Päätimme jättää piskit ja itsemme saareen tulevasta kelirikosta huolimatta. Oikeat saaristolaiset nauravat varmaan partaansa (kyllä, kaikilla saaristolaisilla on parta) meidän jaakaamiselle, itsehän he tietävät jostain kaislan asennosta koska ne jäät oikeasti lähtevät.
Aurinkoisen työpäivän jälkeen kävin kaupassa ostamassa melko kasan ruokaa, just in case jäämme jumiin. Mantereen puolen laiturilla oli aika sulanutta, nyt jo laiturin päässäkin oli pientä lätäkköä.
Oli Jaakon vuoro puljata potkukelkan kanssa vedessä ja myös rakentaa lautta, että saatiin kamat helposti yli. Eläköön Finnfoam! Lauttaa vedettiin potkukelkan perässä kun pulkka oli jäänyt saareen.
Meidän päässä oli vesi auennut jo melkoisesti ja joutsenten lampi oli myös suurentunut. Mietittiin, että avovesi saattaa levitä nopeastikin jos tuulee (tai sitten se ei leviä). Niin tai näin, päätimme laskea veneen ”vesille”! Edeltäjiltä jäi meille käyttöön pieni alumiininen Alufish. Testailimme sen vetämistä ja työntämistä jäällä ja todettiin, että siinä on meillä kelirikkokulkine. Vaikka muistaakseni vannoin vielä kesällä, että mihinkään alumiiniveneentyöntelyhommiin en kelirikolla lähde. Näin se mieli muuttuu.
Juu, olet oikeassa, moottori kannattaisi ottaa irti, turha sitä on työnnellä jäällä painolastina. Avain sen irrottamiseen on tokikin hukassa.