Meillä oli ihan superhauska aamu, siitä huolimatta, että jouduimme heräämään ennen kukon laulua. Juna Lappeenrantaan lähti seitsemältä, joten aikatauluna oli lähteä ylittämään jäätä kuuden aikaan aamulla. (Ai että olinko pakannut valmiiksi? No en.) Aukot jäässä olivat levinneet eilisen päivän aikana todella paljon, joten veikkailimme, että jään sulaminen jatkuu vauhdilla myös tänään, kaunista päivää kun oli luvattu. Niinpä päätimme viedä veneen mantereen puolelle, ihan vaan sen takia, että Jaakkokin pääsee kotiin illalla. Mä pääsen helpolla, olen lauantaihin asti Lappeenrannassa ja veikkaanpa, että siihen mennessä meri on kyllä aika paljon auki. Tai sitten ei.
Tämä venehomma toimi niin, että ne kohdat, joissa tiedämme, että jäätä on, Jaakko veti alupaattia ja mä työnsin. Lähellä rantaa jää on heikompaa, jolloin siirryimme molemmat työntämään venettä. Saaristoviisaus kertoo, että jos jää pettää, niin sitten vain hypätään veneeseen! Hehe. Näen paniikkisyöksyn veneeseen ja vähintään katkenneen hampaan. No positiivista oli se, että alumiinivene suorastaan kiisi jäällä, todella helppo kuljettaa!
Aukon kohdalla oli pakko pysähtyä ja kuvata. Meidän reitiltä on parikymmentä metriä sulaan veteen. Se näkyy vähän huonosti kuvassa, mutta jos oikein tiiraa, niin jään raja tulee esiin. Aukko on siirtynyt vuorokaudessa muutaman kymmenen metriä lähemmäs.
Näihin tunnelmiin jätin Jaakon selviytymään ja siirryin Lappeenrantaan. Odotan jännityksellä uutisia mereltä Majurska-kahvilassa kaakaokupin äärellä. Kengät pysyy kuivana ja suklaakakku on hyvää, en valita!
Itse asiassa Majurskassa parasta oli miljöö ja kaakao. Harvoin kahvila yllättää erityisen hyvällä kaakaolla, joten siitä pisteet!