Lähdimme perjantaina ajamaan Roscoffista kohti Pariisia. Viiden tunnin matka meni rattoisasti äänikirjaa kuunnellen. Pysähdyimme myös noin sata kertaa, ensin hakemaan vettä & cokista, sitten vessaan (ja hakemaan vettä & cokista, jonka vuoksi pysähdyimme taas seuraavalla huoltsikalla vessaan!). Tavaraa oli riittävästi. Meillä oli kaksi matkalaukkua ruumaan, juuri 10 kilon käsimatkatavarat, sekä kaksi surffilautaa, joiden säilytyskasseihin oli tietenkin tungettu mahdollisimman paljon tavaraa.
Paluu kotiin oli suoralla lennolla helppo. Ja yhä helpommaksi muuttui! Isosiskoni oli tuonut automme lentokentälle, joten emme joutuneet ottamaan taksia. Olimme ajamassa kotiinpäin jo noin 45 minuuttia koneen laskun jälkeen. Kaikki tavarat tuli perille ja surffilaudatkin oli yhtenä palana. Haimme kotiavaimet keskustasta kaverin luota ja lähdimme Espooseen.
Pidempään blogia lukeneet tietävätkin, että pidämme majaamme saaressa, jonne ei pääse autolla perille asti. Superihana ystävämme Simon oli käynyt laskemassa Busterin vesille ja huoltanut koneen. Mantereen puolella meillä oli vain soutuvene, jonka senkin Simon oli kääntänyt ympäri meitä varten ja pohjakorkkikin oli paikallaan! (Mikä on ihan hyvä juttu, olemme kerran isän mökillä upottaneet saaressa odottavan Busterin, koska emme huomenneet, että korkki oli irroitettu…) Tavaraa oli niin paljon, että päätimme hakea saaresta busterin niiden liikuttamiseen.
VIIDAKKO KASVIMAALLA
Maltoin nukkua hieman alle kuusi tuntia, kun pomppasin sängystä ylös. Oli ihan törkeä kiire! Olin menossa moikkaamaan ensin siskon perhettä Riihimäelle ja siitä sitten Jyväskylään hakemaan pikkukoiraa hoitopaikasta. Jyväskylään jäisin yöksi, joten matkaan piti lähteä noin puoli yhden aikaan. Ja kiire tuli tietenkin kasvimaasta! Oli pakko saada äkkiä istutettua edes jotain, että ehtisi tänä vuonna saada mitään satoa. Niinpä olin koko yön unissani valikoinut siemenpusseja ja miettinyt minne istutetaan mitä.
Hyppäsin sängystä ylös yhdeksän jälkeen ja painelin pihalle etsimään puutarhavälineitä. Kävin katsomassa missä kunnossa kasvilaatikot ovat ja yllätyin, miten vähän niissä oli rikkaruohoja. Yhdessä kasvoi tajuttoman isoja rikkaruohoja ja nappasin jo yhden niistä irti miettien, että mitähän ihmeen ruokoja nämäkin ovat olevinaan. Sitten tajusin että ne kasvoivat ehkä hieman liian symmetrisesti. Kappas, purjo! Minulla kasvoi tuossa viime vuonna purjoa, jonka satoa en saanut talteen ja ne kasvoivat naapuriraporttien mukaan vielä joulukuussakin. Ilmeisesti purjo sitten kasvaa uudestaan? Myös ruohosipuli ja pahan makuin mangoldi kasvoivat iloisesti. Hieman alle kahden tunnin värkkäämisen jälkeen olin istuttanut salaatteja, pinaatteja, porkkanaa ja herneitä kuuteen laatikkoon ja vanhaan soutuveneeseen, josta oli tullut salaattipaatti. Ei paha!
Kasvimaahommien jälkeen olikin sitten aika singahtaa aamupalan ja pakkaamisen kautta kohti Riihimäkeä ja Jyväskylää!