Carriacou: Rämeseikkailu ja öinen vierailija kannella

saaressa Grenada, Karibia, Purjehdus 2 Comments

Long time, no write… Olen tehnyt opiskeluhommia ja siksi koneen avaaminen vielä bloginkin kirjoitteluun on jäänyt kokonaan tekemättä. Yritän ottaa vähän aikaa kiinni ja kirjoitella niistä paikoista, joissa olemme parin viikon aikana käyneet!

CARRIACOU, TYRREL BAY

Union Islandin jälkeen teimme yhden yön pysähdyksen Carriacoulle, joka kuuluu Grenadalle. Tulimme lahteen iltapäivällä, joten kovin pitkään emme valoisan aikaan ehtineet tutkia paikkoja. Päätimme kuitenkin tilata vesitaksin viereiselle mangrove-suolle, jonne pääsee ainoastaan paikallisten toimijoiden kyydissä. Meidät tultiin hakemaan pienen soutuveneen kokoisella tuhdolla ja oli aivan pakko kysyä, että mahdummeko varmasti kyytiin. Paikalliset ovat kovia käymään kauppaa ja heidän mielestään aina mahtuu vaikka minkälainen määrä jengiä, sillä veneet eivät koskaan uppoa ja poijutkin pitävät minkä tahansa kokoisia veneitä!

Hyppäsimme kyytiin ja lähdimme kohti mangrovea. Ja nyt täytyy sanoa, että ”nähtävyys” oli samaa luokkaa, kuin olisimme vieneet jonkun turistin Suomessa katsomaan Vantaanjokea sen tylsimmästä kohdasta. Ainuttakaan eläintä ei näkynyt, eikä oikein mitään muutakaan. Jännittävintä oli seurata, pysyykö meitä kuljettanut paatti pinnalla.

Let me present you, mangrove-räme! No niin, nyt olet nähnyt kaiken nähtävän, eikä tarvitse maksaa 100 Karibian dollaria rämeen näkemisestä Tyrrel Bayssa.

Let me present you, mangrove-räme! No niin, nyt olet nähnyt kaiken nähtävän, eikä tarvitse maksaa 100 Karibian dollaria rämeen näkemisestä Tyrrel Bayssa.

Pikkuveneen jokainen istuin oli pettänyt, niin että keskiosa oli istuimen reunoja alempana. Reissun jälkeen oli pakko vaihtaa vaatteet, koska rikkonaisesta veneestä irtosi kutittavaa lasikuitupölyä.

Pikkuveneen jokainen istuin oli pettänyt, niin että keskiosa oli istuimen reunoja alempana. Reissun jälkeen oli pakko vaihtaa vaatteet, koska rikkonaisesta veneestä irtosi kutittavaa lasikuitupölyä.

Veneen moottorista puuttui koppa, se oli maassa veneen pohjalla. Pärinä oli sen mukaista ja Jaakko, joka istui moottorin vieressä, sai pitää korvista kiinni, ettei menettäisi kuuloaan.

Veneen moottorista puuttui koppa, se oli maassa veneen pohjalla. Pärinä oli sen mukaista ja Jaakko, joka istui moottorin vieressä, sai pitää korvista kiinni, ettei menettäisi kuuloaan.

Rämettä käytetään hurrikaanin aikaan veneiden säilytyspaikkana. Tämä paatti on jäänyt aika kauan sitten paikoilleen rämeelle.

Rämettä käytetään hurrikaanin aikaan veneiden säilytyspaikkana. Tämä paatti on jäänyt aika kauan sitten paikoilleen rämeelle.

Kävimme vielä iltakävelyllä ja testaamassa rantaraitin pina coladan. Tyrrel Bay vaikuttaa vielä aika ”aidolta”, kovin montaa turistihoukutinta ei ole. Rantatiellä on kuitenkin useampi pieni ravintola, ruokakauppa ja sukelluskauppa. Paikka on todella sympaattinen ja saarella on upeat maisemat. Vielä upeammat ne olisivat, jos kiipeäisi yhdelle saaren monista kukkuloista. Me emme niille ehtineet, sillä lähdimme aamulla aikaisin kohti Grenadaa ja uuden vuoden juhlia.

PURJEHTIJAN YÖ ON KATKONAINEN

Vaikka Tyrrel Bayssa ankkuri pitikin todella hyvin, emme silti pystynyt nukkumaan ilman jokaöisiä tarkistuksia. Oli vene sitten ankkurissa tai poijussa, voi köydet tai kettingit pitää todella kovaa meteliä Defyrin liikkuessa tuulessa. Ja kaiken lisäksi tuuli nousee AINA yöksi. Oli sitten kuinka rauhallinen ilta tahansa, yöllä tuulee varmasti. Niinpä heräämme Jaakon kanssa vuoronperään jokaisen kovempaan ääneen ja tarkistamme onko ankkuri, poiju tai köydet vielä tallessa. Tobaco Caysin kovassa tuulessa varaköysi oli poikennut yön aikana, siinä ei ollut hankaussuojusta. Jatkossa on! Ja jos emme herää katsomaan, olemmeko vielä siellä missä illalla nukkumaan mennessä, niin aina on hyvä herätä tarkistamaan, onko joku ehkä noussut luvatta veneeseen. Karibialla tapahtuu jonkin verran öisiä veneeseen nousuja, jopa lukittuihin veneisiin murtautumisia. Näitä raportoidaan www.noonsite.comissa, josta käyn tietenkin lukemassa kaikki viimeaikaiset konnuudet. Ei niitä kovin paljon ole, mutta kuitenkin.

