Sekoilua kyytien, bensan ja airojen kanssa

saaressa Arki saaressa 0 Comments

Jaakolla oli työreissu sunnuntaina ja lähtö ennen kuin edes kukko laulaa. Kello oli herättämässä ennen neljää ja Jaakko kyseli, että lähdenkö heittämään hänet Busterilla rantaan. Heti perään tarjottiin Vapaudu vankilasta-korttia ja Jaakko kysyi hakisinko sitten kuitenkin mielummin veneen mantereen puolelta sup-laudalla aamulla. Kyllä, kyllä, suppailu kuulostaa hyvälle. Hejdo, turvallista lentoa ja mukavaa työreissua! Vajosin samantien uudestaan tiedottomuuden tilaan.

Aamu aukesi niin kauniina, että ei tuntunut pätkääkään syyskuulta. Unohdin myös täysin, että normaalisti, kun Jaakko on reissussa, niin  veneet hajoaa, grillit tippuu mereen, tulee yllättäen jäätä/kelirikko tai muuta vastaavaa. En siis osannut olla varuillani. Olin vain onnellinen siitä, että sain kulkea saaressa aamukävelyllä koirien kanssa. Ei haitannut yhtään, että koirien remmit olivat hukassa (toinen löytyi myöhemmin mantereella olevasta Busterista ja se toinen, jonka piti olla tallessa, on vieläkin hukassa). Kävin viemässä sup-laudan mereen ja käytiin koirien kanssa ensin pienellä kierrokselle omaa rantaa pitkin. Halusin tsekata miltä raksa näyttää lähempää rantaa, veneestä sitä on toki katseltu.

Rekut messissä laudan nokassa.

Tämä kaverikin oli päässyt tahattomalle meriretkelle. Ja säilyi hengissä! Kun pääsimme vastarannalle, niin koko elikkolauma hyppäsi laiturille. Ensin Pipo, sitten Sompa ja lopulta hämis. (Oikeasti hyppäsi! Omaan kokoonsa nähden ihan isostikin.) Hän siirtyi uusille ötököiden metsästyslaitumille, toivottavasti viihtyy.

Aika piilossa ollaan vielä lehtien ollessa puissa.

Ikuisuusprojektini jatkuisi puolen päivän aikaan, kun kosteus vähenisi, mutta aurinko ei paistaisi suoraan seinille, joita maalaan. Vielä kaksi punaista seinää tarvitsee yhden kerroksen maalia ja valkoiset puitteet on kokonaan hoitamatta.

Pipo kuuntelee tarkkaavaisesti varisten raakuntaa pikkusaaressa. Meri on ihanan tyyni!

 

Sup-lauta Busterin hinaukseen

Lopuksi meloimme Busteria hakemaan. Kiinnitin laudan Busterin kiinnitysköyteen ja muistin hakea parkkipaikalta auton renkaan päältä taskulampun. Jaakko oli yöllä jättänyt sen minulle. Olin tosi tyytyväinen, että muistin lampun, olin nimittäin melko varma, että kyseistä otsalamppua ei nähdä enää yhtenä palana, kun sain tekstarin sen sijainnista. Tarkistin Busterin bensat ja totesin, että tänään pitäisi käydä tankilla. Bensaa oli olematon määrä, mutta ajattelin silti pääseväni bensikselle asti. Oletus osoittautui vääräksi, kun kone hyytyi hieman ennen omaa laituria. Onneksi Busterissa on ne vähän liian lyhyet airot ja pääsimme tyynellä kelillä kotiin.

 

Saunan maalaus viivästyy taas ja ne Busterin airot aiheuttaa harmaita hiuksia

Jaakko kävi eilen rautakaupassa ja haki kaikki, mitä tarvitsen saunan maalaukseen. Listalla oli kaksi asiaa. Punaista maalia ja maalarinteippiä. Busterin hakemisen jälkeen päätin tehdä puutarhahommia ja odotella aamun kosteuden häviämistä. Puolen päivän aikaan päätin aloittaisin maalaamisen. Noh. Löysin K-Raudan pussista punaista maalia, valkoista maalia ison purkin ja suteja. Mutta ei maalarinteippiä. Valkoista maalia oli jo valmiiksi saaressa ihan tarpeeksi ja sutejakin kaikki kaapit pullollaan. Päätin vitkuttaa rautakauppaan menoa sillä verukkeella, että juuri kun tulisin takaisin, paistaisi aurinko suoraan sille seinälle, joka piti maalta. Siirryin takaisin kasvihuoneelle. Jonkin ajan kuluttua yli meni muutaman tipan tiputtava sadepilvi. Sitten tuli nälkä. Lopulta kello oli aika paljon, kun lähdin soutamaan kohti bensistä. Ehtisin ehkä juuri ja juuri rautakauppaan.

Sompa ja Pipo nauttivat rauhallisesta soutukyydistä.

Meillä oli kyllä varabensaa. Joten ei olisi ollut pakko soutaa. Mutta sitä trattaa, jonka paikka on Busterissa bensasäiliön vieressä, ei löytynyt mistään. Sitä ei saisi IKINÄ liikuttaa mihinkään. Ei vaikka kuinka pitäisi tankata jotain Gehliä tai muita romuja. Niille voi hankkia omat tratat. No, hukassa se kuitenkin oli ja minä vihaan sitä bensan kanssa lotraamista, etenkin ilman trattaa. Sitä on mahdotonta saada menemään roiskumatta oikeaan paikkaan. Ja lisäksi ajattelin, että soutaminen on ihan kivaa, eikä keli ollut paha.

Tuuli puhalsi sivusta ja kuljetti meitä mukavasti  melkein oikeaan suuntaan. Totesin kuitenkin, että tässä täytyy ottaa muutama rivakampia vetoja ylös tuuleen tai muuten Busteri lipuu bensiksen ohi. Ja saahan sitä vähän hikikin tulla.

NAPS! Airo lähti liikkeelle veneen laitaa pitkin, kun hankain rasahti poikki. Jaahas. En mää ehkä ihan näin voimakkaita vetoja tajunnut tekeväni. Onneksi se bensatankki oli kuitenkin Busterissa. Olin siis yritin vältellä bensatankin täyttöä varakanisterista läikkymisen vuoksi ja nyt täyttäisin sen sitten aallokossa. Mutta eipä auttanut, muuten valuisin hiljalleen yhdelle luodolle merimetsojen seuraksi. Varatankki sisälsikin yllärin. Siinä oli niin hyvä korkkisysteemi, ettei läikkynyt yhtään!

Nauratti vähän kun ajattelin, että mitähän ne naapurit ajattelee. Tuolla se soutelee sivutuulessa hiljalleen Busteria, mikä ei nyt siihen hommaan ole ihan paras vene. Sitten vähän kolistelua ja säätämistä ja lopulta ajetaankin moottorilla. Näytti varmaan fiksulta!

Hankaimen tappi meni juuresta poikki.

 

Ps. Ehdin juuri ja juuri hakemaan maalarinteipit, mutta takaisintullessa olikin jo aavistuksen hämärää ja kohtahan olisi ollut jo kosteaakin. Saunan maalaus ei siis vieläkään päässyt viimeiseen lukuunsa. Mutta nyt on kaikki tarvikkeet koossa. Ja vähän ylimääräistäkin.

 


AIKAISEMPAA SEKOILUA, KUN JAAKKO ON TYÖMATKALLA

Grilli meressä ja kuinka sen saa ylös

Jäät yllättää – ei niitä vielä pitänyt tulla. Eikä veneen akku lataa. Tietenkään.

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

 

Jätä terveiset saareen!