Sähkövika mönkijässä

saaressa Arki saaressa, Jäällä 1 Comment

Tämä viikonloppu oli huikean kaunis. Ennusteet eivät luvanneet ihan näin paljon aurinkoa, mutta forecan harmaista pilvihattaroista huolimatta, aurtinko paistoi tänään koko päivän pilvettömältä taivaalta. Eilen lähes sama juttu. Olikin päivän selvää, että nämä päivät on tullut vietettyä mahdollisimman paljon pihalla.

Hiihtolenkki umpihangessa

Kävimme Sompan kanssa hiihtämässä pikkuisen alle tunnin ajan. Kilometreissä en pääse kehuskelemaan, sillä hiihto umpihangessa muistutti lähinnä lumikenkäilyä. Pääsimme kuitenkin kalastajien verkkopaikoille asti, jossa oli paljon variksia ja muita lintuja ruokailemassa. Pian meitä kohti lähestyi vähän isompi lintu. Tuli kiire kutsua Sompa suksien viereen, kun tunnistin linnun joksikin petolinnuksi. Se lensi matalalla ja mietti myös ruokailua. Lintu oli mielestäni pienehkö kotkaksi, enkä auringon vuoksi nähnyt siinä mitään pyrstömerkkejä tai muuta. Se lensi viereisen saaren kuusen latvaan tarkkailemaan tilannetta. Me käännyimme siinä kohtaa jo kotiinpäin.

”Pysyppäs siinä suksien vieressä hetken aikaa, niin katsotaan mikä peto tuolla lentelee…” En onnistunut saamaan kuvaa linnusta, sillä mukana ei ollut zoomilinssiä.

Kotiinpäin Sompa meni edellä latua pitkin. Umpihangessa se löysi helpommain paikan aivan suksien takaa.

Jäätien auraus päättyy sähkövikaan

Iltapäivästä lähdin auraamaan jäätietä ja tekemäämme pientä ulkoilureittiä. Edellisen yön oli tuprutellut lunta ja reitit olivat yllättävän ummessa. Olin ajellut jo tunnin ja aloin olla loppusuoralla. Päätin ajaa yhden aivan superlumisen kohdan vielä yhden kerran. Heitin uukkarin. Pakki päälle, sitten vaihdetta kehiin ja… mönkkäri sammui siihen. Eikä ollut bensa loppu. Ja sehän nyt on selvä, että meidän laitteisiin tulee sähkövikoja vain silloin, kun minä olen yksin kotona.

Soitin Jaakolle Rukalle ja ilmoitin tyytymättömyyteni laitteen kuntoon. Jaakko yritti neuvoa, että koita vähän laittaa niitä akkukaapeleita ”paremmin”. Ai jaha vai niin! Ai paremmin. Yritin ja startatessa ei tapahtunut mitään. Samantien loppui vielä puhelimenkin akku. Istuin keskellä jäätä mönkkärin selässä ja mietin miten saisin sen kotiin. Olin jo lähteä lampsimaan kotiinpäin, kun päätin vielä kerran yrittää. Ja käynnistyi! Jee! Toisesta akkukengästä löytyi vielä jäätä ja sen poistamisen jälkeen homma toimi.

Joku voi nyt sitten ihmetellä, että miksi piti akkukaapeleiden kanssa pelata. No katsos. Mönkkärin oma akku on niin sökönä, että se jaksa antaa virtaa käynnistymiseen. Sen sijaan, että se akku olisi vaihdettu, on Jaakko laittanut Busterin akun mönkijän astinlaudalle ja siitä akkukaapelit mönkkärin akkuun. Kätevää, eikö! (Tarviiko sanoa, että tämän episodin jälkeen mönkijä menee asap huoltoon?)

Jee!! Eka kerta mönkkärin ratissa tänä vuonna! Loving it!

Rusketusrajat

Lämmitin illalla saunan ulkoilupäivän jälkeen ja siinä saunaan mennessä vilkaisin peiliin. Oliko naamassa tosiaan rusketusta? Sitten vilkaisin otsaan… KYPÄRÄMYSSY-rusketusrajat! Ostin itselleni joululahjaksi kypärämyssyn, koska korvat ja kaula jäätyvät. Täällä tuulee lähes aina. Olen tietenkin ollut jäällä koko viikonlopun ihana kypäräpipo päässä. Että näin, onpas tosiaankin tyylikkäät rusketusrajat. En kyllä arvannut, että jo tammikuussa voisi tarttua rusketusta matkaan.

Uulalaa! Onneksi raja ei näy niin selkeästi kaikissa valoissa. (Toisinsanoen toinen peilimme on vähän hämärässä nurkassa.)

 

Ihana, ihana viikonloppu! Näitä lisää, rusketusrajoilla tai ilman!

 

 


AIKAISEMPAA SEKOILUA, KUN JAAKKO ON TYÖMATKALLA

Bensa loppu ja airo poikki.

Grilli meressä ja kuinka sen saa ylös

Jäät yllättää – ei niitä vielä pitänyt tulla. Eikä veneen akku lataa. Tietenkään.

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

 

Comments 1

  1. Pingback: Tiedätkö mitä on lumen alla? | Saaressa

Jätä terveiset saareen!