Mustikkamehua ja pillijäätä

Whooa! Mikä päivä! Heräsin omituisen aikaisin lauantaiksi ja painelin pihalle koirien kanssa. Kiertelin tonttia aamuinen mustikkamehumuki kädessä ja suunnittelin mihin laitan kasvamaan mitäkin kasvia. Ja niitä paikkoja saakin miettiä, on nimittäin lähtenyt vähän lapasesta tämä puutarhahomma. Kävin hakemassa multasäkin ja siemenet aurinkoiselle etelärannalle, johon parkkeerasimme koirien kanssa puuhailemaan aamupäivän ajaksi.

WP_20140329_019

Näille pitäisi löytää koti. Yhtään ei liene liioittelua se, että minulla on esimerkiksi neljä eri tomaattia kasvamassa. Etenkin kun ottaa huomioon, että täällä ei ole vielä mitään kasvimaata, eikä varsinkaan kasvihuonetta!

WP_20140329_09_33_33_Pro

Olen askarrellut maitopurkeista ja teipistä (kyllä, höyrynsulkuteippi oli ainut löytämäni teippi) kasvatuslaatikoita. Niitä on helppo siirtää laatikossa paikasta toiseen pienessä asunnossa. Näiden lisäksi taimia kasvaa nyt jo melkoinen määrä erilaisissa löytämissäni ruukuissa ja tietenkin jäätelörasioissa. Kun pääsen koulimaan taimia, niin laitan taimet pahvisiin kahvikuppeihin. Idean sain Jovelan blogista.

WP_20140329_040

Kaislan korret toimivat hyvinä nimilappuina.

WP_20140329_061

Roses must go… Raivasemme muutaman tunnin ajan rannat valloittaneita kurtturuusuja pois. Homma edistyi hienosti, saimme jopa aukon merelle asti. Mutta arvaan kyllä, että kaikkia juuria emme saaneet ylös ja kevään ja kesän aikana käymme vielä monta revanssia ruusupuskien kanssa.

Koirien elämää

Koirilla on ollut tänään aika luksuspäivä. Harmaaparta tykkää hengailla menossa mukana ja nautiskelee kaislapedille kellahtaneena lämmöstä. Pikkukoiralla on aktiivisempi ote ympäristöön, se seurailee mitä muun muassa varikset, sen lemppariviholliset, tekevät.

WP_20140329_13_17_39_Pro

Kaikkien mielestä vesi ei ole vielä kylmää. Jäällä hyppelehtivät varikset saivat pikkukoiran veteen ja hiljalleen lähestymään jään reunaa.

WP_20140329_059

Koirilla on tällä hetkellä aivan erinomainen suojaväri. Niistä on todella vaikea saada järkevää kuvaa kuollutta heinikkoa vasten.

Reitti merelle on auki!!!

Kävin heittämässä Jaakon maihin, hänellä on venekerhon vahtivuoro. Minä jotenkin onnistuin väistämään velvollisuuden ja sysäämään sen Jaakolle… Takaisinpäin tullessa päätin käydä kurkkaamassa miltä jää näyttää siellä suunnalla, mistä me pääsisimme kotisatamaan. Sulan veden raja ei ollut liikkunut ollenkaan, mutta mitäs ihmettä, jää antoi periksi busterin alla. Päätin koittaa ajaa vielä vähän pidemmälle ja ehkä vielä tuosta kohtaa, noille poijuille asti…

WP_20140329_105

Murrrrr, sanoo Yamaha ja vie busteria eteenpäin.

WP_20140329_125

Lohkareista näkee, että jää on paksua. Mutta kyseessä on nyt ilmeisesti pillijää, joka menee helpommin rikki.