Tyrrel Bayssa, kun menimme nukkamaan, kuului jostain laukaus. No, varmaan joku metsästi jossain, mutta kyllähän se pistää mielikuvituksen liikkeelle. Niinpä heräsin yöllä kolinaan veneen kyljessä. “Toi kolina on varmaan aalto, mutta mä käyn katsomassa mitä kannella tapahtuu.”, sanoin Jaakolle ja mielikuvissani jonkun veneeseen nousseen tyypin pikkupaatti kolisi kylkeämme vasten. Laitoin rillit päähän ja työnsin pään keulaluukusta ulos. Kannella seisoi mies, joka katsoi suoraan minuun kirkkaasti valaistulla otsalampulla. Olin saada halvauksen, mutta ennen kuin ehdin edes huutaa, huomasin, että kaveri on aika tutun näköinen. Nimittäin se sama tyyppi, jonka oletin nukkuvan minun vieressäni. Huhhuh! Jaakko oli herännyt laittamaan ankkurikettinkiä ennen minua. Pienet adrenaliinit veressä painelin takaisin nukkumaan…

Olen onneksi löytänyt lumiaan Keep Anchor-nimisen softan, joka toimii ankkurihälyttimenä. Jos herään öisin, voin vain katsoa gps-positiosta, kuinka paljon olemme liikkuneet ja softa hälyttää, jos olemme liikkuneet liian kauas ankkurista. Niinpä herätessä tarvitsee vain katsoa kännykkää, eikä kiivetä seitsemää kertaa yössä kannelle katsomaan mitä tapahtuu. Okei, roistoja ja köysien kulumisenestohärpäkkäiden sijaintia on silti herätty katsomaan aika usein.

ANKKUROINTI TYRREL BAYSSA, CARRIACOULLA

Tullaus Grenadalle hoitui Tyrrel Bayssa todella helposti. Samassa toimistossa oli sekä tulli että immigration, joten selvisin tunnissa papereiden allekirjoittelusta. Sähköinen Sailclear-järjestelmä pitäisi toimia Grenadalla, mutta ainakin Tyrrel Bayssa kaiken joutui kirjoittamaan käsin. Tulliviranomaiset pyörittelivät vain hymyillen päätään, kun kerroin tehneeni jo sähköisen tullauksen. Ja sitten täyttämään papereita.

Tyrrel Bay on todella suojainen paikka, mikä oli aika mukava yllätys tuulisten ankkurointipaikkojen jälkeen. Muutamia poijujakin löytyi, mutta päätimme tiputtaa ankkurin, joka piti mainiosti.

Tyrrel Bayssa tulli ja immigration sijaitsevat samassa toimistossa, mikä tekee maahantuloprosessista suhteellisen nopean. Paperin täytössä meni vain tunti.

Tyrrel Bayssa tulli ja immigration sijaitsevat samassa toimistossa, mikä tekee maahantuloprosessista suhteellisen nopean. Paperin täytössä meni vain tunti.

Kerro kavereille

 ..

Comments 2

  1. Tervehdys sinne lämpöön. Jos vielä olette siellä päin niin Dennis’ hideaway Mayreau’ssa on kiva paikka. Isäntä Dennis itse joskus innostuu laulamaan.
    Toinen kiva paikka on aina ollut Friendship Bay Bequia’ssa. Ainakin muutamia vuosia sitten rantaravintola ja hotelli olivat ruotsalaisperheen omistuksessa ja tarjoilijan kanssa saattoi asioida ruåtsiksi mutta asiat ov at tietysti voineet muuttua..

    Ja St Lucian Pitonien huipulle olette tietysti jo kiivenneet………….

    Kaikkea hyvää!

    pata

    1. Post
      Author

      Kävimme moikkaamassa Dennistä pari viikkoa sitten, kun teimme pikavisiitin saarelle. Saimme vinkin suomalaiselta purjehtijalta, joka itse asiassa neuvoi meidät myös Friendship Bayhin! Emme silloin jäänet yöksi, koska merenkäynti ja tuuli oli niin kovaa, ettemme olleet aivan varmoja pitäisikö ankkuri. Rannalla käytiin ja hotlassa iltapäivän smoothiella.

      Sen sijaan Pitonille kiipeily on jäänyt väliin… Maisemat olisivat varmasti upeat, mutta se kiipeilymatka, huh! 🙂

      Seuraavaksi suuntaamme Martiniquelle ja siitä ylöspäin. Vinkkejä saa antaa myös niille suunnille!

      Annika ja Jaakko

Jätä terveiset saareen!