Tässä on jo muutama päivä vierähtänyt Roscoffissa, jonne saavuimme lauantai-iltana. Ranskan rannikko näkyi päivällä ja sitten sitä ei enää näkynytkään. Älytön sumu kietoi meidät jälleen ympärilleen ja näkyvyys oli jälleen muutaman sadan metrin luokkaa. Tutkasta katselimme muita sumussa keikkuvia paatteja ja niistä ei tosiaan ollut mitään visuaalista havaintoa ennen kuin välimatkaa oli jäljellä 400 metriä.
Saimme tutustua myös virtauksiin. Ajelimme tuttuja kierroslukuja moottorilla, sillä tuuli oli loppunut aamulla aivan täysin. Sillä pitäisi päästä 6-6,5 solmua eteenpäin, mutta kuljimme neljää… Pureskelimme kynsiämme, sillä näytti siltä, että saapuisimme Roscoffiin vasta yömyöhällä. iltapäivän lähestyessä loppuaan virta kääntyisi, mutta emme olleet aivan varmoja kuinka kovaa silloin pääsisimme. Voi pojat. Mentiin muuten kovaa!! Painelimme Defyrillä pitkät pätkät yli KYMMENTÄ solmua! Myös 11 meni rikki. Matka taittui loppua kohden todella joutuisasti!
Lähestyimme lopulta Roscoffin satamaa kahdeksan jälkeen illalla. Ainoa vaan, että koko satamaa ei näkynyt missään. Oli vain tasaisen harmaata. Köydet ja fenderit olivat jo valmiina ja tutkakuvankin mukaan aallonmurtajien pitäisi olla suoraan edessämme, mutta näimme vain tasaista harmaata. Kunnes yhtäkkiä Roscoffin laivasataman valtava aallonmurtaja sukelsi suoraan eteemme. Matkaa oli enää sadoissa metreissä. Meillä kävi mieletön tuuri, että satamakonttori oli auki yhdeksään, joten saimme Defyrille paikan ja lisäksi erittäin kaivatut suihkukortit samantien. Rantautumista lähdettiin välittömästi suihkujen jälkeen juhlistamaan Roscoffin kylään. Mikään ruokaravintola ei ollut auki, mutta saimme onneksemme yhdestä baarista eteemme suuren köntin juustoa, pötkön makkaraa ja leipää. Niillä eväillä jaksettiin yömyöhään!
Tässä muutamia kuvia viimeiseltä pätkältä. Ovat luvattoman harmaita, mutta ei voi mitään!!
Arvaamaton Atlantti
Pakko myöntää, että on myös pieni helpotus olla perillä Euroopan puolella, jalat tukevasti maan kamaralla ja Defyrin köydet kiinni laiturissa. Atlantin ylittäminen takaisinpäin Eurooppaan ei ole aina mitenkään helppo nakki ja meri voi olla arvaamaton. Meille sattui käsittämättömän hienot kelit, niin tyyneet, että uskalsimme lähteä hakemaan tuulta hyvin pohjoisesta. Normaalisti noin pohjoiseen ei ole järkevää mennä cruising-veneellä tuulia hakemaan. Tuulta tulee nimittäin helposti aivan liikaa. Me kuitenkin haimme säätiedot kolme kertaa päivässä ja meillä oli maissa rantataktikot katsomassa säätietoja muista lähteistä. Tiesimme, että jos pohjoiseen kehittyisi tai rannikolla oleva matalapaine lähtisi liikkeelle meitä kohti, niin meillä olisi ehkä kaksi päivää aikaa ajaa niitä karkuun etelämpään. Sen verran hyvin säämallit ennustavat isossa kuvassa säätä.
Nyt sai päästää irti vastuusta ja jännityksestä, joka liittyy miehistön saamiseen ehjänä perille. Eikä haitannut, että venekin olisi yhtenä kappaleena Euroopan puolella. Koko miehistö on jo onnellisesti Suomessa, joten siltä osin voi huokaista helpotuksesta. Pelko siitä, että jotain voi sattua, ei ole aivan turha. Samaan aikaan, kun me valmistelimme lähtöä Bahamalta, oli suomalais-vene Dyssel ylittämässä Atlanttia Bermuda-Azorit välillä. Jossain vaiheessa ylitystä he huomasivat voimakkaan matalapaineen kehittyvän heidän ja Azoreiden välille. Matalapainetta ei näkynyt lähtiessä missään säämalleissa. Dyssel vaihtoi kurssia ja jäi lopulta odottamaan paikalleen matalapaineen väistymistä. Onneksi. Sama matalapaine aiheutti 500 mailia Azoreilta etelään mittavan pelastusoperaation, jossa neljä purjevenettä oli pahassa merihädässä. Viides purjevene selvisi lopulta ilman apua matkaan. Tuuli ja aallokko oli ollut todella kovaa ja muutama purjeveneistä oli mennyt ympäri useampaan otteeseen. Operaatiossa evakuoitiin neljästä veneestä miehistö. Yksi veneistä oli katamaraani, joka kääntyi ympäri ja upposi. Koko perhe ei ehtinyt veneestä laukaistuun pelastuslauttaan ja vaikka veden varaan joutuneet isä ja pieni tyttö saatiin pelastettua helikopteriin, menehtyi pieni tyttö usean tunnin vedessä olon jälkeen hypotermiaan. Pelastusoperaatiosta myrskyisällä merellä on julkaistu videota ja sen katsominen pistää hiljaiseksi kenet tahansa. Veneet näyttävät pieniltä hyttysiltä isojen aaltojen keskellä.
Kuulimme nämä uutiset isältä vasta Bermudalla ja aika sanattomaksi siinä meni. Kävimme yhdessä läpi vielä hätäpurjehdussuunnitelmaa, jos joutuisimme tosi pahaan keliin. Säätiedot tosin näyttivät leppoisaa purjehdusta ja sellainen siitä tulikin. Mutta ei mennyt montaa yötä, ettei pieni huolenkipinä kiivennyt ajatuksiin ja uniin. Vaikka ei ollut mitään erityistä syytä. Se pieni kipinä herätti öisin, jos tuuli nousi, syötti uniin outoja käänteitä vinssikampien tai köysien äänistä. Enkä ollut ainoa, sillä Jaakko heräili yhtä lailla. Ville ryntäsi välillä pelastamaan purjeita kesken unien, Ossi kävi kerran tarkistamassa, että koputanko jotain hätäsignaalia vai mitä kannella tapahtuu, kun skuuttasin yövuorossa purjeita. Atlantti on pitänyt meitä kaikkia varpaillaan. Nyt satamassa on ollut mukava hellittää ja todeta että meillä meni kaikki hyvin.
Pelastusoperaatio Azoreilla
Video pelastusoperaatiosta
Dysselin blogi