Lähellä satamaa jää muuttuu lohkareiseksi. Sitä on paljon hankalampi ajaa, koska jäälohkareet eivät murru kunnolla, ne katkeavat ainoastaan tuon jäämosaiikin ”saumakohdista”. Jäälohkareet melkein heittävät busteria uuteen suuntaan ja koko ajan saa olla tarkkana, ettei rikkoutumaton lohkare osu potkuriin asti. Ja pakko myöntää, että en kuuntele mielellää niitä ääniä kun jäälohkare raapaisee kunnolla veneen kylkeen. Pakostakin mieleen hiipii ajatus repeytyneestä alumiinista. Ja koska nyt ei ole pelastautumispuku päällä, niin asialla on muukin väli kuin se että vene saa hittiä.

WP_20140329_114

Jäämosaiikkia. Lokit ja tiirat ovat palanneet luodolleen konsertoimaan!

WP_20140329_115

Täällä ollaan, satamassa!

Satamasta pääsee merelle. Joku isompi alus on ajanut alkureitin avoimeksi ja loppu on sitten jo avovettä niin kauas kun silmä kantaa. Olin ajatellut, että käyn satamassa vilkuttamassa Jaakolle vartiokoppiin, mutta en millään malttanut olla käymättä merellä. Ohjailin Busteria lohkareita väistellen jään rajalle, josta pääsi kunnolla ajamaan. Viime kesä tuli niin elävästi mieleen kun löin Busterin liukuun ja se lähti kiitämään veden pintaa kohti merta. Pikkuveneellä tuntee tuulen, tuntee aallot ja suu vääntyy väkisin hymyyn… Love it!!

V__341F

Jaakko nappasi kuvan kiikarin läpi kun lähdin ajamaan jään reunalta. Aika osuva otos!

Eroon tavaroista II ja RÄNNI!!

WP_20140322_013

Viimeinen loota kirppikselle hinattiin lautalla maihin upeassa aamuauringossa.

Jäähallilla on aika hulina päällä, meni sinne sitten miten aikasin vain. Tosin jos totta puhutaan, emme ole koskaan olleet paikalla 7:30, jolloin ovet aukeaa. Veimme mestoille 10 laatikkoa ja viisi tuntia myöhemmin niitä vietiin autoon enää neljä. Jee!

Kirppiksen kunniaksi kävimme Saaristokaupassa lounaalla, onneksi siellä oli vielä keittoa jäljellä, koska kohta tulisimme tarvitsemaan energiaa. Emme vain tienneet sitä vielä.

Haluamme väylän!

Aurinkoinen päivä oli sulattanut jäät mantereen puolen rannasta lähes kokonaan. Jaakko yritti mennä lautan päällä laiturille, josta pääsee helposti jäälle. Lautta keikahti ja uintireissu! Nauroin rannassa ja ajattelin, että minäpä menen näppäränä likkana suoraan rantakiviltä jäälle. Yks, kaks, menoks! Jää petti lähes samantien kelkan alta ja rymysin ruokakassien & kelkan kanssa vyötäröä myöden vedessä. Paikalle oli piipahtanut pari lauantai-kävelijää, joiden kauhistuneet ilmeet paljastivat, että he eivät pitäneet meitä kovinkaan fiksuina. Jaakko rauhoitteli heitä, että meillä kunnon puvut on päällä. He seurasivat menoamme koko matka kotiin asti. Yritin laiturilta huiskuttaa, että perillä ollaan.

WP_20140322_030

Jaakon vuoro uida. Huom: kuten huomaatte, Jaakko on hyvin tarkka siitä, ettei hänen kelkkansa kastu…

WP_20140322_064

Kun Busteri saatiin raahattua veteen, sen moottori lähti käyntiin kertakäynnistyksellä! Mieletöntä!

WP_20140322_086

Kairasin parikymmentä reikää veneen kulkuväylälle ja ajattelin, että kyllä se jää sitten busterin painosta murtuu!

WP_20140322_105

No eipä vaan murtunut. Missä ne heikot jäät on?!

WP_20140322_093

Otettiin vähän tehokkaammat välineet käyttöön!

WP_20140322_094

Jäästä leikattiin neliöitä…

WP_20140322_035

…jotka työnnettiin keksillä jään alle veneen tieltä.

WP_20140322_112

The chainsaw-man and the sunset

WP_20140322_120

Meillä on ränni!!! (Ilmoitimme rehvakkaasti naapureille, että olemme tehneet VÄYLÄN maihin. Kuulimme että näitä on tapana kutsua ränneiksi… :))

Niin monta tuntia tähän meni, että on akuutti mustikkarahkan tarve! Runsaasti kermaa mukaan!

Veneellä jään yli

Meillä oli ihan superhauska aamu, siitä huolimatta, että jouduimme heräämään ennen kukon laulua. Juna Lappeenrantaan lähti seitsemältä, joten aikatauluna oli lähteä ylittämään jäätä kuuden aikaan aamulla. (Ai että olinko pakannut valmiiksi? No en.) Aukot jäässä olivat levinneet eilisen päivän aikana todella paljon, joten veikkailimme, että jään sulaminen jatkuu vauhdilla myös tänään, kaunista päivää kun oli luvattu. Niinpä päätimme viedä veneen mantereen puolelle, ihan vaan sen takia, että Jaakkokin pääsee kotiin illalla. Mä pääsen helpolla, olen lauantaihin asti Lappeenrannassa ja veikkaanpa, että siihen mennessä meri on kyllä aika paljon auki. Tai sitten ei.

Tämä venehomma toimi niin, että ne kohdat, joissa tiedämme, että jäätä on, Jaakko veti alupaattia ja mä työnsin. Lähellä rantaa jää on heikompaa, jolloin siirryimme molemmat työntämään venettä. Saaristoviisaus kertoo, että jos jää pettää, niin sitten vain hypätään veneeseen! Hehe. Näen paniikkisyöksyn veneeseen ja vähintään katkenneen hampaan. No positiivista oli se, että alumiinivene suorastaan kiisi jäällä, todella helppo kuljettaa!

WP_20140313_007

WP_20140313_011
Aukon kohdalla oli pakko pysähtyä ja kuvata. Meidän reitiltä on parikymmentä metriä sulaan veteen. Se näkyy vähän huonosti kuvassa, mutta jos oikein tiiraa, niin jään raja tulee esiin. Aukko on siirtynyt vuorokaudessa muutaman kymmenen metriä lähemmäs.

WP_20140313_003

Näihin tunnelmiin jätin Jaakon selviytymään ja siirryin Lappeenrantaan. Odotan jännityksellä uutisia mereltä Majurska-kahvilassa kaakaokupin äärellä. Kengät pysyy kuivana ja suklaakakku on hyvää, en valita!

WP_20140313_039
Itse asiassa Majurskassa parasta oli miljöö ja kaakao. Harvoin kahvila yllättää erityisen hyvällä kaakaolla, joten siitä pisteet!

Tarkkaavaisuutta

WP_20140312_004

Jää on alkanut elämään. Se ritisee ja paukkuu aamuisin. Koirat kuuntelevat tarkkaavaisesti uusia ääniä.

Veneen laskeminen

Päätimme jättää piskit ja itsemme saareen tulevasta kelirikosta huolimatta. Oikeat saaristolaiset nauravat varmaan partaansa (kyllä, kaikilla saaristolaisilla on parta) meidän jaakaamiselle, itsehän he tietävät jostain kaislan asennosta koska ne jäät oikeasti lähtevät.

WP_20140311_008

Aurinkoisen työpäivän jälkeen kävin kaupassa ostamassa melko kasan ruokaa, just in case jäämme jumiin. Mantereen puolen laiturilla oli aika sulanutta, nyt jo laiturin päässäkin oli pientä lätäkköä.

Oli Jaakon vuoro puljata potkukelkan kanssa vedessä ja myös rakentaa lautta, että saatiin kamat helposti yli. Eläköön Finnfoam! Lauttaa vedettiin potkukelkan perässä kun pulkka oli jäänyt saareen.

WP_20140311_011

Meidän päässä oli vesi auennut jo melkoisesti ja joutsenten lampi oli myös suurentunut. Mietittiin, että avovesi saattaa levitä nopeastikin jos tuulee (tai sitten se ei leviä). Niin tai näin, päätimme laskea veneen ”vesille”! Edeltäjiltä jäi meille käyttöön pieni alumiininen Alufish. Testailimme sen vetämistä ja työntämistä jäällä ja todettiin, että siinä on meillä kelirikkokulkine. Vaikka muistaakseni vannoin vielä kesällä, että mihinkään alumiiniveneentyöntelyhommiin en kelirikolla lähde. Näin se mieli muuttuu.

WP_20140311_059

WP_20140311_035

Juu, olet oikeassa, moottori kannattaisi ottaa irti, turha sitä on työnnellä jäällä painolastina. Avain sen irrottamiseen on tokikin hukassa.

Tavara liikkuu ja jää heikkenee

Kävimme sunnuntaina hakemassa laatikkokauppa Ikeasta pienen hyllyn makuuhuoneeseen. Kirjat ja muut tarvitsevat oman paikan, mutta sunnuntain myrskytuuli ja sen jään päälle nostama vesi esti suunnitelmat viedä pikkuhylly saareen. Yöllä oli ilmeisesti pikkupakkasia ja aamulla pääsimme roudaus-hommiin ennen töihin menoa. Talven aikana ykköskulkuvälineeksi on noussut potkukelkka. Se on vikkelä ja jakaa painoa isommalle alueelle. Pulkka on tavaran liikuttamiseen aivan ehdoton, eipä käynyt mielessä vuosi sitten, että tulen käyttämään pulkkaa muuhun kuin laskiaisriehaan…

WP_20140310_016

 

Joutsenia oli tullut lisää mestoille ja myöskin avovettä. Oli pakko käydä kuvaamassa kevään ekat megalinnut, vaikka itse asiassa en ole mikään niin hurjan innokas joutsen-fani. Ne ovat aika ilkeitä lintuja. Mutta kauniita ja onhan siinä sellaista kansallisromantiikkaa, jota saaristossa ”kuuluu” kuvata…!

WP_20140310_024

Kovin Lähelle ei voinut mennä kuvaamaan, kivien ympärillä on virtaa, joka avaa vedet.

WP_20140310_003

 

Jäät vähenee

Illalla kotiintulo olikin asteen hankalampaa. Mantereen puolen rannasta oli jäät aika heikossa kunnossa ja tässä joutuu kyllä kohta miettimään, että miten täältä tullaan töihin ja kotiin. Tuo lautakasa kuvassa on siis helpottamassa menoa laiturille. Toimi jäällä, ei toimi enää.
WP_20140310_008

Ja kulkua taitaa joutua miettimään heti, ei kohta. Mulla on loppuviikosta reissuhommia ja tulen vasta lauantaina takaisin. Mutta jotenkin pitäisi vielä kahtena päivänä päästä töihin. Täytyy pitää iltapohdinta ja miettiä pitäisikö mennä kelirikon ajaksi evakkoon maihin. Peliliikkeet pitää tosin päättää heti, koska koirien roudaaminen pitää tapahtua turvallisesti. Tuolla rannassa on kuitenkin niin matalaa, että jos jää ei kestä, niin koirat voi kuljettaa sylissä maihin. Sitten kun jää ei kestä siellä missä jalat ei ylety pohjaan, niin koirien liikuttelu ei enää onnistu. Tai sitten Jaakko jää saareen koirien kanssa ja liikkuu maihin miten liikkuu tai tekee etätöitä.

Hmm… Täytyy ottaa pienet neuvoa antavat lakritsijäätelöt!

WP_20140310_018

Nopein ratkaisu turvalliseen ylitykseen löytyi takapihalta. Ruuvattiin pari finnfoamia yhteen ja kappas, meillä on ihmisen pitävä lautta! (Huom. ei koirien kuljetukseen, jos joku koiraystävä ehti huolestua!)