Kotiin

In Arki saaressa, Jäätilanne by saaressa

Ajelimme Rukalta kotiinpäin ja soitimme puoliltapäivin naapurillemme, jos hän osaisi kertoa jäätilanteesta. Hän kävi katsomassa miltä meidän puolella saarta näytti ja kertoi, että meri on aivan avoinna. Mikä helpotus! Itätuuli oli puhaltanut niin kovaa, että meri ei ollut ehtinyt jäätyä pakkasesta huolimatta. Ajelimme astetta kevyemmin kotiinpäin. Pysähdyimme tapamme mukaan vähän siellä sun täällä ja saimme aikaa kulumaan ihan riittävästi. Perille pääsimme vasta ennen ilta-yhdeksää.

Kun tulimme rantaan, oli niin pimeää, ettei merelle nähnyt otsalampuilla eikä auton lampuilla. Olikohan meri ehtinyt jäätyny pakkasessa? Oli tyyntä ja valon kajosta oli vaikea ymmärtää, olivatko heijastukset veden vai kirkkaan jään pinnasta. Mietin että olisiko fiksumpaa jäädä hotelliin yöksi ja palata aamulla, mutta Jaakko halusi edes kokeilla ylittämistä jo illalla.

Niinpä sitten lähdettiin matkaan. Tai siis Jaakko lähti. Pienellä muoviveneellä. Se liukuisi jään päällä ja sen kanssa voisi meloa avoimen veden yli. Olin vähän huolissani, että jää kestäisi hetken matkaa ja sitten vene uppoaisi jonkinlaiseen jääsohjoon, eikä liikkuisi enää eteen tai taaksepäin. Siellä Jaakko sitten istuisi paatissa ja minä soittelisin jostain apua. (”Haloo, joo tuota mieheni istuu veneessä 20 metrin päässä rannasta, eikä pääse maihin.” Puhelun vastaanottaja olisi voinut vähän miettiä…) Huoli oli turha, sillä aivan pian Jaakko huudahti, että vesi on auki ja eteneminen on helppoa. Katselin loittonevan otsalampun heijastuksia ja siirtelin tavaroita rantaan.

Jaakko palasi Busterin kanssa, joka oli jälleen kerran lähtenyt mukavasti käyntiin. Lastasimme tavarat veneeseen ja sitä olikin sitten riittävästi! Ajelimme hiljaa koirien kanssa tavarakeon päällä istuen kotiin ja katselimme merta. Riitettä oli ja merestä nousi kuin pientä savua sen höyrytessä pakkasessa.

Sinne se Jaakko lähti pimeään.

Sinne se Jaakko lähti pimeään.

Ja sitten takaisin Busterilla!

Ja sitten takaisin Busterilla!

KYLMÄ ON

Oli mukava palata kotiin. Etenkin kun olin unohtanut puolet Fazerin konvehtirasiasta pöydälle, suklaatervehdys on aina iloinen yllätys!! Pitäisi myös muistaa, että asiat aina selviää. Joskus sitä pohtii ja pohtii, että kuinka päästään yli ja koska se meri jäätyy ja mitäs sitten ja sitten. Asiat kuitenkin tuppaavat lutviutumaan, tavalla tai toisella. Ehkä ei tarvitsisi ennakkoon niin paljon pohtiakaan. Tämä koskee lähinnä minua, Jaakko on vähän huolettomampi.

Kotona oli 8 astetta lämmintä, olimme ottaneet lattialämmöt kylppäristä pois ennen lähtöä. Hrrr… Vaikka mökkimme on aika pieni, ei siinäkään 11-12 asteen lämmitys ihan hetkessä tapahdu. Niinpä laitettiin äkkiä kaksi patteria, lattialämmitys, kuivauskaappi ja takka päälle. Lisäksi laitoin ison pinon kynttilöitä pöydälle ja iltapalaksi lämpimiä leipiä uunissa. Näillä lämmönlähteillä mökki saatiin lämpimähköksi ennen nukkumaanmenoa.

NO KOSKA SE JÄÄTYY?

Seurasimme tarkasti sunnuntain lämpötiloja, mutta 7 asteen pakkanen ei näyttänyt hyydyttävän merta kovinkaan tehokkaasti. Tiistaina ja keskiviikkona elohopea laskee kahteentoista, joten ehkäpä loppiaisena ihailemme meren jäätymistä?

Rantakivet ovat jäätyneet.

Rantakivet ovat jäätyneet.

Jaakko kävi tänään kaupassa Busterilla ja rannalla oli tullut vastaan mies, joka oli matkaluistimet kaulassa tulossa katsomaan, josko jäille jo pääsisi. Jaakko oli sanonut, että meri on isoilta osin vielä auki, joten nyt täyskäännös, mars. Täällä ajaa tosiaan vielä veneellä, joten älkäähän vielä menkö jäille, ei edes vielä hetken päästä. Ainakaan ilman kunnon varusteita. Pelastautumispuku on todella hyvä henkivakuutus, samoin naskalit ja pinnalla kannatteleva reppu nyt vähintään. Ja kaveri mukaan myös (ei kuitenkaan metrin päähän kulkemaan kuitenkaan). Pysytään kaikki jään päällä!

0