Atlantin ylityksiä

saaressa Purjehdus 8 Comments

Joskus kun tilaisuutta oikein heilutellaan nenän edessä, niin siihen ymmärtää tarttua. Meillä se tapahtui vähän yli kaksi vuotta sitten. (Ja ei, nyt ei puhuta saaresta. Siihen tilaisuuteen tartuimme myöhemmin.) Menen ajassa aika kauas taaksepäin, ehkä jopa vuosituhannen alkuun? Silloin pikkusiskoni osti isälle joululahjaksi Atlantin ylitykseen tähtäävän matkapurjehduskirjan. Isäni on veneillyt ja purjehtinut koko ikänsä ja meidän perheessämme oli pikkuinen purjehdusvene, jolla tehtiin kesäisiä purjehdusmatkoja. Tästä kirjasta jäi pieni kipinä itämään ja vuosia tämän jälkeen isä ja sisko alkoivat purjehtia pikkupaattiamme yhä pidempiä matkoja.

Tuli päivä, jolloin he olivat purjehtineet niin paljon yhdessä, että he tiesivät jakavansa unelman. He aikoivat lähteä ylittämää Atlantin. Matkaan he varasivat 1,5 vuotta, sillä ensin piti toki käydä vähän Välimerellä, ylityksen jälkeen kiertää Karibia ja palata vielä Suomeenkin. Vuonna 2008 pikkuinen purjevene jatkoi seilaamistaan ystäväperheen luona ja Atlantin ylitykseen hankittiin “hieman” tilavampi Bavaria 42 C. Veneen koko konkretisoitui ensimmäisellä kerralla, kun olin mukana. Laiturimanöövereitä tehdessä työnsin paattia johonkin suuntaan ja sehän ei hievahtanutkaan vanhan paatin tapaan. Ahaa, muutama kilo painoa taisi tulla lisää.

Uusi vene
Uusi vene. (Kuva: Mika Kaskinen)

Isän ja siskon harjoitusmatkat pitenivät ja kokemus etenkin siskolla kasvoi. Yllättäen myös minä kiinnostuin suunnattomasti purjehduksesta ja veneestämme, kun tapasin kolmisen vuotta sitten baarissa kivan tyypin, joka kertoi todella tykkäävänsä purjehtimisesta. Vallan oli kilpaillutkin. Toinen, ehkä vielä yllättävämpi asia tapahtui, kun kysyin isältä saisinko lainata venettä kesäpurjehdukselle. “Ja kyllä, minulla on ihansikahyväkippari Jaakko, joka on tosikokenut ja siirtänytsatakertaaveneitäSaksaan.” Isä ei ole koskaan lainannut venettä kenellekään, joten oddsit oli aika huonot. Mutta niin vain saimme paatin lainaan ja yhteiset purjehdukset Jaakon kanssa alkoivat.

_MG_8545

Kesäseikkailu 2011 alkaa! (Kuva: Mika Kaskinen)

Fallit solmussa
“Minä voin auttaa fallien kanssa!” Oii, romantiikkaa! Olimme tavanneet vähän yli kuukausi aikaisemmin ja kaikki oli niin jännää. (Kuva: Mika Kaskinen)

Yöpurjehdus

Yksi kesän 2011 parhaita purjehdusmuistoja oli purjehtia Ninan kanssa kahdestaan yöllä. (Kuva: Mika Kaskinen)

Kaksi vuotta sitten syksyllä mietimme Jaakon kanssa, että olisipa siistiä lähteä myös merille vähän pidemmäksi aikaa. Mielessäni mahdollisuudet eivät taaskaan olleet suuren suuret, kun soitin isälle. “Tuota noin niin, mitäs ajattelisit, jos lainaisit taas venettä silleen, että me kiertäisimme kanssa tuon Atlantin?”. Tällä kertaa ajatus ei rakentunut ihan viidessä minuutissa ja pallottelimme erilaisia vaihtoehtoja parin viikon ajan. Mutta niin sitten sovittiin, että kun isä ja sisko purjehtivat veneen Lagosiin Portugaliin, otamme veneen siitä haltuun ja lähdemme omalla seikkailulle Karibialle! Isät ne osaavat yllättää!

Perillä Lagosissa

Atlantin ylittäjät perillä Lagosissa kesäkuussa 2014. Isän ja siskon reissu on tältä erää ohi ja vene siirtyi meidän vastuulle. He jatkavat matkaansa Ranskasta kesällä 2015 ja purjehtivat veneen Suomeen.

Viikon ja yhden päivän päästä istumme lentokoneessa kohti Las Palmasia, jossa veneemme odottaa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet totaalista hullun myllyä reissuvalmistelujen, töiden valmiiksi saamisen sekä opiskeluiden parissa. Pinna on ollut välillä tiukalla, kun on laskettu aikatauluja ja euroja. Nyt viikko ennen lähtöä totuus alkaa realisoitua siitä, että me todella lähdemme viikon päästä. Sitten ei ehdi enää tehdä mitään. Mitä jää tekemättä, jää tekemättä.  Passi on kuitenkin voimassa ja pahoinvointilaastarit pakattu. Sitten lähdetään! Kahdeksan ja puolen kuukauden seikkailu odottaa!

Yhdessä

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Comments 8

  1. Mahtavaa Annika!
    Huomasinkin Naispurjehtijoiden fb-ryhmässä, että teillä on tällainen projekti aluillaan! Ilmankos kyselit ruokaohjetta 🙂 Paljon tsemppiä ja iloista seikkailumieltä! Jään odottelemaan postauksia..

  2. Joo, tuo soijapihvireseptisi tuntui niin fiksulta, että oli pakko päästä kopioimaan ideaa! 🙂

    Postauksia tulee, jos vain saadaan välillä netti. On kyllä huimaa olla ilman nettiä 3 viikkoa!

Jätä terveiset saareen!