on nyt 10 vuotta vanha ja alkaa murentua käsiin. Ehkä tästä tulisi hyvä seuraaja.
Venemessut on niin hyvä paikka käydä unelmoimassa uusista veneistä, tarvikkeista ja tapailla ystäviä. Täällä valkenee aina se, että ihmisellä pitäisi olla monta venettä. Pienehkö ja nopeakäyttöinen alumiinikoppivene yhteysveneeksi. Pieni avovene alumiinista jäänrikkolaitteeksi ja nopeakäyttöiseksi yleisveneeksi. Sitten tarvitaan retkivene moottorilla ja vielä toinen purjeilla. Tai en tiedä tarvitseeko, mutta näistä minä unelmoin! Sitten puuttuu vain vähän pätäkkää ja aikaa käyttää kaikkia näitä veneitä!
Tällä viikolla olemme saaneet kokea minitalven. Maa on jäätynyt, eikä koirien kuratassuja ole tarvinnut pestä jatkuvalla syötöllä. Meri on sen sijaan pysynyt avoimena, sillä tuuli keikutti aaltoja juuri silloin, kun yöt olivat tarpeeksi kylmiä jäätymiselle. Viime yönä meri kuitenkin sai ohuen jääpeitteen. Pysähtynyt meri on niin rauhallinen ja kaunis.
Meidän koko lahti sai jääkerroksen.
Jää tekee upeita muotoja veden korkeuden eläessä.
Vanhan veneen alta kannattaa aina tutkia hiiritilanne, oli sen pohja sitten jäässä tai ei.
Veneilijän talvi
Päivän kääntyessä kohti iltaa, lähdin Vene-messuille. Myös Buster muistutteli millaista talvi on. Pakkasilla moottorin jäähdytyssysteemi jäätyy helposti ja tarvitsee lämpöä lähteäkseen toimimaan. Niinpä veneily vaatii välillä vähän operointia.
Ei mitään niin hankalaa, ettei sitä hiustenkuivaajalla sulattaisi. Pari minuuttia ja taas tulee vettä. Koppa takaisin päälle ja menoksi! (Photo: Kaija Papu)
Ennusteiden mukaan huomenna jatkuu tältä talvelta tuttu sää. Harmaata ja välillä tulee vettä. Lämpötila näyttäisi pysyvän plussan puolella seuraavat kaksi viikkoa muutamaa yöpakkasta lukuunottamatta. Mutta olipa ihana saada edes tämä minitalvi!
Jäätä ei vain näy eikä kuulu. Veneily vuoden ympäri ei ihan kiinnosta, olisi mukava saada jääpeite ja päästä myös talviurheilemaan. Ja onhan tämä harmaan vetinen ilmanala aika tylsä. Aikaisempina vuosina meri on ollut tähän mennessä jääpeitteessä. Asia alkoi kiinnostamaan sen verran, että otin asiakseni kaivaa blogista esiin milloin jäät ovat tulleet. Meille jäiden tulo tarkoittaa uskollisen työjuhdan, eli Busterin nostoa talviteloille.
Talvi 2019: Viime vuonna jäät tulivat jo jouluna. Ehdimme juuri Busterilla jouluostoksille, minkä jälkeen nostimme veneen 22.12.2018.
Talvi 2018: Vaikka jäät tulivat myöhään, vasta 16.1.2018, saatiin myöhempien pakkasten vuoksi todella vahva jäätie, jolla saimme rakennustavaraa saareen.
Talvi 2017: Jäät tulivat jo 11.12.2016, mutta lähtivät lähtivät jouluna pois. Uudet, kunnolliset jäät saimme loppiaisena 2017.
Talvi 2016: Pysyvät jäät saimme 4.1.2016
Talvi 2015: Olimme poissa saaresta, joten tarkka tieto puuttuu. Ilmeisesti tämä jäätalvi oli vähän hankala ja lämmöt sahasivat nollan molemmilla puolilla.
Talvi 2014: Ensimmäinen talvemme saaressa. Harmillisesti en vielä kirjoittanut blogia. Täytyy kaivaa kuvia vanhalta koneelta. Muistinvaraisesti sanoisin, että jäät tulivat loppiaisen ympärillä.
