Kaija päätti tulla meille kylään viime viikon puolessa välissä. Ja sehän on loistohomma! Hän asuu Tampereella ja tietenkin kaikki normaalit ihmiset tulevat sieltä ensin junalla Riihimäelle ja sitten ajavat PYÖRÄLLÄ Espooseen. Kaija suunnitteli reittiä ja päätti ajaa loppupätkän kauniin Nuuksion kautta. Suosittelin reittiä, mutta unohdin ehkä mainita, että maasto on aika mäkistä. Ei kuulemma edes väsyttänyt, vaikka takana oli 100 kilometriä pyöräilyä lokakuun lämmössä ja lopussa vielä mäkitreeniä. Joskus mietin onko meidät todellakin veistetty samasta urheilupuusta. Olin nimittäin todella ylpeä jo siitä, kun juoksin kaksi kilometriä polkulenkkeilyä täällä saaressa. Siinä on noin 98 kilometrin ero.
Sompa tervehti iloisesti saareen tulijan pyörineen!
Kaija on myös ahkera tekemään halkoja. Niinpä hän meni lauantaina pistämään pöllejä halkomakoneella klapeiksi. Tunnin päästä sisään tulee ensin Jaakko. ”Nyt tarvitaan vähän apua.” Jaajaa, mitäs tällä kertaa, tuumin, mutta Jaakon vakava ääni sai katseeni siirtymään tietokoneen ruudusta. Seuraavaksi sisään loikki Kaija. Hän oli nyt tehnyt sen, minkä kaikki muut ovat käsittämättömän ihmeen kaupalla onnistuneet välttämään kolmen vuoden ajan, eli astui naulaan. Pihamme ei ole mitenkään kuuluisa siisteydestään, joten on suorastaan kohtalon ivaa, että naulaan astutaan juuri silloin, kun pihaa on tarkoitus yhdessä raivata.
Sen pituinen naula se!
Potilas matkalla lekuriin.
MILTÄ TUNTUU ASTUA NAULAAN?
Ensinnäkin tilanne oli sellainen, että Kaija putsasi klapeille uutta paikkaa ja oli tehnyt irtolaudoista pohjan. Eikä hän ehtinyt huomata, että yhdessä laudoista oli naula pystyssä. Pöllejä siirtäessä jalka osui sitten juuri siihen lautaan, jossa naula oli pystyssä. Sitä ehtii kuulemma tajuta, että ounou, mutta mitään ei ehdi enää tehdä, vaan paino on jo naulajalalla. Naula solahti kumisaappaasta läpi kuin veitsi voista ja hidastui vasta jalassa. Sattuu! Seuraavaksi huuto ja sitten Jaakko tuli kantamaan potilaan mökille. Tehtiin putsausoperaatio ja matkattiin lekuriin.
Lääkärissä selviää, että naula ei rikkonut mitään matkalla ja jäykkäkouristusrokotuskin oli voimassa. Niinpä otettiin Fazerilta naulakahvit ja etenkin pullat evääksi. Mentiin saareen surkuttelemaan potilasta. (Joka tosin oli yhdellä jalalla tekemässä halkoja jo samana iltana.)
Vielä samana iltana tehtiin lisää halkoja. Ei kuulemma sattunut (mitenkään älyttömästi). Vein Kaijalle pöllejä ja nostelin ohi menneet klapit kottikärryyn. Vasemmalla kuvassa näkyy epämääräistä naulakasaa, jossa nauloihin voi osua.
Tuumaustauko. Oltiin heitelty metsän puolelta kaikki kuvan taka-alan pöllit lähellä halkopaikkaa. Aika hyvä kahvakuulatreeni!
Keppien kanssa homma sujuu!
Voidaan siis todeta, että nauloihin ei kannata astua. Pysyvästi käyttökelvottomaksi tässä hommassa meni kuitenkin vain kumisaappaat. Kaija oli lainannut ne ystävältämme Jenniltä, kuljettanut ne Tampereelta tänne ja paikannut kumisaappaat kolmesta eri kohtaa fillaripaikoilla. Neljännen reiän kohdalla päätettiin saappaiden osalta luovuttaa!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa