Mahonkivene on ollut telakalla jo kohta kuukauden päivät. Syksy on tosiaan mennyt nopeilla loikilla eteenpäin. Kuukausi sitten näytti siltä, että alkaisi tulla ensimmäisiä pakkasöitä ja päätimme nostaa mahonkiveneen. Toki piti tehdä vielä yksi retki ennen nostopuuhia. Onneksi kyseiselle viikonlopulle sattui kaunis päivä. Jaakko oli lähdössä kavereiden kanssa viikonlopun viettoon, joten lähdimme ajamaan mahonkiveneellä lauantai-aamuna kaupunkiin, josta Jaakko jatkoi matkaansa eteenpäin. Suoraan emme tietenkään menneet, vaan ensin hoidettiin retken eväsosuus Saaristokaupalla. Kaakaota, juustopatonkia ja pannukakkua painavempina lähdimme kohti kaupunkia.
Saaristokaupalla oli viikonlopun parlamenttikin paikalla ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia. Kaupalla on kyllä iloinen meininki! Ja herkullinen kaakao. Ja juustoleivät. Ja pannari.
Mahonkivene kaupan laiturissa. Saimme jälkitoimituksena isältä hyttiin ovet ja taittopöydän. Tänä syksynä emme ehtineet testaamaan retkiominaisuuksia, mutta ensi keväänä sitten!
Jaakko sai ajaa menomatkan, koska minä sain sitten ajella kotimatkan yksikseni. Ilma oli kaunis vielä tässä vaiheessa! Heitin Jaakon Lauttasaareen tankkauksen jälkeen.
Kävi selväksi, että Jaakko sai nauttia parhaasta veneilykelistä. Kun ajoin Lauttasaaresta kohti Melkkiä, näytti Espoon päällä olevan synkkä pilvi. Seuraavaksi varustan mahonkiveneen jollain paksulla viltillä, jonka voi kietoa jalkojen lämmikkeeksi. Sain kuitenkin väistettyä vesisateen, joten siitä plussaa!
Mahonkiveneen nosto
Seuraavana päivänä meillä oli edessä mahonkiveneen nosto. Olimme päättäneet nostaa veneen omalle tontille, jotta huoltotyöt menisi sitten sujuvasti. Aiemmin emme olekaan nostaneet tällaista puuvenettä omaan pihaan, joten operaatio piti valmistella hyvin. Meillä on melko hyvä rantakallio veneen nostamiseen, mutta se on vähän jyrkkä ja liukas. Mönkijä yksistään suttaa kalliolla, joten kiinnitimme mönkijän vinssin Gehlin kauhakuormaajaan, joka oli kalliolla painona.
Alkuasetelmat. Kaikki on valmiina. Sitten alkoi sataa ja tuulla ihan älyttömästi, joten pidimme ruokatauon.
Kun kallio oli sopivasti liukastunut sateesta, alettiin hommiin. Jaakko ajoi veneen trailerin perään ja minä vinssasin sen trailerin päälle. Siinä vinssatessa mietin, että miten tämä nyt taas näin meni. Jaakko seisoi veneessä ja ihmetteli, että eikö vene liiku ollenkaan, kun minä pyöritin hulluna vinssikampea.
Jaakko ajoi ensin mönkijää ylös kalliota pitkin niin pitkälle kuin se liukasta kalliota myöten onnistui. Mönkijän vinssi on oikeasti todella kätevä, sen avulla nousee isompikin kuorma. Mutta tällä kertaa tämä tekniikka ei vienyt tasaiselle maalle asti.
Niinpä minä istuin Gehlin puikkoihin ja vedin koko ketjun peruuttamalla kallion päälle. Tämä kombo nousi kalliota ylös kuin leikkiä vain!
Tämä oli niin helppo veneen nosto, että oikein piti ihmetellä, että voisiko joku vielä mennä pieleen! Vaikka olen sanonut sata kertaa, että Gehl myydään raksan jälkeen, niin onhan se myönnettävä, että tällä pelillä on kyllä käyttökohteensa!
Homma hoidettu!
Mahonkivene on paketoitu pressuvarastoon, johon rakensimme pienen lisäosan, että paatti mahtuu sisään. Siellä on sitten hyvä tehdä keväthommat, joita puuveneessä riittää.
Mikään ei piristä viikkoa enempää, kuin mukava arki-ilta tekeminen. Näimme ystäviä NJK:n ravintolassa. Lähdimme liikenteeseen mahonkipaatilla aurinkoiseen iltaan. Olimme jakaneet ajovuorot niin, että minä ajoin menomatkan ja Jaakko ajaisi paluumatkan. Ja tämä ihan sen takia, että saisin jälkiruoaksi Irish Coffeen!
Menomatkalla meillä oli lempeä tuuli. Ajelimme mahonkipaatilla mukavaa matkavauhtia. Tosin täytyy nyt kyllä myöntää, että olen tottunut ajamaan veneellä vähän kovempaa. Vaikka 100 heppainen Yamaha pörisi perässä, ei vauhti tuntunut ihan vastaavan ääntä. En ollut budjetoinut matkaan sen enempää aikaa kuin Huskylläkään, joten myöhästyimme vartilla tapaamisesta. Mutta nyt ajettiin herrasväki-vauhtia maisemia ihaillen. Oikeastaan 19-20 solmua on aika kiva vauhti, siinä ehtii katsella ympärilleen ihan eri tavalla. Ja ehtii sitä sitten kaasuttaa jollain toisella veneellä.
I’ve got all the time in the world…
Ilo irti merellä! Aurinko paistoi, vesi pärskyi tuulilasiin ja ihmisiä oli merellä nauttimassa kelistä.
Useampi lentävä meni ohitsemme ja yksi F18.
Parkkeerasimme paatin satamaan ja kävelimme NJK:n aina niin ihastuttavaan ravintolaan.
Pimeä kotimatka
Safka hyvää, seura hyvää ja Irish coffee hyvää! Ja sitten olikin pimeää. Jos minulta kysyttäisiin, niin olisi päivänselvää valittaisiinko talvi- vai kesäaika ympärivuotiseksi ajaksi. Ajatus siitä, että jo hieman kahdeksan jälkeen olisi näin säkkipimeää, on todella kaamea. Please no! Nyt lähdimme kuitenkin hieman yhdeksän jälkeen kotia kohden nopeasti pimenevässä illassa.
Mahonkipaatti, Jaakko ja Helsingin siluetti. Ps. kadehdin tällä reissulla vielä Jaakon tupsupipoa.
NJK
Myös viereinen Klippan näytti upealta yönmustassa taustassa.
Tämä on aina niin sykähdyttävän kaunis näky!
Ajelimme kotiinpäin hissuksiin ja katselimme ensin kaupungilla ja sitten merellä näkyvää valomerta. Lauttasaarta lähestyessä tuli aivan sama tunne kuin jollain pidemmistä purjehdusreissuista. Ilma oli kosteaa ja viileää. Eteen nousi uuden kaupungin tai jopa maan valot. Pystyin kuvittelemaan, että alkaisimme seuraavaksi etsimään sisäänajoväylän merkkejä yön pimeästä. Nyt suuntasimme kuitenkin merelle kohti pimeää ja jatkoimme kohti Espoota.
Espoossa meitä tervehti valoisa Nokkalan Majakka
Valottelimme taskulampulla merimerkkejä. Olin pukenut päähäni rusettipannan (olimme sentään hienolla veneellä liikentessä), joka tässä vaiheessa iltaa antoi periksi ja tippui silmilleni lähes jokaisessa aallossa. Ei suojannut korvia kovinkaan paljon ajoviimalta. Ja vaikka aluksi ei ollut kylmä, niin muistin taas miksi vaatetta pitää olla vieläkin enemmän. Ensi kerralla otan toppatakin ja toppahousut mukaan. Ja nahkakenkien tilalle kunnon toppa-Kuomat!
