Istuimme laiturilla nauttimassa ilta-auringosta sekä oluesta ja pepsistä. Olimme juuri muuttaneet saareen kolmen viikon tauon jälkeen ja nautimme täysillä jokaisesta auringon säteestä ja tuulenvireestä. Tätä ihanuutta olisi edessä vähän yli viikko.
Jossain vaiheessa kiinnitimme huomiomme västäräkkiin, joka keikaroi Huskyn kaiteella, hyppelehti laiturilla ja lähestyi uhkaavan lähelle laiturilla makailevaa Sompaa. ”Mitä se oikein haluaa, onko sillä pesä jossain?” Laiturin rakenteet ovat sellaiset, että pesä ei kertakaikkiaan mahdu mihinkään. Eikä västäräkki ollut kiinnostunut Sirmetistäkään. Päätimme siirtyä rantakallioille ja katsoa mihin västäräkki haluaa mennä.
Istuimme kalliolle Finnfoam-palasten päälle (raksan hyviä puolia on, että istuinalustoja löytyy vähän mistä tahansa) ja pian västis lennähti Busterin nurkille. En ihan nähnyt mihin se tarkalleen ottaen meni, sillä puutarhapöytä ja -tuolit olivat edessä. Uteliaisuus heräsi sen verran, että oli pakko mennä katsomaan.
Hanskalokero
Kun astuin laiturille, västäräkki otti ajolähdön ja häipyi matkoihinsa. Busterista se lähti. Kävin läpi kaikki paikat, fendereiden alta, pienistä luukuista, mutta en löytänyt pesää. Jaakko kysyi katsoinko ohjaamon alta. ”No eihän siinä ole mitään!” Paitsi että on. Opin, että Busterin ohjaamon alla on HANSKALOKERO! Olen ajanut veneellä 5 vuotta ja nyt paljastui tällainenkin asia. Hanskalokeron huomatakseen piti kyykistellä veneen pohjassa ja pilkkopimeän lokeron sisälle ei todellakaan nähnyt. Otin avuksi kännykän, jonka kameran salamalla otin kuvan hanskalokerosta.
Mikä ihana västäräkin pesä! Kuusi munaa tulossa! Luin samantien netistä, että västäräkit hautovat 10-13 päivää, joten tuurilla poikaset kuoriutuisivat, kun olemme saaressa. Busteria oli tosin käytetty satamassa käymiseen, kun vaihdoimme raksamiesten kanssa saari-vuoroa ja vene oli poissa muutaman tunnin. Toivottavasti se ei ole häirinnyt västäräkin hautomahommia. Buster meni samantien käyttökieltoon, eihän linnunpönttöä voi noin vain viedä vesille!
Toinen bongaus
Aamulla kävelin koirien kanssa pihalla ja talon nurkalla pikkulintu lehahti nopeasti edestäni pakoon. Ahaa! Katselin ympärilleni ja aavistelin, missä pesä voisi olla. Paikka oli jälleen niin pimeä, että otin kännykän käyttöön. Ja siellä oli pesä! Tällä kertaa lintu on jokin toinen.
Joku voisi ajatella, että on vähän hankalaa, kun kasteluletkua ei voi kelata sisään. Noh. Silloin kun tämä kelahomma ostettiin vuonna 2014, laitettiin laitteen akkulaturi talteen johonkin tosi hyvään paikkaan. Sen kesän jälkeen ei ole paljon kelailtu, joten onpa hyvä, että kelahommalla on käyttöä linnunpönttönä!
Kamera naulassa
Huomaan, että kirjoitusväli blogiin on venynyt aika pitkäksi. Asumme edelleen raksamiesten tieltä suurimman osan kuukaudesta muualla ja käymme saaressa viikonloppuisin ja silloin tällöin iltaisin. Se ei ole yhtään sama asia, sillä visiiteillä hoidetaan jotain hommaa ja lähdetään pois. Jotenkin kirjoittamisen fiilis on vain kadonnut ja kamerakin saa ihan rauhassa pölyttyä kaapissa aina kun olemme Lauttasaaressa. Siksi oli jotenkin riemastuttavaa tulla kotiin, vaikka vain viikoksi, ja päästä samantien kiinni kaikkeen tähän luontoon ja tunteeseen, että ympärillä on koko ajan tarkkailtavaa. Onneksi talo valmistuu, jos ei nyt pian, niin aika pian kuitenkin. Edes siihen vaiheeseen, että voi tuoda kimpsut ja kampsut sisään!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa