British Virgin Islandin kohokohdat

saaressa British Virgin Islands, Karibia, Puutarha 0 Comments

Lähdimme jatkamaan Anegadalta kohti muita BVI:n saaria. Olimme lueskelleet opaskirjoja ja yritimme päättää mikä olisi paras kohde. Ei muuten ollut helppoa, sillä paikat kuulostivat toinen toistaan hienommille! Voittajaksi arpoutui Marine Cay, joka on pikkuinen saari Tortolan itä-osassa. Tulimme mestoille melko myöhään ja lähdimme ajoissa aamulla, mutta kävimme kiertämässä saaren. Täysin käsittämättömästi saarella on iso vaatekauppa. Ilmeisesti mesta on niin suosittu, että siellä käy sitten tarpeeksi asiakkaita vaatekaupan ylläpitoon. Kävimme oikeassa suihkussa, josta tuli lämmintä vettä. Suihkussa pyöri niin paljon moskiittoja, että jos kolmen minuutin aikaraja veden tulossa (hinta 2 dollaria/3 minuuttia) ei saanut suihkuttelijaan vauhtia, niin moskiitot saivat!

Saaressa on ravintolat ja pikkuhotelli sekä kauppa. Aikka pittoreski ympäristö.

Saaressa on ravintolat ja pikkuhotelli sekä kauppa. Aikka pittoreski ympäristö.

Marine Caylla käytiin rentoutumassa ja suppailemassa. Tietenkin Jaakolle ja Sallalle tuli saaren kiertokilpailu. Tasapeli!

Marine Caylla käytiin rentoutumassa ja suppailemassa. Tietenkin Jaakolle ja Sallalle tuli saaren kiertokilpailu. Tasapeli!

Marine Cayn viereinen Scrub Island oli todella hieno mesta. Mutta vaikka hieno olikin, löytyi pienestä saaresta monta kesken jäänyttä loma-asuntoa. Tähän suunnittelimme oman kämppämme.

Marine Cayn viereinen Scrub Island oli todella hieno mesta. Mutta vaikka hieno olikin, löytyi pienestä saaresta monta kesken jäänyttä loma-asuntoa. Tähän suunnittelimme oman kämppämme.

Peter Islandilla vierailimme kahteen otteeseen. Söimme Peter Islandilla myös täydelliset jälkiruoat. Saba Rockilla väliin jääneet suklaakakut harmittivat niin paljon, että päätimme testata viereisen lahden luksus-resortin jälkkäritarjonnan. Illallisen söimme veneellä, koska paikan hinnoittelu oli sellainen, että ei todellakaan tarvinnut syödä koko ateriaa resortilla. Suklaakakut olivat todella hyvät, juustokakut menetteli ja Irish Coffeeta ei vain osata Karibialla tehdä. Mutta suklaakakku oli niin hyvää, että minua ei haittaa, että Jaakon juustokakku ei ollut ihan ässää!

Jost Van Dykellä kävimme kolmessa satamassa. Ensin Sandy Islandilla snorklaamassa ja Jaakko pääsi kiteilemään. Yöksi siirryimme Diamond Cayhin aivan Sandy Islandin viereen. Kävimme katsomassa paikallisen nähtävyyden, The Bubly Poolin, jonka hienoin anti oli itse nähtävyyden sijaan perille vievä kaunis polku ja ihanat kilipukit! Karibialla kasvisten syönti on meillä vähentynyt ihan merkittävästi, koska niitä on vaikea saada tuoreena ja kohtuullisen hintaisina. Ravintoloissa salaatin ottaminen on aina riski, sillä pöytään voi tulla myös jokin erikoisviritelmä. Mutta Jost Van Dykellä söin reissun varmaan parhaan salaatin! Siinä oli tarpeeksi tuoreita salaatteja ja päällä aivan taivaallinen sekoitus punajuurta, saksanpähkinää, sinihomejuustoa ja vielä jotain kastiketta. Voi morjens! Ja jos Peter Islandin suklaakakku oli hyvää, niin täällä se oli vielä parempaa. Ja hintakin vain puolet.

"If in doubt, don't go out!" Aivan mahtavia kieltoja löytyi milloin mistäkin asiasta.

“If in doubt, don’t go out!” Aivan mahtavia kieltoja löytyi milloin mistäkin asiasta.

Jaakko leijalautaili Sandy Islandilla ja kävi välillä pysähtymässä veneellä juttelemassa.

Jaakko leijalautaili Sandy Islandilla ja kävi välillä pysähtymässä veneellä juttelemassa.

Pikkuiset kilipukit polun varrella. Koko Jost Van Dyken saari oli täynnä pikkukilejä.

Pikkuiset kilipukit polun varrella. Koko Jost Van Dyken saari oli täynnä pikkukilejä.

Emme kuitenkaan jääneet yöksi Jost Van Dykelle, vaan lähdimme iltapäivällä kohti uutta kohdetta. Emme vain vielä tienneet mikä se olisi, koska kaikki BVI:n saaret vain kuulosti niin hyvältä! Arpa osui Norman Islandiin. Norman Islandilla oli todella hyvää snorkkelointia kahdessakin kohteessa. Jaakko on nimennyt koko reissun parhaaksi snorkkelointispotiksi Norman Islandin luolat. Siis todella, luolissa pystyi snorklaamaan ja jos sukelsi yhden kohdan läpi, pääsi pienelle, suojaiselle paratiisirannalle. Kalojakin oli riittämiin.

Hienoja kämppiä purjehdusmatkan varrella. Tämän tontilla oli myynnissä-lappu ja kävimme heti netissä katsomassa paljonko maksaa. Arvatkaa! Ihan vain 25 miljoonalla (USD) tämän saa omakseen...

Hienoja kämppiä purjehdusmatkan varrella. Tämän tontilla oli myynnissä-lappu ja kävimme heti netissä katsomassa paljonko maksaa. Arvatkaa! Ihan vain 25 miljoonalla (USD) tämän saa omakseen…

Norman Islandilla oli myös BVI:n parhaat lenkkipolut. Upeat maisemat ja hyvä pohja.

Norman Islandilla oli myös BVI:n parhaat lenkkipolut. Upeat maisemat ja hyvä pohja.

JOSKUS ON VAIKEA LÖYTÄÄ ANKKUROINTIPAIKKAA…

Purjehdimme Cooper Islandille tarkoituksenamme ottaa sieltä poiju ja viettää yö suositussa paikassa. Sepä ei onnistunutkaan. Kaikki poijut oli varattu ja ankkurointitilaa ei ollut. Ja jos olikin, oli vettä alla yli 20 metriä. Eipä onnistunut yöksi jääminen. Kävimme kurkkaamassa nurkan taakse pienempään lahteen, mutta totesimme sen olevan niin rullaava, että ei ollut mahdollisuuksia jäädä paikalle. Painelimme seuraavaan saareen, Salt Islandiin, josta satamakirjassakin sanottiin, ettei se ole paras paikka ankkuroinnille. No eipä ollut. Oli todella syvää ja sitten matalan kohdalla liian matala tuli nopeasti. Sen lisäksi lahteen pääsi kova tuuli, joten ankkurointi siellä ei kiinnostanut. Ja taas menimme nurkan taakse ottaaksemme poijun seuraavasta lahdesta. Onnistui hyvin, tarkistimme poijun pitävyyden ja olimme tyytyväisiä. Kunnes joku katsoi mitä poijussa lukee: ”Only for day use!”. No voihan…. Kello lähenteli jo viittä ja alkoi hämärtyä. Vielä kerran irrotimme itsemme ja vaihdoimme paikkaa. Nyt tutulle Peter Islandille. Sieltä löytyi yksi poiju, josta puuttui mooring-naru, mutta laitoimme itsemme poijun metallilenkkiin kiinni. Naapuriveneestä hurrattiin, mitä jäimme vähän ihmettelemään. Selvisi että moni oli käynyt yrittämässä kiinnittymistä, mutta kun olisi pitänyt laittaa köydet kiinni hieman normaalista eroavalla tavalla tai saada poijun metallilenkki kiinni haalla, olivat luovuttaneet. Hyvä meille!

Sallan vuoro nauttia purjehduksesta. Normaalisti Maku ja Salla olivat jatkuvasti ratissa tai köysissä. Mikä tarkoitti ihanaa rentoutusta minulle!!

Sallan vuoro nauttia purjehduksesta. Normaalisti Maku ja Salla olivat jatkuvasti ratissa tai köysissä. Mikä tarkoitti ihanaa rentoutusta minulle!!

MS RHONE – HYLKYÄ KATSELEMASSA

Sallan ja Makun kotiinlähtöpäivä oli käsillä, mutta ehdimme vielä snorklailemaan kahteen paikkaan. Jälkimmäinen oli MS Rhonen hylky. Rhone haaksirikkoutui 1867 ja katkesi kahteen osaan. Sen takaosa oli 9 metrin syvyydessä rannan läheisyydessä, joten sen pystyi näkemään hyvin snorklaillessa. Laiva oli tietenkin jo hajonnut aika pieniin osiin ja sen kappaleita näkyi isommalla alueella. Mutta peräosasta oli paikallaan jättimäinen potkuri ja osa peräsinlapaa. Lopusta puutavarasta pystyi kuvittelemaan laivan muodon. Jos vielä vähän muisteli Rhonen tarinaa siinä meren hiljaisuuden ympäröimänä, saattoi tunnelma olla jopa aavemainen. Rhonen oli yllättänyt hurrikaani, jota ei silloisen tiedon mukaan olisi pitänyt Karibialla olla lokakuussa. Laivalla oli toistasataa matkustajaa, jotka olivat tavan mukaan sidottu sänkyihin myrskyn ajaksi. Tarkoituksena oli estää loukkaantuminen laivan kallistellessa. Kuulostaa täysin järjettömältä. Rhone veikin mukanaan lähes kaikki matkustajansa meren syvyyksiin. Hylky sijaitsee noin sadan metrin päästä rannasta. Ehkä sen olisi joku pystynyt uimaan, ehkä ei.

LENTOKENTÄLLE

Rhonen hylyn katselun jälkeen kävimme vielä Cooper Islandilla välipalalla ja snorklailemassa. Jaakko näki meressä niin isoja kaloja, että onneksi minä en nähnyt niitä. Olivat lähteneet lipettiin, kun olivat havainneet Jaakon. Vaikea sanoa mikä niiden todellinen koko oli, mutta kuvaillessa kädet kyllä levisivät ´niin leveälle, kuin mahdollista. Siirsimme veneen vielä Marine Cayhin ja kävimme Scrub Islandilla ns. viimeisillä hampurilaisilla. Scrub Island on todella hieno resortti, mutta siellä on kohtuullisen hintainen lounas. Lisäksi sen kaupasta saa Lindtin tummaa minttusuklaata. Sanomattakin lienee selvää, että olen hakenut niitä sieltä muutamia kappaleita (koko Karibialta en ole aiemmin löytänyt juuri tuota suklaata).

Lopulta tuli Sallan ja Makun aika lähteä koneelle. Tämä on kyllä tasan ensimmäinen kerta, kun viemme ketään lentokentälle kumiveneellä. Mutta tosiaan, menimme kumiveneellä ensin vartin Trellis Bayhin ja siitä kannoimme laukkuja 300 metriä lentokentälle. Aikamoisen mahtava sijainti!

Jätä terveiset saareen!