Lauantaina-illalla teimme sisällä vähän keittiöhommia. Tavoitteena oli saada asennettua astianpesukone ja tiskialtaan hana uuteen keittiöön. Ystävämme olivat pikkujoulun vietossa kahdestaan ja lähettivät ihanan kuvan herkullisesta ateriasta ja erityisesti GT:stä. Me lähetimme videokuvaa, kun Jaakko leikkasi multitoolilla vaneriin aukkoja putkien läpivienneille. En tiedä tuon monitoimikoneen oikeaa nimeä, mutta voi jestas se pitää kamalaa ääntä ja jälkikäteen haisee palanut puu. Avasimme valkkarin ja otimme ikään kuin seuraksi lasilliset juhlistaakseemme lähestyvää joulua ja lauantai-iltaa.
Kohta keittiön puolelta alkoi kuulua kiroilua. Jaakolta oli unohtunut peittää viemäriputken pää ja sinne tipahti pala vaneria. Meillä viemäritavara kulkee eteenpäin pumpulla ja muistan aina kuinka viemärin asentanut kaveri muistutti, että tänne ei saa laittaa yhtään mitään muuta kuin sitä itseään ja vessapaperia, sillä pumppu voisi rikkoutua. Tarkoitus ei ollut testata kestäisikö pumppu vanerinpalaa vai ei.
Imurihommia
Minun mielestäni ei ollut mitään ongelmaa. Jos vaikka grillipihdeillä nostetaan pala ylös. Mutta ei, pala oli hävinnyt mutkan taakse. Neuvokkaasti otettiin käyttöön raksaimuri, jossa on todella pitkä letkuosa. Imurin letkua upotettiin viemäriin, mutta vaneria ei näkynyt. Sen sijaan saimme pestäväksi vähintään biohasardiksi muuttuneen imurin letkuosan.
Viemärivahti
No, viemärissä on tarkistusluukut, joten plan B oli sitten päästää vettä viemäriin ja napata vanerinpala tarkistusluukun kohdalta. Jaakko sai kunnian toimia viemärivahtina ja minä hallitsin hanoja. Avasimme puhelinyhteyden ja tuntui kuin olisimme jossain tärkeässä tehtävässä korvanappeinemme. Jaakko pyysi avaamaan saunan suihkusta veden. Minä en ihan muistanut, että kyseinen suihku ei ole täysin loppuunasennettu. Luulin, että vettä tulisi lattialle laittamastani käsisuihkusta, mutta vettä alkoi pursuamaan sekoittimen takareunasta kohti kattoa jättimäisenä kaarteena. Siis siitä kohdasta, josta vesi menisi ”yläsuihkuun”, jota ei oltu asennettu. Tiputin puhelimen lattialle ja samaan aikaan väänsin nappia toiseen suuntaan, jotta vedentulo loppuisi. Vedentulo siirtyi käsisuihkuun, joka sylki vettä puhelimen päälle. Arvatkaa mitä sitten tein? No käänsin sitä perhanan nappia ylöspäin ja taas lähti vettä kaaressa kohti kattoa.
Kun puoliksi märkänä kuivasin puhelinta ja korvanappeja pyyhkeeseen, huuteli Jaakko viemäriltä, että: ”Onko se vesi jo päälle, tulee tosi vähän!”
Pääsimme lopulta hallittuun tilanteeseen ja lorottelin vettä viemäriin. Vaneripalaa ei näkynyt. Jaakko raportoi puhelimeen kaikesta muusta tavarasta, joka vaelsi viemärin tarkistuspisteen ohi. Minä mietin ystäväpariskuntaamme, joka istui ihanalla illallisella kahdestaan ja nauttivat hyvää gt:tä. Lauantai-illat voivat olla niin erilaisia.
Lopuksi ehdotin, että vedän pytyn ja heitän mukaan vähän vessapaperia, niin nähdään kuinka kauan paperilla kestää tulla tarkistuspisteeseen. Ja hip hei, vanerinpala tarttui paperiin ja Jaakko sai sen ongittua ylös!
Jouluiloa
Riemuissamme hyvästä saaliista palasimme sisälle ja jatkoimme dekkarin kuuntelua ja keittiön kanssa puuhastelua. Puolenyön jälkeen astianpesukone ja allas olivat paikallaan, joten maaliin päästiin!
Blogissani on yleensä aika paljon kuvia. Mutta en aio laittaa teille mitään viemärikuvia, niin tässä on lauantaina asennetut jouluvalot sulostuttamaan viikonloppua!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
