Sulakkeita, sähkökaapeleita ja kaivuuhommia

saaressa Rakentaminen 2 Comments

Sähkömiesten kanssa päädyttiin sellaiseen tulokseen, että meille pitäisi vetää uusi sähkökaapeli, sillä vanhassa ei riittänyt tehot. Sinällään tämä piti kyllä paikkaansa, ostimme varmaan puolet lähialueen rautakaupan sulakkeista. Jos käytti yhtäaikaa tiskikonetta, kuivaajaa ja pisti vielä hellan levyn päälle, niin kämppä oli pimeänä. Tai ihan vaan kun käytti halkomakonetta. Aina silloin tällöin sähköt napsahti poikki pöllejä halkaistessa, vaikka samassa linjassa ei ollut muuta kuin valot päällä. Olimme kuitenkin tottuneet elelemään asian kanssa ja kunhan muisti pitää sulakkeita plakkarissa, niin ongelmia ei niinkään ollut.

Kun tajusimme, että olisi oikeastikin järkevää tuoda uusi kaapeli saaren toisella puolella olevasta keskuksesta, alkoi eurot vilistää silmissä kassakoneen lailla.  Carunan miehet vuokraisivat lautan ja toisivat aliurakoitsijan saareen kaivamaan. Siinä voisi mennä euro poikineen. Onneksi Jaakko sai sitten sovittua, että kaivaisimme itse koko matkan pääkeskukselta meille. Paras kaivuureitti kulki yhtä vaille kaikkien saarinaapureiden tonttien kautta ja joutuisimme ylittämään pariin kertaan aikaisemmin kaivettuja vesi- ja sähkölinjoja (+ niitä joiden sijaintia ei ihan tiedetty). Onneksi naapureiden kanssa oli helppo sopia mistä kaivetaan ja kun seuraavan kerran leivoin pullaa kotona, napsahti sähköt taas poikki. Pidin sitä hyvänä merkkinä, selvästi kaapelin kaivuuhomma olisi pakko tehdä!

Ensiruopaisu

Muutama viikko sitten saimme tutun kaivurin saareen ja aloitimme hommat. Jaakko kaivoi ja minun tehtävänä oli seisoa kauhan vieressä katsomassa silmä kovana, jos osuisimme sähköön tai vesiputkiin. Ensimmäiset 20 metriä oli jännittävimmät, sillä siinä risteili kaikkien muiden vedet ja sähköt, eikä kuvat tosiaan kertoneet ihan tarkkaan missä vedot olivat. Sähköjen sijainti oli onneksi tiedossa ja tikutetu maahan.

Jaakko laattoi ensimmäisen kerran kauhan maahan ja alkoi hitaasti kaapia maata pois. Aloin heti huitomaan käsillä ja huutamaan ”Kauha ylös, lopeta!” Siinä meni vesiputki.

Se oli lähtöpäässä todella pinnassa, mutta onneksi siinä oli Finnfoamit päällä ja raavimme vain eristeen pintaa. Tämän ensiruopaisun jälkeen otin tehtäväni hieman vakavammin ja päivän hämärtyessä osa puunjuuristakin näytti rispaantuneilta sähköjohdoilta.

Jaakko kaivaa, minä tarkkailen… Vesiputken eriste näkyy kuvan etulaidassa.

Kun oltiin päästy hankalasta alkuosuudesta ja vanhojen kaapeleiden väistelystä, alkoi homma edetä rivakammin. Yhteensä pääkeskukselta talolle tuli noin 150 – 200 metriä.

Muutaman päivän kaivamisen jälkeen sai sähkömiehet laittaa kaapelin paikalleen.

Viemärihommia

Oli pieni riemunaihe saada uudet sähköt päälle. Jäljellä oli enää se iisimpi homma, eli viemärin kaivuu talolta viemärikaivolle, jossa uuden talon viemäri yhdistettäisiin vanhan mökin viemäriin. Niin, se helpompi homma. Aina jos kuvittelee, että joku on helppoa, niin ei ole. Vastustaa ihan varmasti. Niin nytkin.

Savimaahan ei ollut vaikea kaivaa, se eteni kuin tanssi. Ongelmat tulivat viemärillä. Selvisi nimittäin, että viisi vuotta sitten urakoitsijan kaivama valumaviemäri kulki pumppaamoa kohti ylämäkeen. Kaikenkaikkiaan p***ka nousi 20 metrin matkalla 10 cm ylöspäin ennen pumppaamoa. Kukaan paikallaolijoista ei oikein ymmärtänyt, miten tämä oli mahdollista, eikä viemäri ole ajansaatossa tukkeutunut. Ehkä se on johtunut aktiivisesta käytöstä? Viemäriputket on kaivettu aikanaan saveen, eikä niitä perustettu millään ja ilmeisesti viemäri on painunut jo muutaman vuoden aikana.

Siinä oli kuulemma vähän irvistelty ja tarvittu enemmänkin vitsejä, kun vanha viemärilinja katkaistiin puukkosahalla. Mutta sanotaan näin, että purjeveneen septitankkien kanssa on koettu lopulta aika paljon kamalampia hetkiä. Sillä tällä kertaa mistään ei tullut ruskeita suihkuja!

Noo, tulipa korjattua.

Tällä kertaa uuden viemärikaivannon pohjalle laitettiin suodatinkangas ja sen päälle kunnolla kivimurskaa, sitten putki. Nyt viemärin ei pitäisi vaipua savimaahan. Tässä kuvassa putki on jo peitelty. Takapihallamme on joskus ollut kaunis nurmikko. Nyt se näyttää lähinnä erilaisilta maakasoilta, kun sen poikki on kaivettu kahdet viemärit ja sähkökaapeli.

Savisen maan paikalleen laittaminen sujui pihassa helposti ja maakasatkin ovat pienentyneet.

Viime viikonloppuna minäkin pääsin maan siirtelyhommiin. Siirsin maakasaa tuosta oikealta talon alle ja pihan perältä kivimurskaa. Lapiotakin sai välillä heilutella (ja siirtää talteen maan seasta esiin tulevia kiviä pientä kiviaitaa varten), joten kuntosaliefekti hoidettu!

 

Siinä oli sitten kaivuuhommaa kerrakseen. Nyt on kuitenkin viemärit ja kaapelit paikallaan, uudet sähköt kytketty ja sulakkeita ei jatkossa enää tarvita samoja määriä!

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Comments 2

    1. Post
      Author

Jätä terveiset saareen!