Jälkikäteen tuntuu aina ihan hassulta, että tosiaanko me tultiin tuosta vielä toissapäivänä potkukelkoilla ja vielä ihan hyvillä mielin? Avasimme eilen reitin mantereelle Busterilla. Emme päässeet normaaliin satamapaikkaamme, vaan jouduimme ajamaan Busterin yleiselle hiekkarannalle. Siellä se oli saanut ansaittua huomiota, kun palasimme takaisin. Porukka oli ihmetellyt, että mistä vene on tullut, kun avoimena näkyi vain joutsenten levinnyt lampi. Meidän rännimme lammen kulmasta ei näkynyt kovin hyvin rantaan, ainakaan jos ei tiennyt mistä etsiä.
Tänään saimme reitin auki laiturille asti, joten kulkeminen helpottuu taas. Ja kun pakkasöitäkään ei ole luvassa, niin eiköhän meidän kelirikko ollut nyt tässä. Vielä muutamia päiviä jäissä ajoa ja sitten lähtee nekin, sillä ennustetut säät ovat niin lämpimiä, että ilman takatalvea saamme Huskynkin kohta kotilaituriin.
LUMIPEITE
Lumi peitti maan torstaina, eikä yllätykseksi lähtenytkään samantien pois. Kaikki näytti tietenkin tosi kauniilta, myös jää. Mutta eipä nähnyt enää myöskään miltä jää näyttää kelkan alla. Yhtä kaikki, perjantaina oli todella kaunis auringonlasku. Vaikka tässä kohtaa aina toivoo, että jäät lähtisivät jo, tulee samalla vähän haikea fiilis. Taas on yksi talvi takanapäin ja sitä ei saa enää takaisin.
Voi taivas, miten nätti ilta olikaan perjantaina!
Buster oli säilössä pikkusaaressa ja pian laskemisen jälkeen se jäätyi paikalleen.
Merisavua ja auringonlaskua.
Jaakko kelkkaili kotiin, viimeistä kertaa tänä vuonna!
LAUANTAINA JÄÄTÄ SÄRKEMÄÄN
Meillähän ei olisi ollut mikään pakko lähteä saaresta pois lauantaina. Mutta… PepsiMax oli päässyt loppumaan! (Olen pahemman luokan addikti ja ehkä vielä joskus yritän päästä huonosta tavasta eroon. Mutta en vielä!) Niinpä Jaakko kävi tekemässä railoa Busterilla sillä aikaa kun minä laitoin maissin taimia kasvamaan isompiin ruukkuihin. Jään särkeminen onnistui sittenkin, vaikka olin vähän skeptinen. Samaan aikaan ystävämme lähetti viestiä, että pääsisimmekö kahville Nokkalan majakalle (suosittelen ja kalakeittokin oli kuulemma erittäin onnistunut). No todellakin pääsemme, kevätränniä mantereelle pitää aina juhlistaa.
Jäänsärkijä-Jaakko sai iloisen vastaanoton pikkusaaressa.
Iloinen oli Jaakkokin!
Edellisen päivän kelkkajäljet.
Sompa ja Pipo pääsivät myös veneilemään. Sompa rakastaa kiivetä veneen korkeimmalle kohdalle tähystämään.
Jäissä keikkuvassa veneessä täytyy vähän kieltää, ettei toinen kiipeä liian korkealle. SIltä tipahtaa liian helposti alas.
Tänään päätimme talvikauden ja siirsimme talviset kulkuvälineet kesäteloille.
Jäiden lähtö lähenee… Jännä nähdä kenen veikkaus osuu lähimmäs!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa