Ajoimme aamu-kuuden vahtivuorossa upean nousevan auringon kanssa spinnulla Pertun ja Rimpiläisen kanssa. Kuutelimme PMMP:tä ja nautiskelimme matkan etenemisestä. Rimpis torkkui sitloodassa, sillä hän oli ns varavahtina. Käytämme spinnuajossa aina myös kolmatta vahtia kannella, joka saa yöllä nukkua, mutta on valmiina tarvittaessa hommiin.
”Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa. Toivotaan, että matka jatkuu jatkuu vaan…”
Matkalaulu kolahti aivan täysillä, katsahdimme taktikon kanssa kertsin kohdalla toisiimme ja hymyilytti. Ajatukset taisivat kulkea aika samaa rataa. Oli pakko laulaa ääneen, mutta kisatilanteen mukaisesti toivoimme toki ajavamme kovempaa, eikä hiljempaa. Ilmassa alkaa olla haikeutta. Samaan aikaan haluaisi olla jo perillä, mutta toisaalta ei haluaisi matkanteon päättyvän ihan vielä. Meillä on niin huippuporukka miehistönä, että jokainen päivä on tuonut mukanaan älyttömästi naurua, uusia tilanteita ja hyvää purjehdusta. Täällä on voinut sanoa aika suoraan, jos joku asia ottaa päähän. Voi olla myös varma, että asiasta väännetään sitten herjaa loppumatkan ajan. Mutta niin se padi näyttää, että vuorokauden jälkeen ollaan perillä, matka ei jatku loputtomiin…
SUSHIA MERELLÄ
Eilen, aivan iltamyöhään, Perttu huomasi, että onkivavan päässä on elämää. Tällä kertaa kelaus onnistui vikkelästi, joten saalis ei ollut kovin iso. Mutta, mutta… Se oli tunaa! Perttu ja superkokkimme Axel painelivat keittiöön ja tulivat sieltä ulos 70 herkullisen tuna-makin kanssa. Meillä oli jääkaapissa myös pullo Möetia ja tämä oli kyllä avaamisen arvoinen hetki! Näin tuoretta sushia ei kukaan ollut koskaan syönyt. Ei liene tarpeen sanoa, että oli pirun hyvää!
OHJAUS KANGERTELEE
Kukin vuorollaan on yövuorossa valitellut, että peräsintuntuma on tosi huono. Myöskään autopilotti ei ole meinannut pysyä kärryillä spinnuajossa aallokossa. Tuuli oli kyllä puuskainen ja suunnat vaihtelivat, joten sinällään ei ollut ihme, että pilotti tipahti puuskissa kyydistä. Jaakko oli käynyt aamuyöllä seuraamassa taskulampulla peräsimen toimintaa meidän hytin jalkopäässä. Mekanismi ketjuineen näytti toimivan normaalisti.
Paahtava kuumuus ajoi Rimpiksen istumaan veneen uimaportaalle, jonne aurinko ei paista ja hän otti samalla gopro-kuvaa menosta ja veneen pohjasta. Hetken kuluttua hän tulee kajuutasta kuvan kanssa. Muistaako joku, että olen maininnut pariin otteeseen levälautat? No siellä sitä oli, hemmetinmoinen pino peräsimessä kiinni. Otimme äkkiä spinnun alas ja teimme muutamia pakituksia. Pohjan alta nousi levää pintaan sekä kölin että peräsimen kohdalta. Spinnu äkkiä takaisin vetoon ja menoksi. Vauhti parani ainakin puolella solmulla. Vitsit, tätä vauhtia olisi tarvittu koko yö ja aamu, mutta hyvä että syy huonoon ohjaustuntumaan löytyi!
Uusi gopro-kuvaus näytti, että levät olivat lähteneet pääosin irti, mutta sitä oli vielä pieni määrä kiilautuneena peräsimen ja rungon väliin. Olen sanonut, että meillä on uskomaton miehistö ja tarkoitan sitä. Perttu päätti käydä uimassa ja sukelsi samalla levän pois peräsimestä. Unohdinko mainita, että meillä oli tietenkin spinnu vedossa koko ajan? Ajoimme 5-6 solmua eteenpäin sukelluksen ajan. Ei, en minäkään tajua miten se oli mahdollista!
NIMIPÄIVÄ
Huomasimme veneelle tulleista onnitteluista, että minulla on nimipäivät! Saimme taktikon ehtymättömistä salmiakkivarastoista salmiakkia juhlan kunniaksi ja Jaakko toi kylmän Pepsin. Hienointa on kuitenkin risteilyisännän ja Axelin laadukas parfyymi, suoraan Kiina-kaupasta. Suihkuttelin innoissani Co&Co Chenelin tuoksua. Jaakko ilmoitti nukkuvansa seuraavan yön ehkä mielummin retkipatjalla kuin tuoksupilvessä hytissä minun kanssani. En ymmärrä!
KISATILANNE
Olemme kiinni kolmos-sijassa kokonaisfleetin osalta. Jotta meillä olisi mahdollisuuksia, pitäisi maalilinja ylittää ke – to välisenä yönä ennen kahta UTC-aikaa. Meillä oli tänään ehkä vähän liian vähän tuulta ja se tuli liian suoraan takaa. Sanotaan näin, että taitaisimme tarvita nyt vähän tuuriakin, että ehtisimme tuhon aikaan. Katsotaan miten käy! Ainakin täällä yritetään parhaamme!