Jätimme Defyrin Ranskaan Roscoffiin isän ja pikkusiskoni purjehdittavaksi kesäkuun lopussa. Sieltä he ovat hiljalleen purjehtineet kohti Suomea. Siskoni Kaija soitti pari viikkoa sitten, että lähtisinko purjehtimaan Defyrin Visbystä Turun saaristoon. Mikä ettei, 215 mailin matka tuntui mukavan lyhyeltä ja Visby on niin upea paikka, että ainahan sinne kannattaa mennä.
Visbyssä ehdimme vietää yhden kokonaisen päivän ennen lähtöä. Yritin ottaa kuvia, joihin saisin taltioitua pikkukaupungin upean vanhan keskustan. No, kuvat eivät todellakaan tehneet oikeutta miljöölle, joten niitä ei tarvitse paljoa esitellä… Lisäksi unohdin ottaa kuvan sataman rantaraitin tärkeimmästä nähtävyydestä, eli jäätelöhallista. Luulen, että tässä kohtaa on todellakin hyväksyttävää sanoa paikkaa halliksi, sillä se oli niin täynnä erilaisia jäätelömakuja omissa rasioissaan. Oli pakko ottaa kolmen pallon jäätelö, sillä valinnan tekeminen kymmenien ja taas kymmenien makujen joukosta oli hankalaa. Voittajaksi minun tötterööni selviytyivät minttusuklaa, saltlakrits ja raparperi-sorbetti.
Visbyssä katselimme, kun eräs suomalainen Swan lipui illalla satamaan. Pitihän sitä käydä katsomassa tarkemmin ja vene osoittautui Aidaksi. Aida on kiertänyt Karibian ja Atlantin meriä samoihin aikoihin Defyrin kanssa. Olemme aina välillä nähneet jossain tai vähintään lukeneet toistemme seikkailuista. Aida on palaamassa Suomeen, samoin kuin Defyrkin.
Ensimmäinen kosketus avoimempaan itämereen oli leväinen. Lentokoneen ikkunasta näkyi levälauttoja levälauttojen perään Visbytä lähestyttäessä.
Visbyn kaupungin muurit ovat todella hienossa kunnossa.
Näkymät muurilta harjalta kauniiseen vanhaan kaupunkiin.
KOTIMATKALLA TUULEE TARPEEKSI KOVAA
Meidän oli tarkoitus lähteä matkaan keskiviikkona. Koko viikoksi oli luvattu todella kaunista keliä, osittain liiankin vähätuulista. Mutta kun tiistai-iltana tarkistimme säätiedot, oli keskiviikon ja torstain välisellä yöhän ilmestynyt kovan tuulen merkkejä. Tuulta tulisi 8-10 m/s ennusteesta riippuen ja tuuli tulisi lähes suoraan nokkaan. Vastatuulipurjehdusta siis. Jaoimme purjehdusvuorot isän, Kaijan ja minun kanssa. Päätimme mennä kolmen tunnin vuoroissa. Kirsi ja Jocke olisivat sitten gastivuoroissa.
Irrotimme köydet ennen yhdeksää keskiviikkoaamuna ja lähdimme kohti Utötä. Päivä oli upea, paitsi ettei tuullut yhtään. Aurinko paistoi aamun harmauden jälkeen ja nautimme jopa pienestä myötätuulivireestä. Saimme purjeetkin ylös iltasella ja edelleen tuuli myötäisesti. Tuntui uskomattomalta, että muutaman tunnin sisällä tuuli kääntyisi vastaan ja nousisi kymppiin. Ja vaikka emme sitä uskoneet, niin niinhän se teki, juuri sääennusteen mukaisessa aikataulussa.
Visbystä lähdön jälkeen ja ennen tuulen nousua sain pitää lempipurjehduskenkiäni, eli villasukkia!
Tuulen yltyminen osui Kaijan vuorolle. Hän lähetti Jocken herättämään minut yhden jälkeen, kun tuuli alkoi nousemaan. Ajoimme yhdessä viiteen asti yöllä, mutta vapautimme Jocken jossain vaiheessa nukkumaan, koska ei ollut mitään järkeä olla kolmistaan kannella, vaikka läpät olikin tasokkaita. Kaija trimmasi ja reivasi purjeita sisään tai ulos tarpeen mukaan ja minä olin ratissa. Tuuli nousi pitkäksi aikaa 12-13 m/s ja näytti vielä 14m/s puuskissa. Välillä se rauhoittui kymppiin juuri sen verran, että ehti syödä banaanin tai jugurtin, sitten mentiin taas. Oli oikeastaan aika hauskaa ajaa kovemmassa tuulessa! Kelistä suorastaan nautti, sillä Utö lähestyi koko ajan ja tiesimme pääsevämme saaristoon suojaan aalloilta. Lisäksi ennusteet Itämerelle on suht tarkat. Atlantilla olisi saanut jännittää koko ajan, että nouseeko tuuli vielä kovasti ylöspäin ja kuinka monta päivää keliä kestäisi. Mutta vetäähän jatkuva aallokon ajaminen ja vastatuulipurjehdus voimat pois lyhyemmälläkin pätkällä. Uni maistui vuoron jälkeen ja kun aamulla heräsin tarkistamaan missä ollaan, oli aika iloista nähdä Utö takanamme!
Kun heräsin, kaikki olivat jo kannella. Kaijan pelista päätelleen 3g-verkko oli jo toiminnassa. Kuskin pukilla isä ja paaran penkillä Kirsi ja Jocke nauttimassa aurinkoisesta, mutta todella kylmästä kelistä!
Torstaina edellisen yön tehotiimiä jo naurattaa. Saaristossa oli ihana edetä 10m/s vastatuulesta huolimatta, aaltoja ei ollut ollenkaan.
”Onks keppei näkynyt!?”
Alkuillasta ajoimme Defyrin tutulle paikalle mökkirantaan, jossa se on käynyt viimeksi vuonna 2013 menomatkalla Karibialle. Nyt on sitten paatti kotona ja kaikkien meidän seikkailut suuremmilla vesillä päättyneet. Ainakin tältä erää!
Minä ja Jocke ihaillaan Defyriä mökkikallioilta.
Auringonlasku Defyrin takana.