Lisää lunta ja jäätä!
Kun haeskelin kirjoituksia veneiden nostoajoista, törmäsin myös siihen miltä tammikuun loput näyttivät aikaisempina vuosina. Aika ihanaa… Tässä vähän tunnelmapaloja.
20.1.2019 olin hiihtämässä Sompan kanssa ja näimme kotkan. Illalla aurasin jäälle kävelytietä ja mönkijä sammui keskelle jäätikköä.
8.2.2018 myöhäisestä jäätymisestä huolimatta, saimme todella hyvän jäätien, jota pitkin tuotiin raksatavaraa saareen myöhemmin helmikuussa.
23.1.2016 sudittelimme jäällä mönkijällä. Mönkijä oli uusi, enkä ollut koskaan ajellut sellaisella. Oli kyllä jännää!
2020 tammikuu on ollut harmaa ja märkä.
Nyt äkkiä sitä jäätä tänne! Kun katselee aikaisempien vuosien talvikuvia, tulee vain fiilis, että haluaisi hiihtämään, potkukelkkailemaan ja luistelemaan. Sääennusteet näyttävät kuitenkin koko ajan nollan yläpuolella olevia asteita. Yleensä 10 päivän päässä on näkynyt pakkasjakso, mutta se on siirtynyt jatkuvasti eteenpäin. Tällä hetkellä panostan toivoni torstaihin 6.2.2020, jolloin lämpötilan pitäisi sukeltaa miinukselle. No, sukeltaminen voi olla liioittelua, sillä puhutaan parin asteen pakkasesta. Toivotaan kuitenkin, että talvi vielä tulee!
Perjantaina pakkanen nousi vuoden huippulukemiin, eli noin -4 asteeseen. Koska päivä oli tyyni ja pilvetön, alkoi meri jäätyä. Töistä kotiin tullessa saimme kyntää Busterilla paikoin sentin paksuisessa jäässä. Sellaisesta jäästä Buster selviytyy leikiten. Lauantaina heräsin hieman ennen yhdeksää ja rillittömänäkin huomasin upean punaisen aamun kajon. Puin nopeasti vaatteet päälle ja pinkaisin ulos koirien sekä kameran kanssa.
Joutsenet olivat rikkoneet itselleen pienen lätäkön jään keskelle.Ne tekivät jäänsärkijäoperaation ja siirtyivät pian saunan edustalle, jossa on yksi niiden lempipaikoista.Joutsenet sukivat kovasti itseään. Olisiko kyseessä jäänpoisto sulista yön ja jään rikkomisen jäljiltä?Joutsenet, sauna, auringonnousu… Olin pakahtua onnesta! Ihanaa olla kotona!
Aamu oli niin kaunis, että taidan palata näihin kuviin vielä pari kertaa. Sade ja kova tuuli veivät jo illalla pois valkoisen kuuran ja maa on jälleen kuran peitossa. Saapa nähdä milloin saamme jäätä.
Uudenvuoden jälkeen voisi ajatella, että nyt katsotaan ilotulituskuvia. Mutta vähän erilaiset valot kuitenkin. Olin yhtenä iltana kuvaamassa merta, joka oli jäätymässä koko lahden alueelta. Pitkällä valotusajalla taivaanrantaan osui myös lentokonen jättämä viiva. Vähän aikaa kun katselin taivaalle, niin huomasin, että lentokoneita lentää todella paljon eri suunnissa. Jotenkin sitä ei normaalisti huomaa, olen ehkä tottunut ääniin ja osa lentää toki aika kaukanakin.
Valomiekka lähestyy etelästäÄlkää törmätkö tyypit!Tämä näyttää vähän joltain erikoisompeleelta äidin vanhassa Singerissä.Edelliset koneet lähestyivät Vantaata oikealta kuvan ulkopuolelta. Sitten saatiin pari konetta peräkkäin idästä kaarroksen kautta lentokentälle.Hiljalleen jäätyvä meri oli huikean kaunis.
