Yöpyminen Elizabeth Portissa, Admiralty Bay (Bequia/St Vincent)

saaressa Purjehdus, St Vincent & Greandines 0 Comments

Matka St Vincentin Bequiaan oli meidän pisin purjehduksemme alkumatkasta. St Vincentin vuoret ja kukkulat olivat upean näköisiä ja houkuttelevat pysähtymään. Valitettavasti St Vincentin maine rikollisineen on sen verran luotaantyöntävä, että päätimme ihailla pääsaarta vain kauempaa. Wallilaboun kylän lahdessa kävimme kuitenkin ulkopuolella. Osa Pirates of the Caribbeanista on kuvattu siellä ja lavastukset ovat vielä juuri ja juuri pystyssä. Pakko myöntää, että mietin pitäisikö rantautua ja käydä koskemassa lavasteita, joissa Johnny Depp on pyörinyt, mutta toisaalta hän erosi teinisuosikistani Vanessa Paradiksesta, joten päätin unohtaa koko jutun.

Matka St Lucian saarelta St Vincentin suojiin oli juuri sitä, mitä purjehdusartikkeleissa on luvattu. Kovaa tuulta idästä. Tuulta oli pääsääntöisesti 11-13 m/s ja aallot tarpeeksi isoja. Meripahoinvointi pääsi yllättämään 4/6 miehistöstä. Lapsille nostan hattua, sillä mitään valitusta ei kuulunut, vaikka molemmilla oli huono olo. Kävin itsekin hakemassa bikinikuntoa laidan toiselta puolelta, minkä jälkeen päätin siirtyä ruoriin. Se auttaa aina. Sainkin ajella rauhassa pari tuntia muun miehistön ottaessa torkkuja.

ANKKUROINTI, TULLAUS JA PALVELUT ELIZABETH PORTISSA/ADMIRALTY BAYSSA

Saavuimme Elizabeth Portiin alkuiltapäivästä. Lahdessa on sekä ankkurointi että mooring-mahdollisuudet. Päätimme jäädä mooringiin, sillä vapaita poijuja oli paljon ja ne sijaitsivat hyvillä paikoilla. Mooring-poijut eivät ole sataman virallistamia ja niitä ei kuulemma huolleta, joten kiinnittyminen tapahtuu omalla vastuulla. Meidän poiju piti todella hyvin, eikä ongelmia ollut. Emme edes maksaneet mitään poijustamme, sillä meille ei selvinnyt kenelle satamamaksu olisi pitänyt maksaa. Soitimme ennen lähtöä Daffodill Marine Serviceen, joka omistaa osan poijuista, mutta he eivät myöntäneet poijua omakseen, eivätkä tienneet kenen se on. ”I could come and pick up the money, but you know, I don’t know who owns it. That wouldn’t be fare. You know man, just go…!” Tähän mennessä raha on aina kelvannut, suurinpiirtein laillisena tai laittomana ryöstönä, joten olimme aika yllähttyneitä ja lähdimme näillä saatesanoilla satamasta.

Tiedote poijuista veneilijöille tullirakennuksen seinällä.

Tiedote poijuista veneilijöille tullirakennuksen seinällä.

Teimme tullauksen St Vincentille & Grenadiineille Elizabeth Portissa. St Vincent koostuu noin 30 saaresta, joten tällä tullauksella päästäisiin eteenpäin vielä monta päivää! Tulli ja immigration ovat keltaisessa virastorakennuksessa. Sanoisin että paperihommat onnistuivat melko helposti ja nopeasti, niihin meni ehkä 45 – 60 minuuttia. Jos on menossa Tobaco Caysille, täytyy siellä vietetyistä öistä maksaa maksu tullissa jo täällä. (Tosin maksu olisi onnistunut myös Tobaco Caysissa, kuten myöhemmin huomasimme.) Pienenä vivahteena kynähommat. Pyysin tullivirkailijalta kynää lainaksi, mutta hänellä oli vain yksi sininen kynä ja punaisella ei saanut täyttää veneen papereita. Onneksi laukusta löytyi yksi kuulakärkikynä, muuten sitä olisi pitänyt lähteä ostamaan tai hakemaan veneestä.

Daffodill Marineservicen tiedote, täältä löytyy siis vähän kaikkea palvelua.

Daffodill Marineservicen tiedote, täältä löytyy siis vähän kaikkea palvelua.

Kartta Admiralty Baysta, jossa yövyimme.

Kartta Admiralty Baysta, jossa yövyimme.

Dinghy Dock oli lähellä tullia ja muutenkin keskeisellä paikalla helposti näkyvillä. Kylästä löytyy hauskoja pieniä kauppoja, ravintoloita, rautakauppa (ei kovin laaja valikoima) ja ruokakauppa. Tämä on siis melko hyvin varusteltu paikka! Myös pyykinpesu onnistuu, samoin kuin veden ja dieselin täyttäminen.

Dinghy-laituri näkyy Jaakon olkapään yläpuolella lähellä punaisia risteilijöitä.

Dinghy-laituri näkyy Jaakon olkapään yläpuolella lähellä punaisia risteilijöitä.

Kävimme syömässä Tommy’s –nimisessä ravintolassa, jonka safkat sai ok-arvostelut. Paikka sen sijaan oli enemmäin kuin ok, kaunis terassi meren rannalla! Ravintolassa oli hyvä wifi. Auringon laskiessa kävimme vielä Gingerbread-kahvilassa syömässä herkkukakkupalat.

Tykkäsin Elizabeth Portista todella paljon ja luulenpa, että haluan palata sinne vielä matkalla pohjoiseen. Monta pientä kojua, kahvilaa ja upea biitsi jäivät odottamaan, kun lähdimme kukonlaulun aikaan kohti Friendship Bayta (konkreettisesti, heräsin oikeasti kukonlauluun). Tämä oli todellinen piipahdus, monta tarinaa jäi kokematta.

Jätä terveiset saareen!