Tänään kävimme kaupungissa ja takaisin ajellessa aurinko näyttäytyi pilvien välistä. Ajattelin ilman muuta lähteväni kuvaamaan maisemia monen päivän harmauden jälkeen. Tiedättehän kuinka siinä käy. Sitä etsii villasukkia ja pitkiä välihousuja. Missä se pipokin oikein on? Ja kun on vihdoin saanut vaatteet päälleen ja tungettua Sorelit jalkaan, niin pihalla on tasaisen harmaata. Kävin silti nappaamassa muutamia kuvia.
Pikkusaaren puut ovat yllättävän korkeita. Jäällä kävely antaa ihan erilaisia näkökulmia tuttuihin asioihin!Jänöjussi oli käynyt tarkistamassa, jos kasvilaatikossa näkyisi jotain mielenkiintoista.Kuvakierroksen jälkeen pidimme kahvi- ja leipätauon. Ramppasin mantereelle hakemaan pulkan kanssa autolta loput kauppaostokset. Ja mitä mitä, aurinko alkoi paistaa uudestaan. Rynnistin sisälle hakemaan latauksessa ollutta kameraa (Jes, onneksi tykkään ladata asioita koko ajan varmuuden vuoksi!) ja tarvoin lumessa saaren aurinkoiselle puolelle.
Aurinko pilkahtaa kuusien välistä saaren takaa.Laskeva aurinko värjäsi lumen oranssiksi.Latu kutsuu hiihtämään, mutta sen taidan tehdä huomenna.Rakkautta jäällä! Osuin kameran kanssa paikalle, kun aiemmin ohi hiihtänyt pariskunta pysähtyi halaamaan toisiaan. Ihanan liikkistä!
Aivan ihanat kuvat. Nyt on jäällä liikkujien kannalta tosi hyvä, kun talvi on ja pysyy myös eikä lämpötila koko ajan vello edestakaisin!
Nyt se ihanuus loppui.. Mutta onneksi kesti yli pari viikkoa! 🙂
Todella upeita kuvia ja mitkä värit!
Teidän elämänne vaikuttaa todella eksoottiselta ja rohkealta valinnalta. Hienoa, että olette uskaltaneet sen tehdä.
Nyt satuin hyvään aikaan ulos jäälle kameran kanssa. Oikein odotan kevättä ja sen upeita aamuja!
Tämä on kyllä ollut elämänvalinta, jota ei ole kertaakaan tarvinnut katua. 🙂
Vitsit miten upeita kuvia !! 🙂
http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/
Kiitos! Kävi hyvä tuuri, etenkin pusukuvan kanssa… 🙂