Istuimme erittäin myöhäisellä aamiaisella ja katselimme pihalle jäistä maisemaa. Edellisenä yönä koko lahti oli mennyt taas jäähän. Jo aikaisemmin aamulla iso työlautta oli ajanut saaren ohi ja nyt se tuli takaisin. Sillä oli kaivinkoneet mukana, joten ilmeisesti työmaaurakka saaressa oli tältä erää hoidettu. Samalla kun se ajoi pois omia jäähän tekemiä jälkiään, Jaakko alkoi pohtia, että tuossa vanassa voisi vetää wakeboardilla, jos olisi vähän tymäkämpi vene. Minä heitin, että voisihan tuolla kuitenkin suppailla! Ensi yönä pakkasta olisi 10 astetta ja railo menisi taatusti umpeen, joten eipä muuta kuin saman tien vesille!
Jaakko ei tällä kertaa lähtenyt laudalla liikenteeseen, koska on ollut kipeänä. Minkäänlainen urheilu ei nyt sovi, joten hän lähti seuraksi kuvaamaan ja ajelemaan Busterilla.
Aika nopeasti huomasin, että laudan evät tökkää todella tehokkaasti jään paloihin. Vauhti loppuu, mutta meloja meinaa jatkaa matkaansa. Pari kertaa piti tasapainotella, etten kaatuisi nenälleni veteen. Jäisen alkumatkan vedinkin suosiolla polvillani.
Kotiinpäin lautaillessa alkoi tuulla vähän enemmän ja lautaa sai tosissaan meloa, ettei se painu railon toisen laidan jäämassoihin. Yhtäkkiä jäämassat lähtivät liikkeelle. Koko pohjoisen puolen laita pääsi irti rannasta ja reittini sulkeutui parissakymmenessä sekunnissa. Yritin meloa vielä hetken eteenpäin, mutta sitten jouduin ottamaan kyydin kotiin Busterista.
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa