Yllätys meressä

saaressa Arki saaressa 7 Comments

Töissä venyi vähän myöhään ja ajoin vauhdilla TG:n kotilaituria kohti. Mielessä oli rauhallinen koti-ilta koirien, torkkupeiton, ehkä kirjan ja jonkun lämpimän juoman kanssa. Kun ajoin venettä laituriin sen omalle paikalle, jäin tuijottamaan laiturin toiselle puolelle. Laiturin tuolien ja pöydän lomasta vilahti harmaa alumiini jotenkin oudon näköisesti, sitä oli liian vähän. Oliko busteri uponnut puoliksi? Samantien muistin, että busteri on mantereen päässä laiturissa. Kesti sen pienen hetken hahmottaa mitä meressä kelluu. Ei hemmetti, sehän on kaasupullo. No eihän siinä mitään, mutta sen kaasupullon jatkeena meren pohjassa makasi meidän grilli.

SavedPicture-2014528232913.jpg
Tuolta se tuli ja tuonne se meni…

Juuri näin, tietysti sen typerän grillin pitää tippua mereen silloin kun olen yksin kotona. Se on pysynyt kiilattuna paikoillaan laiturilla paljon tätä päivää kovemmat itätuulet jo pariin otteeseen. Puhisen harmitustani tekstiviesteihin Barcelonaan, jossa Jaakko on festareilla. Jaakko soittaa takaisin ja ehdottaa, että hän pirauttaa Simonille. Saisin varmasti huomenna apua grillin ylösnostoon. “No et kyllä todellakaan soita!”. Simon on oikea saaristolainen ja olen varma, että hänen grillinsä eivät lentele laiturilta mereen, sillä oikeat saaristolaiset tietävät, että merellä voi olla puuskainen tuuli. Se kapistus pitää saada ylös ilman, että kukaan saa tietää, että nyt niiltä urpoilta kaupunkilaisilta tippui grillikin mereen. (Okei, Jaakko soitti silti Simonille ja minä kirjoitan tästä blogiin. Logiikka on jännittävää.)

SavedPicture-201452823297.jpg
Grilli, I’m coming to get you!

Eipä auttanut kuin pukeutua kelirikkoajalta tuttuun Ursuittiin. Mitä tekisinkään ilman sitä pukua! Hymyilytti jopa haisusaappaiden jalkaanlaitto. (Selitys haisusaappaista, klikiti klik!)Pujottelin veneköydet pitkäksi köydeksi ja köysi tukena laskeuduin sateen jäljiltä superliukkaaksi muodostuneita kallioita mereen. Ilman köyttä olisikin saanut mennä persliukua. Grillin kohdalla vettä oli vyötäröön asti. Onneksi siinä oli suojahuppu päällä, sain sen avulla raahattua osittain mutaan juuttunutta grilliä rantaanpäin. Vähän matalammalla tunnustelin sopivan paikan saada köysi grillin läpi ja solmin köyden grilliin kiinni. Kipaisin rantaan ja pätkä kerrallaan sain grillin hinattua merestä ylös.

SavedPicture-2014528232919.jpg
Siinä se nyt pesun jälkeen nököttää. Toinen siipi lähti irti ja uuden kaasupullon letkun joutuu ostamaan, kun se pikkuruinen osa, jolla käännetään kaasu pois ja päälle, poikkesi.

Sellainen ilta saaressa tällä kertaa!

Comments 7

  1. Ihana tarina ja asenne kohdillaan… siis ei varmaan aikuisten-oikeesti tuntunut mitenkään kivalta tuo homma, mutta kaikkeen on näköjään varauduttava. Onneksi on Ursuit!

    1. Sanotaan näin, että ärsytti ihan älyttömästi, mutta loppupeleissä siellä meressä oli kuin pienessä seikkailussa. Ja tosiaan, ilman kunnon pukua olisin kyllä ollut vähän ihmeissäni, että miten sen grillin tuolta nostaa… 🙂

  2. No enpä olisi ihan ensimmäiseksi enkä toiseksikaan arvannut että teidän grilli oli sen kaasupullon jatkeena siellä meren pohjassa! Nauratti kun et halunnut “oikean saaristolaisen” saavan tietää mitä on tapahtunut =D Mutta hei, tekevälle sattuu ja hienostihan sinä sait “ongittua” grillin takaisin kuivalle maalle 🙂

    1. Haha, pitää yrittää pitää edes vähän kulissia yllä, ettei näytä ihan tomppelilta! 😉

      Mutta tulihan se sieltä ylös. Veikkaan että grilli ruostuu kyllä aika nopeasti tämän jälkeen, mutta ainakin se toimi vielä hienosti!

  3. Pingback: Sammakkomies kaislan kimpussa | Saaressa

Jätä terveiset saareen!