Lähdimme Tobaco Caysilta Maireaun kautta Union Islandille. Tobaco Caysilta kirjoitan sitten myöhemmin, kun käymme siellä toisen kerran parin viikon päästä. Jo kaukaa näimme, että Union Islandin rannoilla liikuttiin leijoilla. Mitä lähemmäs saarta tulimme, sitä innostuneimmaksi kävi Jaakon ja Pertun hihkuminen. Paikka näytti suorastaan kitetreenailijan paratiisilta! Jaakko ohjaili Defyriä satama-altaaseen koko paatin melkein katamaraanin kylkeen, kun ihaili vain leijojen menoa. Saimme paatin parkkiin ja ehdimme vielä ihailemaan leijojen viimeisiä taidonnäytteitä ennen illan pimentymistä. Joten pieni varoitus, tästä postauksesta saattaa saada kiteily-överit!
Kello ei ollut lyönyt vielä paljoakaan, kun Jaakko ja Perttu pakkasivat leijan ribiin ja lähtivät aamuharjoitteluun. Mutta niin vain olivat muut vielä aikaisemmin liikkeellä ja ennen kuin Bestin leija lensi vesillä, niin kuusi leijaa muutakin laijaa kiisi aalloilla. Jaakko ja Perttu olivat ottaneet jo oppia, sillä homma alkoi todella sujumaan! Veneeseen palasi niin rehenteleviä tyyppejä, että onneksi olin ottanut kuvia myös crasheistä, etteivät aivan päässeet leijumaan. Mutta pakko sanoa, homma meni ihan hienosti! Leijalautailun lisäksi erityisen mainittava asia tältä päivältä oli, että saimme lettuja aamupalaksi!
Sen lisäksi, että Hertta ja Terttu järjestivät meille aamiaisletut, he myöskin tiskasivat tiskit yhteispelillä Defyrin takakannella.
Perttu ajaa, Jaakko peesaa ribillä. Aluksi ribitoiminta oli aktiivisempaa, mutta parin viimeisen treenin aikana ribi lähinnä hengasi Defyrin etuköysissä odottelemassa omaa vuoroa.
Perttu kaasuttelee hurjaa vauhtia…
Tunnelmapalassa Jaakko, purjevene ja Palm Island.
Suosikkikuvani Jaakosta!
Jaakolla on homma hallussa. Leija on siis Jaakon, ei tuon vastaantulevan tytön. Kuvaajalta vain hukkui toinen leija.
Union Islandin stoppi oli alun perin ajateltu vain yhden päivän pysähdykseksi, mutta paikka oli niin kiva, että päätimme yöpyä vielä toisenkin yön. Ja tosiaan, saari oli hieno myös kitehommien lisäksi! Ensinnäkin rantakylä oli täynnä pikkuisia kahviloita ja putiikkeja, joihin tutustuimme Jaakon kanssa. Sillä aikaa Family Roenkkoe kävi kiertämässä saaren luontopolun, joka vei esimerkiksi upealle, rauhalliselle biitsille.
Tavallisen supermarketin valikoima oli aika ankea, lähinnä säilyketavaraa. Mutta tästä pienestä ranskalaisesta herkkuputiikista löytyi vaikkapa juustoa ja pringleseitä! Ostoon meni, vaikka pieni pala emmentalia maksoikin lähemmäs 10 euroa. Karibia ei todella ole halpa paikka.
Jaakon kanssa löysimme ensimmäistä koko Karibialla paikan, joka myy SUPeja. Olemme miettineet, että sellainen olisi suorastaan nerokas lähisaariin tutustumisessa, mutta koko grenadiineilla tai St Luciassa ei ole SUPeja myyty. Tällä kertaa kaupat jäi vielä tekemättä, sillä sup olisi pitänyt tilata Grenadasta Carriacoulle. Päätimme käydä Grenadalla katsomassa niitä ihan livenä (jos lautoja nyt hyllystä löytyy…) Kävimme tsekkaamassa myös paikallisen kite-resortin, joka oli suloinen! Vierashuoneet loistivat Karibian väreissä ja jengi hengaili kahvilan ympärillä katsomassa leijailua.
Kiteresortti, joka järjesti erilaisia kursseja ja myöskin majoitusta ja retkiä kitehommiin liittyen.
Mukavat näkymät terassilta. Paras paikka kiteilyyn on kuvan vasemmassa laidassa ja veneiden mastot näkyvät suoraan edessä. Olimme parkissa aika lähellä!
Illalla pojat ottivat vielä toisen kite-session, jonka jälkeen menimme Happy Islandille katsomaan loppuillan kite-näytöksiä. Happy Island on pienen piskuinen saari kite-kentän keskellä, jossa on baari. Mitään muuta saarelle ei mahdukaan, sillä baari oli koko saaren kokoinen. Paikalliset kiteilijät esittelivät parhaita temppujaan auringon laskuun. Tämä piti sisällään huimapäisiä hyppyjä muun muassa baarin yli. Olimme ihastuksesta ymmyrkäisinä ja Jaakko & Perttu päättivät lähteä seuraavanakin aamuna kello kuusi treenaamaan ennen lähtöä seuraavaan paikkaan!
Pikkubaarin ympärille kehkeytyi illan aikana jo toista kertaa show, jossa paikalliset tekijät esittelivät taitojaan.
Näinkin voi tehdä! Leija vain jätetään happy Days-baarin kaidetolppaan kiinni ja siinä se pysyi hienosti pari tuntia odottamassa ajajaansa.
Happy Barin armoton tuomari ruoti leijasuorituksia.
Illan kite-showsta vastasi 16-vuotias J.J. Tänään ei tuullut niin paljon, mutta näimme edellisenä päivänä, kun hän hyppäsi koko ravintolan yli.
ANKKUROINTI UNION ISLANDILLA
Valtaosa veneistä ankkuroi Union Islandin lahdelle. Tarjolla on myös mooring-poijuja ja kaksi kiinteää laituria. Me päätimme jäädä poijuun (60 ec/yö), vaikka kaduimme päätöstä heti, kun olimme kiinnittyneet ja maksanee poijun. Nimittäin poijujen omistaja halusi, että tiputamme myös ankkurin poijujen lisäksi! Kysyimme ovatko poijut oikeasti pitäviä vai miksi ankkurikin piti laittaa. Poijut olivat tietenkin erinomaisia. Niinpä laskimme ankkurin, mutta on se poijukin pitänyt. Jälkikäteen ajatellen olen sitä mieltä, että olisimme voineet jättää vain ankkuriin. Laiturilta sai laajemmat palvelut, kuten veden ja sähkön. Täällä Union Islandilla ei saanut vesitaksipalvelua, joka löytyi Canouanilta, joten vesi täytyy hakea laiturilta tai ottaa omiin astioihin.
Suosittelemme Union Islandia ihan täysillä myös kitehommien lisäksi. Pienet kaupat ja hienot biitsit saivat meidät ihastumaan paikkaan!
Jakoon!